Tavanomaisissa arjen askareissa ihmisen energiankäyttö jakaantuu siten, että 90% käytetystä energiasta tulee rasvasta ja 10% hiilihydraateista. Kulutuksella tarkastellaan tässä sitä mitä lihaksessa tosiasiallisesti palaa, ei sitä missä muodossa energia on nautittu.
Mainittu suhde säilyy sellaisena riippumatta siitä mitä ihminen syö. Suhdetta säätelee vain fyysinen rasitustaso. Hiilihydraattien runsas käyttö ei lisää glukoosipohjaisen energian kulutusta eikä runsas rasvan käyttö lisää rasvan kulutusta. Eikä päinvastoin.
Hiilihydraatti muutetaan elimistössä glukoosiksi. Glukoosia jaetaan sitä tarvitseviin kohteisiin sikäli kun niissä vajausta on, ja niissä se muutetaan varastomuotoon, glykogeeniksi. Aivot voivat käyttää glukoosia suoraan.
Lihakset (ja maksa vähän) varastoivat glykogeenia ja se energia on käytettävissä vain siinä lihaksessa johon se on varastoitu. Se ei purkaannu muualle vaikka muissa lihaksissa olisi puutetta glykogeenista. Ainoastaan maksa voi vapauttaa pienen määrän glykogeenia mikäli siitä on jossain puutetta.
Kun lihasten glykogeenivarastot ovat täynnä, loppu glukoosi muutetaan rasvaksi monipolvisen prosessin avulla, paitsi se tietty määrä joka jää vereen pitämään glukoositasapainoa yllä. Tätä käytetään mm. täyttämään lihasten glykogeenivarastoja sitä mukaa kun ne vajenevat. Glukoosia niin ikään lisätään vereen niin ettei sen taso laske liikaa.
Se, että hiilihydraatit häviävät elimistöstä varsin nopeasti, ei ole kulutusta vaan sitä, että aine (energia) on muutettu toiseen muotoon ja varastoitu. Glukoosia ei voi varastoida kuin glykogeeniksi tai rasvaksi. Kun glykogeenivarastot täyttyvät, on loppu varastoitava rasvana, triglyseridinä.
Näin tapahtuu söi ihminen pelkkää hiilihydraattia tai vain osana ravintoa. Rasvan muodostaminen hiilihydraateista ja sen varastointikyky on kaikilla nisäkkäillä, ja pidetäänkin selvänä, että nämä ominaisuudet ovat olleet välttämättömiä nisäkkäiden -eli myös ihmisen- synnylle ja eloonjäämiselle.
Ravinnosta saatu rasva varastoituu varsin helposti. Se pelkästään pilkotaan niin pieneksi että se pääsee verenkiertoon ja sieltä se sitten kootaan uudelleen rasvakasaksi, sekin triglyseridinä. Siitä varastosta irtoaa verenkiertoon niin että se pystyy kattamaan tuon 90% energiantarpeesta. Rasva voi olla peräisin ravinnosta saadusta rasvasta tai hiilihydraateista, samaa kemiallista yhdistettä kaikki tyynni.
Veressä on jatkuvasti triglyseridiä joka kiertää jokapuolla kehoa ja se on käytettävissä joka ikiseen lihakseen missä päin kehoa tahansa energiaa tarvitaan. Osa siitä voi kiinnittyä myös suoraan lihakseen jolloin se on tavallista tehokkaammin käytettävissä lihaksen energiana. Tämä ominaisuus korostuu voimakkaasti sen mukaan mitä paremmassa kunnossa ihminen on.
Vaikka ei söisi muuta kuin rasvaa, lihaksessa kulutetusta energiasta 10% muodostetaan silti lihasglykogeenista. Sen on muodostettu rasvasta, muodostajana maksa, ja näin on pakko tapahtua mikäli hiilihydraatteja ei ole käytetävissä. Koska glykogeeninvarastot ovat varsin rajalliset, elimistön yksi tärkein pyrkimys on pitää lihaksissa mahdollisimman paljon varastoglykogeenia, jotta tätä tehokasta polttoainetta olisi käytettävissä silloin kun sitä tarvitaan. Varastot tosin jäävät vajaaksi mikäli ravinnossa on niukasti hiilihydraaatteja, mutta vajaus alkaa tuntumaan vasta kun rasitus on selkeästi arkiaskaretta kovempaa. 10% kokonaiskulutuksesta tulee katettua helposti.
Ja koko ajan tämän ravinnon sulatus- ja varastointiprosessin aikana kulutus noudattaa 90/10-jakaumaa, muuttuen pelkästään fyysisen rasituksen mukaan. Vaikka ravinnon rasva/hiilihydraattijakauma olisi mikä tahansa, lihasten glykogeenivarastoja pyritään pitämään mahdollisimman täynnä ja niitä pyritään kuluttamaan mahdollisimman vähän.
Energian kulutus (ja varastojen tyhjeneminen) on jatkuvaa, katkeamatonta toimintaa, kun sen sijaan varastojen täyttyminen tapahtuu sillä syklillä miten syödään. Silloin kun ravintoa on saatavissa, varastointiprosessit toimivat "täysillä" ja kaikki saatu energia varastoidaan paikkaan tai toiseen, leijonanosa muutaman tunnin aikana. Sen jälkeen kun kaikki on varastoitu, varastot hupenevat. Jos saanti ja kulutus ovat tasapainossa, eivät rasvavarastot pääse kasvamaan riippumatta siitä miten ne ovat täytetyt.
Mainittu suhde säilyy sellaisena riippumatta siitä mitä ihminen syö. Suhdetta säätelee vain fyysinen rasitustaso. Hiilihydraattien runsas käyttö ei lisää glukoosipohjaisen energian kulutusta eikä runsas rasvan käyttö lisää rasvan kulutusta. Eikä päinvastoin.
Hiilihydraatti muutetaan elimistössä glukoosiksi. Glukoosia jaetaan sitä tarvitseviin kohteisiin sikäli kun niissä vajausta on, ja niissä se muutetaan varastomuotoon, glykogeeniksi. Aivot voivat käyttää glukoosia suoraan.
Lihakset (ja maksa vähän) varastoivat glykogeenia ja se energia on käytettävissä vain siinä lihaksessa johon se on varastoitu. Se ei purkaannu muualle vaikka muissa lihaksissa olisi puutetta glykogeenista. Ainoastaan maksa voi vapauttaa pienen määrän glykogeenia mikäli siitä on jossain puutetta.
Kun lihasten glykogeenivarastot ovat täynnä, loppu glukoosi muutetaan rasvaksi monipolvisen prosessin avulla, paitsi se tietty määrä joka jää vereen pitämään glukoositasapainoa yllä. Tätä käytetään mm. täyttämään lihasten glykogeenivarastoja sitä mukaa kun ne vajenevat. Glukoosia niin ikään lisätään vereen niin ettei sen taso laske liikaa.
Se, että hiilihydraatit häviävät elimistöstä varsin nopeasti, ei ole kulutusta vaan sitä, että aine (energia) on muutettu toiseen muotoon ja varastoitu. Glukoosia ei voi varastoida kuin glykogeeniksi tai rasvaksi. Kun glykogeenivarastot täyttyvät, on loppu varastoitava rasvana, triglyseridinä.
Näin tapahtuu söi ihminen pelkkää hiilihydraattia tai vain osana ravintoa. Rasvan muodostaminen hiilihydraateista ja sen varastointikyky on kaikilla nisäkkäillä, ja pidetäänkin selvänä, että nämä ominaisuudet ovat olleet välttämättömiä nisäkkäiden -eli myös ihmisen- synnylle ja eloonjäämiselle.
Ravinnosta saatu rasva varastoituu varsin helposti. Se pelkästään pilkotaan niin pieneksi että se pääsee verenkiertoon ja sieltä se sitten kootaan uudelleen rasvakasaksi, sekin triglyseridinä. Siitä varastosta irtoaa verenkiertoon niin että se pystyy kattamaan tuon 90% energiantarpeesta. Rasva voi olla peräisin ravinnosta saadusta rasvasta tai hiilihydraateista, samaa kemiallista yhdistettä kaikki tyynni.
Veressä on jatkuvasti triglyseridiä joka kiertää jokapuolla kehoa ja se on käytettävissä joka ikiseen lihakseen missä päin kehoa tahansa energiaa tarvitaan. Osa siitä voi kiinnittyä myös suoraan lihakseen jolloin se on tavallista tehokkaammin käytettävissä lihaksen energiana. Tämä ominaisuus korostuu voimakkaasti sen mukaan mitä paremmassa kunnossa ihminen on.
Vaikka ei söisi muuta kuin rasvaa, lihaksessa kulutetusta energiasta 10% muodostetaan silti lihasglykogeenista. Sen on muodostettu rasvasta, muodostajana maksa, ja näin on pakko tapahtua mikäli hiilihydraatteja ei ole käytetävissä. Koska glykogeeninvarastot ovat varsin rajalliset, elimistön yksi tärkein pyrkimys on pitää lihaksissa mahdollisimman paljon varastoglykogeenia, jotta tätä tehokasta polttoainetta olisi käytettävissä silloin kun sitä tarvitaan. Varastot tosin jäävät vajaaksi mikäli ravinnossa on niukasti hiilihydraaatteja, mutta vajaus alkaa tuntumaan vasta kun rasitus on selkeästi arkiaskaretta kovempaa. 10% kokonaiskulutuksesta tulee katettua helposti.
Ja koko ajan tämän ravinnon sulatus- ja varastointiprosessin aikana kulutus noudattaa 90/10-jakaumaa, muuttuen pelkästään fyysisen rasituksen mukaan. Vaikka ravinnon rasva/hiilihydraattijakauma olisi mikä tahansa, lihasten glykogeenivarastoja pyritään pitämään mahdollisimman täynnä ja niitä pyritään kuluttamaan mahdollisimman vähän.
Energian kulutus (ja varastojen tyhjeneminen) on jatkuvaa, katkeamatonta toimintaa, kun sen sijaan varastojen täyttyminen tapahtuu sillä syklillä miten syödään. Silloin kun ravintoa on saatavissa, varastointiprosessit toimivat "täysillä" ja kaikki saatu energia varastoidaan paikkaan tai toiseen, leijonanosa muutaman tunnin aikana. Sen jälkeen kun kaikki on varastoitu, varastot hupenevat. Jos saanti ja kulutus ovat tasapainossa, eivät rasvavarastot pääse kasvamaan riippumatta siitä miten ne ovat täytetyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tossa varmaan tarkoitetaan sitä kun ei kuormiteta elimistöä.
Kovalla kuormalla ainakin hiilihydraattien käyttö tehostuu jonkun verran jos niitä on saatu runsaasti ja paljon.
Mutta ei kai nämä VHH:laiset täällä koskaan kuormita itseään kovasti tai edes vähemmän kovasti. Niin että turhahan tämä kommenttini oli. Anteeksi.
ja siinä toistui jälleen hokemasi jota et ole vielä pystynyt oikeaksi todistamaan.
Milloin se tapahtuu?
Tai siis, eihän se voi tapahtua kun tämä kuvitelmasi on vain sinun ja siis vain sinun kuvitelmaasi jonka luulet muuttuvan todeksi jos sitä tarpeeksi usein toistat. :(