Kamalinta avioerossa

Huomasin juuri.

Itsetuntoni ja suurimmat saavutukseni elämästä laskin perheestäni lähteväksi, olin osa yhtä tärkeää yhteiskunnan yksikköä. Mieheni, lapseni, kaksi sukua ja elämänpiiriä. Nyt ei sitä kokonaisuutta enää ole. Viisi tärkeää nuoruuteni ja kasvuni vuotta ovat menettäneet merkityksensä. Huomaan olevani keskenkasvuinen, saamaton, vääriä valintoja tehnyt. Mieheni on lähtenyt, lapseni on päivät muiden hoidossa, etäännyn toisesta suvusta ja toisen suvun silmissä - olenko epäonnistuja? Päivisin teen väärää työtä. Asun väärässä paikassa. Elämäni on muuttunut "vääräksi".

Mutta minä toivun ja opin. Tämä väliaika on tarpeen. Tyydyn siihen mitä minulla on ja huomaan ne asiat, mistä saan olla onnellinen. Minulla on terveys, lapsi, läheiset, edes jonkinlainen työ, hyvä koulutus, aikaisemmat saavutukseni ja usko. Minulla on lisää mahdollisuuksia. En saa pelätä. En saa lannistua. Minä kasvan vahvemmaksi ja viisaammaksi. Paljon on vielä edessä.

Niin. Kuinka kurkistaa tulevaisuuteen? Kuinka todella selviytyä voittajana tästä konkurssista?
21070
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Heips,
luin viestisi ja hieman ihmettelen itsekseni... Olen itse juuri eroamassa, ja samat asiat ovat pian arkipäivääni, mutta muutaman asian haluan sinulle sanoa.

>Itsetuntoni ja suurimmat saavutukseni elämästä laskin perheestäni lähteväksi, olin osa yhtä tärkeää yhteiskunnan yksikköä. Mieheni, lapseni, kaksi sukua ja elämänpiiriä.

No, nyt yksikkösi on vähän pienempi jonkin aikaa, tulevasta kun ei tiedä. Et ollut tässä aiemmassa yksikössä onnellinen, joten sinun on ehkä haettava se onnin jostain muualta.

>Viisi tärkeää nuoruuteni ja kasvuni vuotta ovat menettäneet merkityksensä. Huomaan olevani keskenkasvuinen, saamaton, vääriä valintoja tehnyt.

Tämä lause kertoo, että sinulla on itsesäälivaihe menossa, ja ei se mitään. Pidä vain huoli siitä, että lapset eivät näe sitä vaihetta sinussa. Ihminen saa surra, mutta aikuisen murheiden tulee olla aikuisen murheita.

> Mieheni on lähtenyt, lapseni on päivät muiden hoidossa, etäännyn toisesta suvusta ja toisen suvun silmissä - olenko epäonnistuja?

No mies lähti sitten - anna mennä! Ja älä sitten vaan takaisin ota, jos on tullakseen. Sinulla on aikaa lapsille iltaisin, ja jos toinen suku kaikkoaa, niin ei sille sitten mitään voi. TOisaalta joskus ihmisten on vaikea suhtautua asioihin, joten anna heille aikaa.
Mitä tulee epäonnistumiseen,niin mieti enemmän lapsiasi kuin sitä, mitä suku ajattelee sinusta. Elää voi ilmankin miestä ja vieläpä nauttia siitä, kyse on siitä, pystytkö siihen.

>Päivisin teen väärää työtä. Asun väärässä paikassa. Elämäni on muuttunut "vääräksi".

Heh, minä menin vuokralle, jossa lasten mielestä ei ole tarpeeksi tilaa kukkasille :) Opiskelen ja saatan joutua vielä työttömäksikin, mutta ajattelen asian niin, että minä teen valintani, ei kukaan muu. Tee jotain elämällesi äläkä valita vain.

>Mutta minä toivun ja opin.Paljon on vielä edessä.

Oikein!!!

>Niin. Kuinka kurkistaa tulevaisuuteen? Kuinka todella selviytyä voittajana tästä konkurssista?

Voittaja on se, joka nousee suosta. Sinun ei tule kilpailla siitä, että kumpi saa ensin uuden puolison tai kummasta lapset tykkää enemmän, tai vaikka mitä muut ajattelevat - pyöräytä rulettia ja toivo jotain. Minä ainakin ajattelin selviytyä, ja täytyy sanoa, että henkinen minä kasvaa koko ajan - jippii!!!

Äänestä

on onnistumisen edellytykset itsessäsi. Anna itsellesi myös lupa levätä. Nauti pilvilinnoista ja nauti auringonsäteistä. Ja lapsesikin ovat varmasti aivan ihanat. Heidän halinsa voittaa puoli maailmaa. On hienoa jos voit ylläpitää kumpaankin sukuun lastesi tähden ja kautta yhteyttä. Mutta älä siinäkään vaadi itseltäsi liikoja. Sinulla on jo avaimet:-) muutama vuosi ja huomaat elämäsi jälleen hymyilee.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ex-perheenäidin vuodatus kirjoitti:

Huomasin juuri.

Itsetuntoni ja suurimmat saavutukseni elämästä laskin perheestäni lähteväksi, olin osa yhtä tärkeää yhteiskunnan yksikköä. Mieheni, lapseni, kaksi sukua ja elämänpiiriä. Nyt ei sitä kokonaisuutta enää ole. Viisi tärkeää nuoruuteni ja kasvuni vuotta ovat menettäneet merkityksensä. Huomaan olevani keskenkasvuinen, saamaton, vääriä valintoja tehnyt. Mieheni on lähtenyt, lapseni on päivät muiden hoidossa, etäännyn toisesta suvusta ja toisen suvun silmissä - olenko epäonnistuja? Päivisin teen väärää työtä. Asun väärässä paikassa. Elämäni on muuttunut "vääräksi".

Mutta minä toivun ja opin. Tämä väliaika on tarpeen. Tyydyn siihen mitä minulla on ja huomaan ne asiat, mistä saan olla onnellinen. Minulla on terveys, lapsi, läheiset, edes jonkinlainen työ, hyvä koulutus, aikaisemmat saavutukseni ja usko. Minulla on lisää mahdollisuuksia. En saa pelätä. En saa lannistua. Minä kasvan vahvemmaksi ja viisaammaksi. Paljon on vielä edessä.

Niin. Kuinka kurkistaa tulevaisuuteen? Kuinka todella selviytyä voittajana tästä konkurssista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu