Meidän kaksivuotinen suhde loppui noin 2 viikkoa sitten. Aloitteen tein minä. Jätkä ei olis halunnu erota ja itki, muttei kerjänny jäämään. Mä sanoin että tää juttu ei toimi, meillä ei ole yhteistä. Sitä oli jatkunut jo pitkään. Aina kun olimme yhdessä, ei meillä ollut tekemistä, vaan telkkaria ja usein riitelyä. Mä olisin halunnu tehdä kaikkea, mutta ei se jätkä. Nyt alkoi tuntumaan että ei tää vaan toimi. Mä kyllä rakastan tätä jätkää hirveesti, ja se mua. Tuntuu siltä ettei ikinä löytäis parempaa jätkää ja hyvät muistot on pahimpia. Nyt kun erottu on niin ei enää tiedä oliko se paras vaihtoehto vai olisko pitäny yrittää vielä kerran. Jos mä nään sen jossain, niin tiedän mokanneeni. Kuitenki tää jätkä on periaatteen ihminen eikä se varasti ota hevillä takaisin. Jos mä edes tietäisin mitä se ajattelee. Tää oli mun kannalta ainut vaihtoehto, koska en olis pystynyt jatkamaan tätä suhdetta nyt. Mun täytyi saada miettiä ja se ei olis onnistunut jos olisimme jatkaneet. Nyt en saa itsekkään selville mitä oikeasti haluan ja tästä tuli horveen sekava teksti. Mut jos joku tajus jotain ja on kokemuksia tai osais auttaa nnin olis kiva..
Surullista..
Janica
3578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mun suhde päätty kans, kun poikaystävä ei tienny mitä halus. tavallaan ahdisti olla suhteessa koska tiesi että haluaa kokea vielä kaikkea. eipä siinä muu auttanut kun erota ja selvittää mitä halus. loppujen lopuks se oli helpotus että erottiin. molemmat sai mieluisan elämän, mutta ystävinä silti pysyttiin. ei auta muu kuin antaa itselleen aikaa, ja antaa sitä toiselle. ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Jos kuuntelit sydäntäsi ja teit tämän vaikean päätöksen silti, sen pitäisi olla oikea. Olit rohkea, kun uskalsit tehdä vaikean ratkaisun, vuosien päästä se olisi vielä paljon vaikeampaa. Ilman haluamiasi erilaisia kokemuksia ja jatkuvien riitelyjen kanssa sisimpäsi näivettyisi vähitellen ja ehkä katkeroituisit? Pitkän suhteen jälkeen ero on aina vaikeaa ja helposti haluaa alkuun palata takaisin yhteen. Mutta jos tietää, ettei suhteessa mikään muuttuisi, tulee ero lähes varmasti uudestaan.
Eroaminen ei ole kelleen kivaa ja sattuu, mutta siinä myös kasvaa ja ymmärtää paremmin muidenkin ikäviä tunteita. Kun aikaa kuluu osaat katsoa asioita sopivalta etäisyydeltä ja ehkä huomaat, että ko. suhteella oli tietty tarkoitus elämässäsi ja tulevaisuuteen oli varattu muuta.
Voimia ja rohkeita ratkaisuja sekä kauniita asioita elämääsi!
Itselläni päättyi 1 vuotinen suhde hiukan yli vuosi sitten...ei minun aloitteestani. Oli samanlainen tilanne. Ei muka mitään yhteistä, yhteiset tutut oli ja niiden kanssa hengattiin. Kun piti viettää "laatuaikaa" se kului lähinnä riitelyyn milloin mistäkin. Kummallakin luottamuspulaa toisesta ja kaikki lopulta kärjistyi kun minä jouduin lähtemään opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja niin lisääntyi myös riitely ja lopulta yhteispäätöksestä (ja paskat!!) päätimme jatkaa elämää kumpikin omassa kaupungissaan ja omassa kaveriporukassa...joskus satumme samoihin bileisiin ja jokaisessa bileissä näen hänessä vain jotain mitä en ikinä voi saada..molemmat osapuolet tekivät mokansa...joskus "rakkaus" ei vain riitä tai kuihtuu ja on jatkettava vaellusta...minun tapauksessa..minä vaellan vielä pitkään pimeydessä ja yksin
"hän oli kuin tähdenlento ja minun elämäni yötaivas...yötaivaalle tähdenlento sattuu kerran ikuisuudessa...ja vaikka se kiitää hetkessä ohi...pienen hetken se valaisee yötaivaan unohtumattomalla tavalla eikä taivas ole koskaan entisensä sen jälkeen"