Jos ei koskaan saa huomiota, seksiä tai suhdetta, niin ei ole yrittänyt tarpeeksi. Kunnianhimo puuttuu.
Pitäs saada sellainen personal trainer joka tulee väkisin potkimaan eteenpäin kun ihminen alkaa voivotella että ei tästä mitää tuu.
Pitäs saada sellainen personal trainer joka tulee väkisin potkimaan eteenpäin kun ihminen alkaa voivotella että ei tästä mitää tuu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei se siitä ole kiinni. Sopivia ei ole joka kolossa vaikka tonkisi mistä. Ne on työpaikoilla, kaupassa ja henkilöautossaan. Ei saa kiinni.
niin pitää juosta kovempaa. Traineri auttais siihenki
Ei pysty juoksemaan niin kovaa, ihmettelisi se kuskikin kuka hullu perässä juoksee:D
Naisethan kyllä saavat huomiota, seksiä ja suhteita kunhan laittavat itsensä hyvännäköiseksi ja menevät esille. Miehelle tilanne on se että hänen pitää laittaa itsensä hyvännäköiseksi ja antaa huomiota naisille jolloin hän saattaa saada huomiota naisilta. Ainahan voi sanoa ettet ole yrittänyt tarpeeksi, mutta tuo ei oikein päde kun toisella ei ole mitään käsitystä siitä kuinka paljon kukin on yrittänyt.
Ei se noin helppoa aina naisilla ole, välttämättä. Tarjolla ei ole hyvää materiaalia. Eikä tyrkyllä.
on vain yksi tapa olla tekemättä mitään.
Just tällaisia tilanteita varten pitäs olla se trainer. Tee, älä selitä.
Tämä oli sitten leikkimielinen aloitus, mut kyllä totta toinen puoli on.
Pitäs olla joku motivaatio tehä enemmän, ei selittämisellä mitään saa aikaan. Tietty voi luovuttaa, mut onko sekään sitten kaikkein paras vaihtoehto jos vituttaa kuitenkin.
Jos jatkuvasti vain päättää yrittää enemmän niin kohta tyrkyttää ja ehdottelee kaikille nailsille minuutin välein niin en usko että se parantais mahdollisuuksia. Ajaa vain itsensä loppuun ilman tulosta.
voi tehä muutakin, niinku muuttaa tapojaan, ulkonäköä tai sensellaista? Tehä itestää houkuttelevampi.
Mitä tapoja tulis muuttaa. Jos on käynyt jo iskemiskursseilla ja soveltanut eri oppaita niin mitä vielä voi muuttaa? Voihan sitä palkata tietty sen personal trainerin joka kuvaa sun suorituksen kun lähestyt naista ja analysoi sitten mikä meni vikaan. Ei valmentajatkaan aina osaa sanoa miksi peli hävittiin. Se on myös henkisesti erittäin vaikea jatkaa yrittämistä jatkuvien epäonnistumisten perään. Siihen lopulliseen luovuttamiseen saa kuitenkin kokea aika monta epäonnistumista jolloin ei enää voida puhua yrittämisen puutteesta.
jos asia ittee häiritsee niin ei voi oikein muuta ku yrittää ja yrittää vaan.
Vai mitä luulet?
Ja jos itseään muuttaa liikaa niin lopulta ei tunne itseään ja sitten alkaa sekin ahdistamaan, kuten myös se että jos ajautuu "parhaimmillaan" suhteeseen niin sitten siitä tulee helvetin stressaavaa myös pysyä sellaisena. Olen joskus kokeillut näitä juttuja, mutta mitkään noista henkisistä ohjeista eivät tunnu soveltuvan minulle. En tunnista itseäni enää, menee ihan älyttömäksi se olo... En halua että ihminen tutustuu sellaiseen persoonaan joka en oikeasti ole.
Pitää olla myös mukavaa itsensä kanssa.
Mielummin hankkisin sellaisia naispuolisia tuttavia jotka haluaa tutustua muhun oikeasti ja sitten kertoo toisille naisille millainen mä oikeasti olen ihmisenä, niin hyvässä kuin pahassakin. Koska mun hyvät piirteet ei todellkaan tule esiin tutustumistilanteissa niin jonkinlainen esipuhuja toimis paremmin kuin mikään personal trainer. Tiedän että ongelma tasoisteni naisten kanssa ei ole ulkonäköni tai perimmäinen asenteeni tai elämänarvoni vaan äärimmäinen - minulle hyvin luonteenomainen - introverttiys ja varautuneisuus uusien ihmisten kanssa. Kuten myös hylätyksi tulemisen pelko ja tunneherkkyys. Noiden kanssa ei koskaan ole mitään "hetikemiaa." vaan se kemia syntyy tuntemisen ja luottamuksen kanssa. Maailmassa jossa naiset kiertää mieheltä toiselle hakemassa kipinää mun ei edes kannata ryhtyä mihinkään - ja trust me - olen yrittänyt.
Minulle luonteenomaisten ominaisuuksien kanssa tutustumisten ja luottamuksentekemisen alkuvaihe on aina yhtä helvettiä. Kotipsykologit vetävät tästä jonkinlaiset persoonallisuushäiriön syndroomat... ei se niin pitkällä ole, pystyn tuntemaan normaalisti jne... mutta voi sanoa että tämä on kyllä jossain määrin invalidisoivaa henkisesti.
vastailee.
Minä olen juuriki sellainen introvertti ja hitaasti tutustuva ja luottava mies. Niin, ihan oikeesti.
olen vaan tajunnut että ei se sillee toimi. Jos naisee tutustuu, nii se muuttuu kaveruudeksi, ei ihastumikseksi.
Pitää vaa yrittää tehä itestä vähä helpommin ihastuttava. Muute sitä kuluttaa elämänsä vaa tehden täällä jotain teorioita siitä miks homma on näin ja miten sen pitäs olla.
Ntistä voi löytää hitaammin lämpeevän naisen, kaikki on mahdollista. Mutta jos ei ite tee mitää niin on varma että ei mitää saakaa. Luovuttaa kannattaa vaan silloin ku tuntuu että ei haittaa jos sitte on yksin.
"Olet tajunnut"
Entä...
Oletko onnistunut?
Tajuta voi vaikka mitä mutta näyttöjäkin pitäis pystyä antaan.
mulle että mikä mun jutuissa on nii vastenmielistä?
Jos et yritä, niin luovutat mut jos luovutat nii eikö ois parempi luovuttaa vasta silloin ku se tilanne ei haittaa?
Mulla on kyllä se etu, että mua kohtaan on ollu kiinnostustaki, enkä oo täysin kokematon. Oon vaan itse vähän aloitekyvytön ja siksi enimmäksee yksin.
Ei kande valittaa jos ei yritä. valittamalla saat vaan itelles huono fiiliksen. Ei ihmiset ympärillä muutu, sun pitää muuttuu.
Jos ei vaan kertakaikkiaan natsaa, nii paska juttu. Mut teorioden luominen ja kaikki muu sellanen on vaan yks tapa olla tekemättä mitää. Ei täällä kukaan rupee säälimään ja heitä itteensä sulle sen takia että kerrot et näin on näreet.
Ei naiset muutu erilaisiks siitä että tänne kirjoittaa. Turha kuvitella niin. Pitää itte tehä, tehä ja tehä. Mä oon valmis siihen ja tiiän että en jää lopuksi yksin.
Ei ole motivaatiota. Jospa olisi tarjolla niitä kivoja.
Puhut aisasta kuin joku asiantuntija. Mun juttu kato menee niin että yritän-luovutan-yritän-luovutan-hoidan itseni kuntoon- yritän-yritän-yritän-yritän-yritän-kirves kaivoon-kirves kaivosta- yritän-lasken rimaa-yritän yritän-yritän-lasken rimaa-yritän-yritän- yritän-yritän-yritän-yritän-lasken rimaa-yritän-yritän-lasken rimaa-yritän- ei kiinnosta yrittää.......-hoidan itse kuntoon riman nosto-yritän-yritän-yritän-yritän-yritän-yritän-yritän-yritän-yritän
-yritän-luovutan-yritän-luovutan-yritän-luovutan-yritän-luovutan....
masennun-paranen masennuksesta-yritän-yritän-yritän-yritän-yritän-luovuta -yritän-yritän-yritän-yritän-yritän- luovutan -yritän -luovutan -yritän....
Tee sä kuten haluat, me muut pohditaan ja ehdotellaan muitakin juttuja.
Lähipiirissäni (ei omani, ne jotka seurustelee ainakin näennäisen onnellisena tai ovat avioliitossa tai muuten vakaana...) menee tutustumiskuviot seuraavasti:
1z netistä pitkän kaavan mukaan
2x työpaikalta
1x tanssilavalta (otti itkevän naisen varpaasta mehiläisenpiikin pois.... -suloista- :)
2x nuoruudenrakkaus säätöjen kautta (molemmat samalla luokalla jne).
3x jossa kaveripiiri on parittanut tyypit jollekin tutulleen. Itseasiassa kaikkien näiden tutustumisten takana yks naisnelikko jotka kyllästyivät kavereidensä kitinään että miehiä ei ole... joutuivat tsemppaamaan neitejä ihan tosissaan jatkaan tutustumisia... :D
Olennaisinta:
Iskettyjä naisia - Nolla. Siis parisuhteeseen johtaneita. Kaveripiirissä on muutama sellainen kundi jotka ei ainakaan toistaiseksi aio vakiintua ja nää on jo paatuneita iskijöitä.
Luovuta tai älä luovuta.
Jos et luovuta niin tee.
Jos et tee, niin älä valita (tai valita mut älä odota mitään).
Ootko ihan varma että tuo oli tarpeellista tietoa?
Ihan IHAN ihan varma?
oikein ajat takaa täällä tai elämässä?
Voihan sitä tietty kirjoitella ihan muuten vaankin. Kaikin mokomin siinä tapauksessa. Tuntuu vaan että tääl on ihan helvetisti tyyppejä jotka vaan kirjoittaa et mitää ei voi tehä. Sitte ku pistää elämän perusasiat pöytään, niin siitä suututaan ja ollaa et joo kyl me tää tiietään.
Ja kun tuntuu että ei täällä kukaa oikein tuekaa henkisesti voi-voi tyyliin, niin miks sitte kirjoittaa? No ei kaikkea tarvi varmaan tajuta. Ja kukaan ei ota mitää ehdotuksia vastaan oli ne ehdotukset sitten yksinkertasii tai monimutkasii.
"No mitä sä sitten oikein ajat takaa täällä tai elämässä?"
Ajanko mä takaa?
En ole edes sitä tyyppiä joka seuraa.
oikeessa.
"Ei kande valittaa jos ei yritä. valittamalla saat vaan itelles huono fiiliksen. Ei ihmiset ympärillä muutu, sun pitää muuttuu.
...
Ei naiset muutu erilaisiks siitä että tänne kirjoittaa. Turha kuvitella niin. Pitää itte tehä, tehä ja tehä. Mä oon valmis siihen ja tiiän että en jää lopuksi yksin."
Minäkin uskon ettet jää yksin, sillä sinä olet tajunnut selvästi homman jujun. Epäonnistutaan eritavoin noin 50 kertaa, mutta se yksi oikea onnistuminen kruunaa kaiken.
Menestystä ja onnea etsintään! :)
yleensä kun tänne kirjoittelee niin se on joko valittamista tai kehuskelua vaikka vain sanoo sen miten asiat on omalla kohdalla menny.
valittamaan kyllä mä sen ymmärrän. Valittamalla saa hetkeksi hyvän olon mut jos se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina sama levy päällä, niin eiks silloin kannattais miettii että mitä oikeesti haluu?
En mä tiedä ootteko te sellasia jotka valitatte jatkuvasti. Ehkä ette oo. Mutta täällä on paljon niitä joilla on sama vaihde jääny päälle ja mä ihmettelen että mitä se hyödyttää. Voiko siitä valittamisesta saada vielä niin pitkän ajan jälkeen vieläki hyvän olon?
Kyllä sitä tietty voi kertoo että miten hommat on menny. Ei mua haittaa. Mä vaan tässä nyt yritän vähän potkii ja muistuttaa että luovuttaa ei kannata jos sen jälkeen vielä vituttaa. Mitä hyötyy luovuttamisesta sillon on jos sen jälkee ei pääse rauhottumaan?