Täällä on varmaan ollut ennenkin samasta aiheesta kysymys, mutta kysyn silti. Erosin pari vuotta sitten avomiehestäni lasteni isästä. Alussa meillä oli riitaisat välit, mutta nykyään olemme hyvissä väleissä. Meillä on yhteiset lapset 2 ja 4v.
Exälläni on nyt uusi ja ovat muuttamassa yhteen. Itse en ole tätä uutta vielä nähnyt. Tulevaisuudessa tulen varmaan näkemään paljonki. Onko jollakin kokemusta siitä, että on hyvät välit exän uuden kanssa? Voiko sellainen kaveruus syntyä? Itse haluaisin tulla hyvin toimeen jo lasteni takia. En kaipaa riitaisaa tulevaisuutta. Mitenkähän pienille lapsille kannattaa kertoa isän uudesta perheestä? Tällä uudella on kaksi lasta edellisestä suhteesta..
Exälläni on nyt uusi ja ovat muuttamassa yhteen. Itse en ole tätä uutta vielä nähnyt. Tulevaisuudessa tulen varmaan näkemään paljonki. Onko jollakin kokemusta siitä, että on hyvät välit exän uuden kanssa? Voiko sellainen kaveruus syntyä? Itse haluaisin tulla hyvin toimeen jo lasteni takia. En kaipaa riitaisaa tulevaisuutta. Mitenkähän pienille lapsille kannattaa kertoa isän uudesta perheestä? Tällä uudella on kaksi lasta edellisestä suhteesta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
itse, miten nuo suhteet järjestää. Ei siihen mitään ohjetta ole, muuta kuin lasten etu.
Hyvä että olet väleissä exäsi kanssa, se helpottaa aina elämää molemmin puolin.
Ihmiset näkee eri tavalla, miten läheisissä väleissä exän uuteen pitäisi olla. Itse en ole koskaan tuntenut tarvetta olla "kaveri", mulle on riittänyt, että on ollut neutraalin ystävälliset välit, semmoiset, että hän on voinut käydä uudessa kodissani ja minä taas hänen/heidän kodissa, kun lasten asiat on sitä edellyttäneet.
Mutta me tarkoitetaan sanoilla eri asioita. Mitä sinä tarkoitat sanalla kaveri? Että viettäisit omaehtoisesti vapaa-aikaa exäsi uuden kanssa? Kävisitte yhdessä shoppailemassa kummankin lapsille vaatteita? Vai tuota, että välit on asialliset, kommunikaatio pelaa?
Kaikenlaiset kaveruuden tasot voi toimia, jos molemmat ymmärtää asian samalla tavalla.
Miten kertoa lapsille isän uudesta perheestä? Et kerro, onko miehesi muuttamassa nyksänsä talouteen, ovatko he hankkimassa uutta yhteistä asuntoa tms.
Mutta asian kertominen on mielestäni exäsi asia. Se on hänen elämäänsä ja vaikuttaa lapsiin siellä päässä lasten elämää. Kyllä on hänen vastuullaan järjestää suhttensa omiin lapsiinsa myös elämän muutostilanteissa. Voit tietysti tukea asiassa, mutta mun mielestä sun ei kuulu olla asian moottori.
Suurella todennäköisyydellä tulet sanomaan asiasta jotain väärää, josta saat myöhemmin kuulla. Kun exäsi ja hänen nyksänsä perustavat talouden, siihen sisältyy heidän välisiään sopimuksia, oletuksia ja odotuksia. Et sinä voi asiasta sanoa oikeastaan mitään, koska et myöskään tiedä siitä juuri mitään, eikö?
Huolestuttavalta kuulostaa se, minkä olen lukevinani rivien välistä. Exäsi seurustelee vakavasti yh:n kanssa, jolla on mia lapsia. Nämä muttavat samaan talouteen exäsi kanssa, josta tulee siis noiden lasten kasvatusisä? Eivätkä teidän lapsenne tiedä koko jupakasta mitään.? He eivät tunne näitä uusia lapsia, eivätkä tiedä että isän elämään on tulossa uusia lapsia? Jos se noin on, niin siinä on ongelman paikka. Keskustele siitä exäsi kanssa, että ottaa teidän lapset pikaisesti mukaan tuohon uuteen kuvioon.
Itselläni ei ole kokemusta näistä uusio-jutuista, joten en olisi osannut sanoa mitään. Huomioni kuitenkin kiinnittyi samoihin asioihin kuin sinullakin. Varsinkin tuo lasten asema pisti silmään. Uskon, että neuvomallasi tavalla tilanteessa kannattaa toimia.
Tosiaan exäni on muuttamassa tämän nykyisen kanssa yhteen. En halua uudesta mitään shoppailu kaveria vaan sellaiset välit että tulemme toimeen.
Lapset eivät tosiaan tiedä isänsä uudesta elämästä, eikä siitä että siihen sisältyy lapsia. Pelkään lasteni puolesta, että onko liian suuri järkytys nähdä yhtäaikaa isän elämässä uusi nainen ja kaksi lasta. Kuinka 2 ja 4 vuotiaat pystyvät tollaisen käsittelemään. Kun erosin lasten isästä, tapahtui ero lasten kannalta kivuttomasti. Mutta nyt pelkään, että tästä tulee varsinki isommalle lapselle kivulias kokemus.
Minä tosiaan jätän kertomisen lasten isälle, koska hän tietää asioista paremmin. Miten oikeastaan voin kertoa asiata, joka iski itsellekkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Viimeksi, kun puhuimme kunnolla exäni kanssa hänen uusi suhde kuulosti loppuneen. Nyt kertoo, että ovat ostamassa yhteisen asunnon. Lapsille ei ole koskaan maininnut tästä naisesta mitään. Omat lapset ovat jäänet "ulkopuolisiksi". Hän on aivan kuin unohtanut että heille pitää myös kertoa tai sitten olettaa että minä kerron. Nyt kuitenkin hän saa hoitaa kertomisen itse.
Toivon vaan hartaasti, että tekee sen mahdollisimman pian. Pitää siis muistuttaa häntä, että kaksi lasta odottaa totuuden kuulemista.
Huomenna voi kirjoittaa pitemmin.
Lapsia ei mun ymmärryksen mukaan lopultakaan se vanhempien ero järkytä lähellekään niin kuin aikuisia. Jos lapsilla säilyy yhteys molempiin ja luottamus siihen, että he ovat molempien vanhempien elämän keskiössä.
Se mikä järkyttää lapsia, on uudet kumppanit, ehkä uudet lapset: he joutuvat vanhemman rakkauden keskiöstä pois.
Perheessähän, lapsen kannalta, isä ei oo mies, eikä äiti nainen: ne on iskä ja äiskä. Uusissa suhteissa äiti paljastuu naiseksi ja isä mieheksi: aukeaa uusi näkökulma vanhempiin ja se voi olla ahdistava. Teidän lapset on sen verran pieniä, että ehkä tää seksuaalinen aspekti ei niitä kosketa.
Mutta uusien lasten ja uusien äitien ilmaantuminen on semmonen asia, että lapset pitäis "ajaa sisään". Ei niitä voi vaan tuoda perjantaina uuteen taloon, jossa on vieraita ihmisiä, jotka vaativat myös isän huomiota.
Yritä tehdä tää jotenkin exällesi ymmärrettäväksi. Jos se totuttelu menee huonosti, siitä kärsivät kaikki. Uusi elämä exälläsi tulee olemaan aina ristiriitaista, jos lapset ei sopeudu. Lasten mahdolliset oirwilut kaatuvat lähinnä sun niskaan, jos olet lähivanhempi. Ja lpset saattavat kärsiä vuosikausia erilaisista oireista.
Tiedän tämän omasta erostani, jossa asiaa ei osattu hoitaa tarpeeksi hyvin. Kaikilla oli hyvä tahto ja tarkoitus, mutta se kusi silti. Se ero tapahtui 95 ja nyt mun lapset on 17- ja 23-vuotiaat. Ne alkaa vasta nyt olla tolpillaan kaikesta siitä, mitä seurasi, kun uusia kumppaneita ja uusia lapsia tuotiin väärällä tavalla peliin mukaan. Mutta ne olivat vanhempia eron tapahtuessa: ehkä teidän pienemmät eivät reagoi samalla tavalla.
Exän uudesta parisuhteesta sais exä kertoa itse. Ja voithan kysyä exältä, mitä tämä haluaisi sinun kertovan lapsille. Älä utele, sinun ei tarvitse aluksi tietää oikeastaan muuta kuin uuden perheen jäsenten etunimet. Saat kyllä aikanasi tietää vaikka mitä, ehkä liikaakin.
Millainen kaveri pitäisi olla exän uuden nyksän kanssa? No sellainen, että voisitte ilman lapsen pelkoa riidoista istua samalla rivillä koulun päättäjäisissä ja että pääsisitte sopimukseen, kuka järjestää rippijuhlat ja että voisitte kenties kokonaisina perheinä käydä niillä rippijuhlilla ilman, että kenenkään pitää riitojen pelosta jäädä pois. Niin ja mummon täysien kymppien juhlat sais kanssa sujua niin, ettei tarvitse sovitella vieraiden aikatauluja räjähtelyn pelosta.
Sen paremmiksi kamuiksi ei tarvitse exien uusien puolisoiden kanssa tulla. Ja jos ei uudesta perheestä mitään kovin huolestuttavaa kuulu, niin lapselle kommentoit: "Ai kun kiva, että olette tehneet sitä ja tätä. Mukava, jos se uusi sisko osaa luistella. Opettaiskohan se sinuakin?" ja lisää siihen malliin.
Jos välinne eivät ole tulehtuneet, saa myös exässä "auttamisvaihteen" päälle kysymällä: Miten sinä haluaisit, että vastaan, jos lapsi kysyy..... Kyllä se siitä.