lähti lähes heti lapsen syntymän jälkeen ja muutti toisen naisen luo. Nyt mennyt jo parivuotta eikä käy edes lasta katsomassa, pitäiskö mun alkaa pyytää vai miten voi olla noin julma ihminen? Luulis että oma lapsi sentään kiinnostais ?
tein lapsen
vaikkei mies halunnut....
131598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No - aika ymmärrettävää: hän ei halunnut. Sinä huijasit ja petit.
Mieti itse, jos sulta olisi munasolu varastettu (huijattu) ja siitä synnytetty lapsi toisen naisen kohdussa. Mitkä olisivat ajatuksesi? Ja vielä joku läheisesi (joku johon luotat) varastanut sen?
Toki tämä EI OLE LAPSEN SYYTÄ.
se uus akka vaa on kieltäny käydä....
on se julma ihminen? Mun mielestä sä olet käsittämättömän julma, koska olet pelkästä omasta halustasi hankkitunut raskaaksi ja tehnyt lapsen, jota tämän isä ei ole halunnut.
Julmaksi toimintasi tekee se, että synnyttämäsi olento on elävä ihminen tunteineen kaikkineen, ja sinä tieten tahtoen olet järjestänyt tuolle pienelle ihmiselle todella huonot lähtökohdat. Toki hänelläkin olisi ollut oikeus syntyä toivottuna. Elämän eväitä kun ei jaeta kuin kerran kullekin. Se, että lapsenne ei olisi syntynyt silloin/vielä/koskaan ei olisi satuttanut häntä millään tavalla. Nyt sinä itsekkyyttäsi vain halusit hänet. Kovin kummoisia ennustajan lahjoja ei tarvita kun voi sanoa, että lapsesi tulee kärsimään sinun julmuudestasi lyhyemmän tai pidemmän aikaa omassa elämässään, josta hänen täytyy itse selviytyä.
Ihan turhaan sä mietit lapsen isän julmuutta tai uuden naisen estelevän. Sä käyttäydyit törkeästi ja julmasti. Jotenkin uskon, että lapsen isä haluaisi olla lapsensa isä, mutta katkeruus sinua kohtaan tappaa tunteen.
kappas miksi ne miehet nussii? eikö ne tajua että kas lapsiahan siitä voi tulla. harva nainen "huvikseen" niitä' lapsia tehtailee. rohkea teko tehdä se lapsi ja kantaa siitä vastuu. onnea sinulle.
( ettet esim. tehnyt aborttia) vaan kannoit vastuusi - TOISIN kuin idiootti lapsen isä. KYLLÄ SEN VELVOLLISUUS OLISI MYÖS VÄLITTÄÄ lapsesta!
ei voi henkilö hankkiutua raskaaksi omin päin, jos ei satu olemaan kaksineuvoinen. Jos mies ei halua lapsia, hän huolehtii ehkäisystä.
Miltäs kuulostaisi jos nainen vinkuisi että "se mies pani mut paksuks vaikken ois halunnu ja nyt menee elämä pilalle kakaran takia" Naurettaisiinko hänelle? Sanottaisiinko jotta oma moka, senkin idiootti? Kyllä. Miettikääpä sitä...
eli tarkoitat, että naisiin ei kannata luottaa?
"Sanottaisiinko jotta oma moka, senkin idiootti? Kyllä. Miettikääpä sitä... "
Eli jos nainen valehtelee ehkäisystä, vastuu ehkäisystä siirtyy puhtaasti miehelle? Ts. naisiin ei kannata luottaa?
No kyllä niitä huvikseen tehtaillaan! Naisilla kuule voi esiintyä aikasmoisia vauvakuumeita ja aidosti haluaa lapsen.
Ja riippuu suhteesta. Kyllä minäkin haluan "nussia" ihan naisena enkä silti parisuhteessani (vakituinen) kondomia käyttää vaan pillereitä. Ja varmaan ilomielin hommaisin miehelle ehkäisypillerit, mutta kun sellaisista en vielä ole kuullut Suomen markkinoilla.
Koska on vain luovuttaja jolta on siittiöt varastettu vastoin tahtoaan.
velvollisuudesta välitetty laspi siitä vasta tunnevammainen ihminen lopulta tulisi.
Lapsen äidin pitää sanoa ettei isää ole, on kuollut tai ei tiedä lapsesta mitään.
Naisen vastuu opn tässä. Lasta ei saa satuttaa ja käyttää välikappaleena omien tunteidensa purkuun. eli haukkumalla isää ettei välitä lapsesta. Koska lapsi kokee itsensä hylätyksi ja huonoksi tällöin.
Vaan eihän nainen sitä ymmärrä. Maailma on epäoikeuden mukainen miesten pitäisi olla synnyttäjiä ja äitejä. Miksi se tehtävä on annettu selkeästi typerämmälle sukupuolelle.
Jotenkin tuntuu siltä, että toisilla on vastuuta enemmän kuin toisilla. Hmmmm ! Mites tämä nyt näin menee, tänä tasa-arvon aikakautena ???
Kyllä se vain on niin, että nainen on tasan tarkkaan yhtä suuressa vastuussa lasten tekemisestä kuin mies. Jos nainen ei halua lapsia, silloin myös nainen omalta osaltaan huolehtii ettei tule raskaaksi. Tätä ei voi tyrkätä vain miehen vastuulle.
Lapsesta välittämistä on myös se, että molemmat haluavat lapsen, ei vain niin, että nainen haluaa, tai päinvastoin. Tuossa tilanteessa ei pidä lapsia tekemän, tai jos niin tekee, sitten pitää vastata seurauksista itse.
Ihme, että aikuiset ihmiset eivät tunnu ymmärtävän perusasioita...
Loppuu tasan tarkkaan siihen kun ei alunpitäenkään kanssasi lasta halunnut. Vaan kuten tässä muutama on sanonut teit sen ilman lupaa ja varastit, teit viekkaudella ja vääryydellä. Pidit häntä pelkkänä esineenä ja lapsenteko koneena. Siis kanna sinä syyllisenä itse se vastuusi äläkä ruikuta. Sitä saa mitä tilaa!!!!
Jos tosiaan on niin, että tahallasi hankkiuduit raskaaksi miehen tietämättä (esim. ehkäisytabletit käytössä, jotka sitten "unohtuivat") ja mies ei ollut valmis lasta hankkimaan, niin tuo on kyllä pahaa toisen luottamuksen pettämistä ja väärinkäyttöä. Kyllä ehkäisystä ja sen poisjättämisestä pitää keskustella, jos ollaan toimivassa parisuhteessa. On ymmärrettävää jos nainen ei syystä tai toisesta halua pillereitä käyttää, sitten löytyy muita keinoja, joista myös mies voi huolehtia.
Jos asiasta ei keskustella ja lähdetään lapsia tekemään ilman että asiasta on puhuttu, ei pidä ihmetellä, ettei toinen oikein arvosta tekojasi.
Olisiko ollut niin, että näit lapsen teon keinona saada mies jäämään suhteeseen, jossa muuten pelkäsit että mies ei ole sinuun tarpeeksi sitoutunut? Jos näin on, kävi juuri toisinpäin. Jos taas halusit ensisijaisesti lasta eikä sillä väliä, haluaako mies lasta, toimit itsekkäästi etkä arvostanut miestäsi joten ei ihme, jos tästä ero tulee.
Toki lasta saa haluta, siinä ei ole mitään väärää. Mutta jos kumppani ei lasta halua, on sitten pohdittava pitääkö kumppanin ja pysyy lapsettomana tai vaihtaako kumppanin sellaiseen joka haluaa lapsia.
Itse olen yksinhuoltajamies, lapset tulivat vähän vähemmän suunnitellusti (eli ei-ihan-niin-varmat ehkäisykeinot käytössä), mutta asioista oli siten puhuttu, että lapset olivat tervetulleita ja raskaudet iloisia yllätyksiä molemmille. Jälkikäteen tulivat aivan oikeaan aikaan, vaikkakaan ei varsinaisesti lapsia yritetty... Myöhemmin sitten tuli muista syistä ero, mutta molemmat rakastamme lapsiamme, vaikkakaan emme niinkään toisiamme enää.
Nyt kun olet minun saarnani kuullut niin annan vielä suositukseni: mieti, olisiko sinun syytä mennä pyytämään nöyrästi anteeksi mieheltä käytöstäsi (ja jos miehessä vikaa niin toivottavasti hänkin osaa pyytää anteeksi) ja kysy reilusti, mistään syyttelemättä, haluaisiko hän tavata lasta. Mutta älä sekoita teidän mahdollisesti käsittelemättömiä ongelmia tähän lapsen asiaan. Jos välinne ovat hyvin mutkikkaat, voi ehkä sosiaalitoimi tai muu neutraali taho auttaa tapaamisten järjestämisessä esim. neutraalissa paikassa (eli ei kummankaan kotona). Lapsesta kun varmasti on hienoa saada tuntea myös isänsä.
Tää on varmaan joku pila?! Haloo......