Mieheni jätti minut kun sairastan erästä sairautta josta ei voi parantua mutta lääkkeet voivat pitää sen kurissa.Itsetuhoisuus sai aikaan se että hän ei voi olla minun kanssa.Tuunnen syyllisyttä että,menetin hyvän miehen sen takija ja kuinka saan hänet takaisin.Pelkään jos hän löytää uuden ja näytää kuinka hän on onnellinen toisen kanssa,itse en voi ajatellakaan että,tulisi toinen mies eläämääni,sillä sormessani on hänen kihlasormus vieläkin sillä rakastan häntä tosipaljon.Hän kantaa sormustani avaimenregsussa kokoajan mukaanaan.Asun viellä hänen luonaan muttä meillä ei ole mitään ja tämä on niin vaikeata.Ahdistun ja epävarma vaanii minua ja tuurhautunut oloni kun tunteeni ovat vielä hänessä kiini ja en osaa pääästää hänestä irti vaikka minulla on oma asunto jo.Ei hänkään aja minua luontaansa pois saan olla hänen vierellään sentakia tunteeni ovat niin ristiriidassa kaiken tämän takija mitä minun pitää tehdä vai jatkanko samaa rataa?Kumpa saisin hänent takaisin ja eletäisiin onnellisina hän on aivan ihanna ihminen.
sairaus vei sutemme eroon
pikkumyy6961
5861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai vei sairaus teidän sutenne eroon..
No kunhan ei vaan vie teidän lampaitannekin
Tuollaiset yhteishuoltajuudet ovat aina vaikeita. Toivottavasti sudelle ei asiasta aivan kauheita traumoja jää, vaan kykenee jatkamaan eloa eron jälkeenkin.
Itsekin sairastuin nuorena krooniseen paksusuolitukehdukseen. Rajulla jatkuvalla lääkityksellä tauti pysyy kurissa. Toki nykyään on helpompaa, kun on koko paksusuoli leikattu pois. Ei tarvi enää lääkkeitä. Tosin suoli toimii 6 kertaa vuorokaudessa, joten nyt elämä menee enemmän tai vähemmän ulostamisen ympärillä.
Olen mies ja onneksi minulla ei ole tyttöystävää, joka voisi jättää. On paljon helpompaa, kun jokainen sairaalareissu ja leikkauksesta toipuminen on pitänyt itse selvitä alusta loppuun. Haittapuolena on se, että kaikki kovat kokemukset ovat kasvattaneet niin vahvan muurin, ettei kukaan sen läpi uskalla edes tulla. Olen oikeasti lämmin ja herkkä ihminen, vaikka useimmat pitävät kylmänä ja kovana.
Kaikki mikä ei tapa ei myöskään vahvista :(
Olen siis olin pitkässä suhteessa miehen kanssa ja hän tiesi sairaudestani jota ei voi parantaa ja hoidot pitävät minut kiinni elämässä.Vuosi kului ja elämä oli ihanaa, en takertunut häneen sairauteni varjolla vaan elimme normaalissa parisuhteessakunnes pommi putosi ja mies ilmoitti ettei kestä syöpääni ja joutuu luopumaan minusta joskus. ajattelin kyllä että jo on helvetti että kaiken sen jälkeen mitä on koettu ja kaikki meni hyvään suuntaan ,mitään takapakkeja ei tullut niin hän yht`äkkiä ei kestäkkään ja sitten tuli tusina syitä miksi pitäisi lopettaa suhde, pakko myöntää että kipeetä tekee vielläkin ja erosta nyt pari kuukautta,mutta päätin kivusta ja sydän palasina että jatkan eteenpäin jos toinen juoksee karkuun näillä syillä niin menkööt, ei ehkä ollutkaan se oikea mulle.ei tässä auta kuin katsoa eteenpäin vaikka sitten yksin. Tsemppiä kaikille.
Minulle kävi juuri toisinpäin. Olisin varmasti ollut mukana hamaaseen tappiin saakka, mutta seurustelukumppani koki, että haluaa päättää suhteen koska ei saa vanhuutta rakkaansa kanssa vaan syöpä vie. Oli pakko päästää se menemään. Toivottavasti löytää jonkun joka on yhtä valmis olemaan paikalla viimeisilläkin hetkillä.