Potkut tuli keväällä ja vieläkin vituttaa niin perkeleesti että ei mitään rajaa! Liitto oli ihan äimänä irtisanomisen perusteista, mutta yrittäjän peruste "luottamus meni" painaa oikeudessa niin paljon ettei kannata edes yrittää.. Heidän mielestään varoitus olisi ollut ehdoton maksimi tuomio tapahtuneesta, kun kerran työnantajani mielestäkään työskentelyssäni ei ole ollut koskaan mitään huomauttamista..
Yksi pieni perkeleen valkoinen valhe enkä varmaan koskaan anna sitä itselleni anteeksi!!! Ja koko tapahtumasta en hyötynyt yhtään mitään!
Nyt kun aikaa on kulunut alan pikkuhiljaa tajuta myös sen miten tuohon tilanteeseen päädyttiin..
Yrittäjä ei suostunut maksamaan peruspalkan (1570/kk) päälle mitään lisiä (olisin odottanut saavani ainakin ilta- ja yölisät automaattisesti), koska tämmöiset ei kuulu talon tapoihin sekä kaiken huipuksi ilta- ja yötyö kuuluvat tämän työn luonteeseen, voi vittu, enpä tiennytkään!
En kuunaan ollut tämmöistä venkuilijaa tavannut! Ja tämän kun piti olla unelmien työpaikka!
Minä (31v. nainen) yritin ajaa jotenkuten asioitani (muut työntekijät eivät tietenkään uskaltaneet lähteä mukaan, vaikka kaikilla oli sama tilanne ja vinisivät samasta IHAN kokoajan) ja sain liitolta suosituksen että anna asian olla ainakin koeajan (4 kk). Tein työtä käskettyä ja paljon teinkin.
Mies alkoi jo kyselemään että eikö sitä voisi yhtään hellittää tuota työntekoa, kun alkoi ilmeisesti väsymys näkyä jo ulospäinkin, mutta eihän sitä voinut kun työvuorolistat tehtiin ja ne oli sitten siinä. Tuplavuoroja, yksittäisiä vapaapäiviä, iltavuorosta suoraan aamuvuoroon (4 tunnin yöunet välissä) ja ainainen "puhelinpäivystys" ilman mitään korvausta samalla saatanan kuukausipalkalla.
Ei prkle, pari edellistä vuotta samanlaisella työtahdilla aikaisemmalla työnantajalla ja vannoin itselleni ettei koskaan enää, mutta samassa pisteessä jälleen.
Kävin lääkärillä kun tuo väsymys oli jatkunut jo useamman kuukauden, että oiskohan mulla jokin sairaus vaikka? No eipä ole kuulema sairautta kun taitaa olla vain meikäläisen fysiikalle turhan kova työtahti (kotona kun odottaa joka päivä vielä toisen yrityksen työt miehen apuna..)
Niinhän siinä kävi että mokattua tuli, maine meni, edellisestä vuodesta ei paljoakaan muistikuvia, itseluottamus nollassa, osa palkasta saamatta (liitto yrittää houkutella että oikeuteen vaan, koska kaikki palkat saadaan 100 %:n varmuudella korkojen kera, mutta en saatana enää jaksa), koskaan en varmaan tule saamaan enää töitä ja vituttaa niin että tekee mieli vaan kirota niin prkleesti!
Tulipahan valitettua, mutta ihan sama.. kiitos ja hyvää yötä!
Yksi pieni perkeleen valkoinen valhe enkä varmaan koskaan anna sitä itselleni anteeksi!!! Ja koko tapahtumasta en hyötynyt yhtään mitään!
Nyt kun aikaa on kulunut alan pikkuhiljaa tajuta myös sen miten tuohon tilanteeseen päädyttiin..
Yrittäjä ei suostunut maksamaan peruspalkan (1570/kk) päälle mitään lisiä (olisin odottanut saavani ainakin ilta- ja yölisät automaattisesti), koska tämmöiset ei kuulu talon tapoihin sekä kaiken huipuksi ilta- ja yötyö kuuluvat tämän työn luonteeseen, voi vittu, enpä tiennytkään!
En kuunaan ollut tämmöistä venkuilijaa tavannut! Ja tämän kun piti olla unelmien työpaikka!
Minä (31v. nainen) yritin ajaa jotenkuten asioitani (muut työntekijät eivät tietenkään uskaltaneet lähteä mukaan, vaikka kaikilla oli sama tilanne ja vinisivät samasta IHAN kokoajan) ja sain liitolta suosituksen että anna asian olla ainakin koeajan (4 kk). Tein työtä käskettyä ja paljon teinkin.
Mies alkoi jo kyselemään että eikö sitä voisi yhtään hellittää tuota työntekoa, kun alkoi ilmeisesti väsymys näkyä jo ulospäinkin, mutta eihän sitä voinut kun työvuorolistat tehtiin ja ne oli sitten siinä. Tuplavuoroja, yksittäisiä vapaapäiviä, iltavuorosta suoraan aamuvuoroon (4 tunnin yöunet välissä) ja ainainen "puhelinpäivystys" ilman mitään korvausta samalla saatanan kuukausipalkalla.
Ei prkle, pari edellistä vuotta samanlaisella työtahdilla aikaisemmalla työnantajalla ja vannoin itselleni ettei koskaan enää, mutta samassa pisteessä jälleen.
Kävin lääkärillä kun tuo väsymys oli jatkunut jo useamman kuukauden, että oiskohan mulla jokin sairaus vaikka? No eipä ole kuulema sairautta kun taitaa olla vain meikäläisen fysiikalle turhan kova työtahti (kotona kun odottaa joka päivä vielä toisen yrityksen työt miehen apuna..)
Niinhän siinä kävi että mokattua tuli, maine meni, edellisestä vuodesta ei paljoakaan muistikuvia, itseluottamus nollassa, osa palkasta saamatta (liitto yrittää houkutella että oikeuteen vaan, koska kaikki palkat saadaan 100 %:n varmuudella korkojen kera, mutta en saatana enää jaksa), koskaan en varmaan tule saamaan enää töitä ja vituttaa niin että tekee mieli vaan kirota niin prkleesti!
Tulipahan valitettua, mutta ihan sama.. kiitos ja hyvää yötä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kannattaa oikeuteen lähtee tuollasessa tapauksessa varsinkin kun on liitto takana. Saat sieltä juristin ja muutakin apua.
Valitettavasti tuollaset jutut lisääntyy koko ajan ja jos niitä ei viedä oikeuteen niin saavat muut työnatajat vinkin siitä etä noin voi tehdä.
Mulla on ollu kans 2 kertaa tuollanen tapaus, tosin työnatajalla ei ollut kanttia lähtee oikeuteen kun olis varmasti hävinny, makso suosiolla mulle mutta muut jäi näppejään nuolemaan.
Tuskin tuossakaan tapauksessa on työnantajalla kanttia lähtee oikeuteen koska homma toimii niin että maksetaan sille joka osaa vaatia oikeuksiaan, ehkä muutama prosentti, ja jätetään muille maksamatta ja vaatijalle kenkää vaikka laittomastikin ja silti se on kannattavaa touhua.
Tsemppiä sulle :)
jatkumaan useilla työpaikoilla koska lama-aika teki ihmisistä niin saatanan nöyriä että ei uskalleta lainkaan pitää puoliaan.
Tuskin sellaista alaa onkaan missä ei tarvitsisi maksaa ilta-ja yötyöstä lisiä. Lepoaikasäädökset koskevat varmaankin kaikkia.
Jos haet palkkojasi takautuvasti liiton avulla työtuomioistuimesta, tulet ne varmasti saamaan. Minulla riitti aikanaan työtuomioisutimen uhka, omistaja kirosi ja maksoi lopulta vapaaehtoisesti. Se olikin vuoden ajalta takautuvia aika hyvä rahasumma.
Minäkin sain silloin kuulla tuon kuuluisan "ei meillä ole tässä talossa ollut tapana sellaisia maksella" ja "eihän sellaisia kukaan maksa". Joo, hyvä se on siinä sanoa kun ensin on omistaja lähtenyt sille linjalle että ei maksa, ja jäljelle jääneet työntekijät on niitä jotka on valmiita vaikka syömään p-aa ettei työpaikka vaan mene. Ne joilla on pienikin mahdollisuus saada parempi paikka ovat tietysti lähteneet jo aikaa sitten.
Vituttaa kun duunarit kusevat omille kintuilleen.
Ota se mikä sinulle kuuluu. Näitä työnantajia tuntuu riittävän pelataan kieroa ja outoa peliä yritetään hyötyä työntekijästä viimeisenkin pennin edestä.Ensin luvataan maat ja mannut ja tulevaisuus sitten kohta maristaan ja valitetaan Ja lopuksi syytetään esim ettei ei voi luottaa ja on itse aiheuttanut ongelmat, Olemme niin pettyneitä työpanokseen. Ja paskat älkää kuunnelko lapsellista pikkusieluista puhetta kerta kaikkiaan.Jos perus asetelma on se että työnantaja ei ymmärrä työntekijän arvokkuutta sekä tarpeellisuutta ihmisenä sekä työntekijänä eikä osaa motivoida eikä muodostaa toimivaa joustavaa suhdetta. Niin silloin se vika löytyy työnantajasta yrittäjä tai pomo osoittaa ettei osaa ainakaan toimivaa johtamis puolta.
Kannattaa moisissa työpaikoissa miettiä tarkkaa, onko työ sen arvoista, että sillä viitsii kiduttaa itseään. Työ on kuitenkin suuri osa elämään ja tulisi olla edes kohtuullisen mukavaa lähteä kotoa töihin. Palkka ei ole tärkein, oma mielenterveys tulee sitä ennen. Sitä tekee huonompipalkkaistakin työtä mielellään, jos työpanosta arvostetaan ja työhön kuuluvat lisät maksetaan ilman työntekijän muistutusta.
Tehkää samoin!