Sainpa sitten kuulla, että olen kuulemma sen verran pahantuulisen ja kiukkuisen näköinen, että miehet jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneita minusta eivät uskalla lähestyä.
Ja kun nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen millainen ilme minulla on, niin on se kyllä myönnettävä, että minulla on sellaiset kasvonpiirteet, että olen erittäin helposti melkoisen vihaisen ja pahantuulisen näköinen.
Olen nyt viimeaikoina koittanut kiinnittää huomiota siihen, millainen ilme kasvoillani oikeastaan on, ja että näyttäisin iloisemmalta ja positiivisemmalta. Ongelmaksi on kuitenkin muodotunut nyt se, että minusta tuntuu, että yrittämäni iloisempi ilme on lähinnä todella teennäinen ja epäaito. (ainakin kun näen itseni peilistä.)
Sanottakoon vielä, että minulle käy vielä helposti niin, että saatan olla sisimmissäni hyvällä tuulella, mutta ilmeeni ei välttämättä paljasta sitä kovinkaan hyvin.
Eli
Ja kun nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen millainen ilme minulla on, niin on se kyllä myönnettävä, että minulla on sellaiset kasvonpiirteet, että olen erittäin helposti melkoisen vihaisen ja pahantuulisen näköinen.
Olen nyt viimeaikoina koittanut kiinnittää huomiota siihen, millainen ilme kasvoillani oikeastaan on, ja että näyttäisin iloisemmalta ja positiivisemmalta. Ongelmaksi on kuitenkin muodotunut nyt se, että minusta tuntuu, että yrittämäni iloisempi ilme on lähinnä todella teennäinen ja epäaito. (ainakin kun näen itseni peilistä.)
Sanottakoon vielä, että minulle käy vielä helposti niin, että saatan olla sisimmissäni hyvällä tuulella, mutta ilmeeni ei välttämättä paljasta sitä kovinkaan hyvin.
Eli
Vastaukset 8
Vanhimmat
paljastuu kasvoilta, myös sinun kasvoitasi, joten älä huoli.
Huomioitavaa myös, että tummuus, niin hiuksissa, kuin vaatteissa pahentaa kiukkuisen näköisyyttä.
... jos ihmisellä on tarpeeksi kiukkuiset kasvot. Itse näytän iloiselta vain silloin kun oikein leveästi hymyilen tai nauran. Mutta sellanen tavallinen, hillitty hymyily ei vielä auta asiaa yhtään, vaan näytän siltä kuin hymyilisin ilkeästi jonkulle, joka on todella usein käsitetty väärin.
Tähänkin viestiin kommentoiminen tuottaa melkoisia teknisiä vaikeuksia kiitos s24:n femakko ylläpitoarmeijan (banninsa eivät ole vedenpitäviä).
Ja asiaan.
Itse taidan kärsiä hieman samasta pulmasta kuin sinä. Mutta minkäs sille voi? Jotkut ovat luonnostaan kuin hangon keksejä, ja toiset taas näyttävät yrmyiltä vaikka eivät oikeasti olisi.
Olen varmaankin "kasvosokea" kun en oikeasti tulkitse ihmisiä kasvonpiirteiden mukaan. Oikeasti vihaiset kasvot kyllä mielestäni tunnistaa ja erottaa normaalista perusilmeestä.
Osaisiko joku selittää minulle miksi ihmisen pitäisi koko ajan hymyillä ja näyttää iloista naamaa tuntemattomille? Miksi ei perusilme kelpaa?
Kaikki kun eivät ole mitään pumpulissa kasvaneita babyfaceja.
Mullekin usein sanotaan että miks oot noin myrtsi ja äkänen jne. Monesti juuri tälläisellä hetkellä olen ollut ihan hyvällä tuulella ja iloinen! Olen piirteiltäni tumma ja ilmeisesti perusilmeellä kasvoni vain näyttävät vihaisilta.
Minäkin olen nyt kiinnittänyt huomiota siihen ja pelkään usein etten vain näytä taas vihaiselta. On todella ärsyttävää kun tulee monesti aivan väärinymmärretty olo. Pitänee alkaa hymyilemään tuolla kadulla kulkiessa..sitten näytän varmaan ihan hullulta!
ja voimiavievää, kun ihmiset jatkuvasti luulee sun olevan pahalla päällä. Esim. olen usein ollut havaitsevinani että ihmiset, ne jotka ei todella hyvin tunne mua, on jotenkin varuillaan mun seurassa tai mulle puhuessa, ikäänkuin pelkäisivät että ärähdän ihan kohta. Toi on oikeasti *elvetin rasittavaa ja energiaavievää, kun ei sitä koko ajan jaksa pinnistellä iloisen/leppoisan näköistä. Olen jo useamman vuoden tiedostanut kulmakarvojeni jyrkkyyden jo vähän pakkomielteeksikin asti ja asia on jo vähän lannistanutkin mua, kun en muutenkaan osaa katsoa ihmisiä silmiin vaikka puhelias olen kyllä niin ihmiset saa musta jatkuvasti kai sitten ylimielisen ja vittuilevan kuvan.
Jep. Lukiossa muutaman kerran kuulin kun joku sanoi mulle että "oot aina niin helvetin kiukkusen/sitruunan syöneen näkönen"... Luulin että se johtu vaan siitä kun olin väsynyt.. mutta sitten pikkuhiljaa peiliin katsomalla aloin tajuta, että mun kulmakarvathan menee aika voimakkaasti alaspäin, ja ne on myös aika paksut ja tummat joten erottuu todella hyvin. Kun kasvojen muoto on vielä muutenkin melko maskuliinisen "jyrkkä", lopputulos on juuri tuo. Näytän vihaiselta, kiukkuiselta. Muutaman vuoden ajan olen viihteellä ollessani yrittänyt muistaa nostaa kulmakarvojani välillä, jotten näyttäisi niin vihaiselta, mutta tällainen itsensä tarkkailu on äärimmäisen uuvuttavaa puuhaa. Vielä sekin, että todella usein jos olen sanonut jonkun leikkimielisen vitsin seurassa olevasta ihmisestä, hän on ymmärtänyt sen vittuiluna koska perusilmeeni on niin vihainen, eli kun hymyilen normaalisti, kulmakarvojen takia näyttää siltä että ilkeän näköisenä nauran toiselle. Nykyisin raivostuttaa ja turhauttaa että mulla täytyy olla näin jyrkät kulmakarvat ja myös jyrkähkö/vahva otsa, joka vielä voimistaa ilmettä. Se auttoi jonkin verran kun nypin kulmakarvoja lyhyemmiksi sisäreunoilta (nenän puoleiselta siis tietenkin, eihän siitä muuten mitään hyötyä olis). Nyt kulmien kaari ei ole ihan niin pitkä, mutta kiukkuiselta näytän vieläkin. Oon joskus miettiny mahtaako ala-asteikäisenä sairastamani kasvohalvaus liittyä asiaan, jotenkin tuntuu että mun kasvot on jotenkin "lässähtäneemmät" tai ilmeettömämmät kuin ennen kasvohalvausta.
Helpottavaa kuulla, että muutkin painivat saman ongelman kanssa. Kasvonpiirteitään ei voi valitettavasti muuttaa ja kun yrittää vääntää kasvoilleen hymyhuulia saa se ympäristön lähinnä pakokauhun valtaan. Onhan se tietysti turhauttavaa, että kun omasta mielestä on ihan hyvällä tuulella ja tyytyväinen niin muut tulkitsevat toisin. Ei auta kun kärsiä tai ripustaa kaulaan lappu: hyvällä mielellä vaikka ilme muuta kertookin :)
Suomituraanit jurona kyräilijäkansana epäilevät tämän näköisiä ihmisiä rikollisiksi.