Kuulin tänään uutisen, jota en olisi ikinä voinut uskoa sinusta. Olit itse halunnut lopettaa elämäsi joitain päiviä sitten, koska syöpä ja valtavat kivut söivät sinua sisältäpäin. Et saanut enää apua lääkäreiltä etkä lääkityksestä tai hoidoista.
Tuntuu niin pahalta, että syöpä sai sinut. Aina autoit, kun apuasi tarvittiin. Muistatkohan, miten pieni siskoni juoksi aikoinaan hakemaan sinua apuun kun isä löi äitiä? Tulit muina miehinä ja kerroit kuulleesi, että meille on ostettu astianpesukone, ja tulit sitä asentamaan isän kanssa. En koskaan kiittänyt sinua siitä, mutta olinhan itsekin vasta ihan lapsi.
Kun hevosemme upposi ojaan pahasti, tulit yöllä meidän avuksi kaivamaan lapiolla ja upottamaan liinoja hevosen alle saadaksemme tamman pois pinteestä.
Autoit niin monesti ihan pienissäkin asioissa, lainaamalla työkaluja tai auraamalla pihamme jne.
Olit hyvä aviomies, hyvä isä lapsillesi ja ihana pappa lapsenlapsillesi. Meille olit mukava ja lämmin naapuri. Muistan tumman tukkasi ja siniset nauravat silmäsi.
Siksi tuntui keväällä pahalta kuulla sinun sairastuneen syöpään ja joutuneen leikkaukseen. Se ei kuitenkaan enää auttanut, vaan elämä alkoi pikkuhiljaa hiipua sinusta pois. Viime viikolla olit jo aika laiha, harmaa mies. Koko kesän palelit niin, että jouduit olemaan pipo päässä ja hanskat kädessä, sekä toppatakki päällä. Talostanne ei voitu edes lämpöä kesäksi katkaista, koska palelit jo niin kovasti.
Siksi ymmärrän, rakas naapuri, että päädyit viimeiseen tekoosi. Ei maistunut ruoka, ei juoma, ja säryt alkoivat olla yhtä helvettiä. Tuskin olisit muutamaa kuukautta enempää jaksanut elää. Olit koko ajan väsynyt, mutta uni ei tullut, koska säryt eivät antaneet ummistaa silmiäsi.
Nyt kun sain uutisen poismenostasi, olen itkenyt ja ajatellut sinusta kauniita asioista. Laitoin uuteen ikkunaan Youtubesta soimaan Albinonin Adagion, ja ajattelen sinua ja perhettäsi. Tuntuu kuin se turvallinen lapsuus alkaisi olla takanapäin, kun koko ajan tulee suru-uutisia ja suurin sukulaisia tai muuten tuttuja. Olet jo toinen joka menehtyy syöpään kolmen kuukauden sisään. Kummallakin teistä se löytyi aivan liian myöhään.
Kiitos sinulle, naapuri, ja hyvää matkaa. Nyt olet päässyt pois kivuista ja säryistä ja sinun on hyvä olla, missä oletkin.
"Muistakaa-
raskainta ei ole omakohtainen suru,
raskaampaa on nähdä rakastamansa ihmisen kärsivän pystymättä auttamaan häntä"
-tuntematon-
Tuntuu niin pahalta, että syöpä sai sinut. Aina autoit, kun apuasi tarvittiin. Muistatkohan, miten pieni siskoni juoksi aikoinaan hakemaan sinua apuun kun isä löi äitiä? Tulit muina miehinä ja kerroit kuulleesi, että meille on ostettu astianpesukone, ja tulit sitä asentamaan isän kanssa. En koskaan kiittänyt sinua siitä, mutta olinhan itsekin vasta ihan lapsi.
Kun hevosemme upposi ojaan pahasti, tulit yöllä meidän avuksi kaivamaan lapiolla ja upottamaan liinoja hevosen alle saadaksemme tamman pois pinteestä.
Autoit niin monesti ihan pienissäkin asioissa, lainaamalla työkaluja tai auraamalla pihamme jne.
Olit hyvä aviomies, hyvä isä lapsillesi ja ihana pappa lapsenlapsillesi. Meille olit mukava ja lämmin naapuri. Muistan tumman tukkasi ja siniset nauravat silmäsi.
Siksi tuntui keväällä pahalta kuulla sinun sairastuneen syöpään ja joutuneen leikkaukseen. Se ei kuitenkaan enää auttanut, vaan elämä alkoi pikkuhiljaa hiipua sinusta pois. Viime viikolla olit jo aika laiha, harmaa mies. Koko kesän palelit niin, että jouduit olemaan pipo päässä ja hanskat kädessä, sekä toppatakki päällä. Talostanne ei voitu edes lämpöä kesäksi katkaista, koska palelit jo niin kovasti.
Siksi ymmärrän, rakas naapuri, että päädyit viimeiseen tekoosi. Ei maistunut ruoka, ei juoma, ja säryt alkoivat olla yhtä helvettiä. Tuskin olisit muutamaa kuukautta enempää jaksanut elää. Olit koko ajan väsynyt, mutta uni ei tullut, koska säryt eivät antaneet ummistaa silmiäsi.
Nyt kun sain uutisen poismenostasi, olen itkenyt ja ajatellut sinusta kauniita asioista. Laitoin uuteen ikkunaan Youtubesta soimaan Albinonin Adagion, ja ajattelen sinua ja perhettäsi. Tuntuu kuin se turvallinen lapsuus alkaisi olla takanapäin, kun koko ajan tulee suru-uutisia ja suurin sukulaisia tai muuten tuttuja. Olet jo toinen joka menehtyy syöpään kolmen kuukauden sisään. Kummallakin teistä se löytyi aivan liian myöhään.
Kiitos sinulle, naapuri, ja hyvää matkaa. Nyt olet päässyt pois kivuista ja säryistä ja sinun on hyvä olla, missä oletkin.
"Muistakaa-
raskainta ei ole omakohtainen suru,
raskaampaa on nähdä rakastamansa ihmisen kärsivän pystymättä auttamaan häntä"
-tuntematon-
Vastaukset 2
Vanhimmat
on yhtä laaja sydän kuin naapurillasi oli!
On ollut varmasti ilo omistaa tuollainen naapuri.
Osanottoni myös sinulle, kun olet menettänyt merkityksellisen ihmisen elämässäsi.
en osaa muuta sanoa, kiitos :)