Ihmettelen erään naisen käyttäytymistä. Kun näen hänet tilanteessa, jossa on muitakin paikalla, hän vaikuttaa rennolta, ottaa katsekontaktia ja eleetkin ovat hieman flirttailevan oloisia.
Sitten taas jos satun kohtaamaan hänet tilanteessa, jossa ei ole ketään muita paikalla, hän on hermostuneen ja kaikkea muuta kuin rennon flirttailevan oloinen.
Mitähän tästä nyt pitäisi päätellä. Onko ensin mainitussa tilanteessa esiintyminen vain sitä, että hän nauttii siitä, kun saa muiden nähden huomiota mieheltä/miehiltä?
Sitten taas jos satun kohtaamaan hänet tilanteessa, jossa ei ole ketään muita paikalla, hän on hermostuneen ja kaikkea muuta kuin rennon flirttailevan oloinen.
Mitähän tästä nyt pitäisi päätellä. Onko ensin mainitussa tilanteessa esiintyminen vain sitä, että hän nauttii siitä, kun saa muiden nähden huomiota mieheltä/miehiltä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mä käyttäydyn noin jos olen ihastunut mieheen. Ujostelen kahden kesken.
Siinä käytöksen syy.
moi!
minulla on itselläni tällä hetkellä samanlainen tilanne. Olen tavannut kerrassaan valloittavan miehen. Muiden läsnä ollessa on tosi helppo heittää läppää (tosin vähemmän hänelle itse asiassa), mutta jos satumme samaan huoneeseen kahdestaan jalat menevät veteliksi ja kaikki järkevä ajatus katoaa. Sitten ei uskalla/kykene oikein sanomaan mitään järkevää. En myöskään ihan kauheasti uskalla ihastustani katsella, tämä pätee erityisesti kahden kesken mutta osin myös porukassa, koska en halua julkistaa tunnetilaani.
aivan ihastunut sinuun! Menee kipsiin, kun olette kahden, kun on niin lätkässä. Nimimerkillä kokemusta on. Ja se mies on nykyään puolisoni..:)
hän on kiinnostunut. Julkinen flirtti voidaan periaatteessa katsoa vain flirtiksi, mut yksityisemmin flirttailu onkin sit jo niin henkilökohtaista, et taitaa ujostuttaa.
Tulisiko treffailusta saati intiimimmästä tutustumisesta mitään noin ujon naisen kanssa, vai ennustaako mainitun tyyppinen käyttäytyminen jatkonkin osalta vain vaivautunutta hiljaisuutta ja estoisuutta...?
Homma on kahden kauppa. Molemmista kiinni ennustaako se sitä vai ei. Mä uskon, että varmaan jokaisella on niitä hiljasiakin hetkiä, mut tarviiko niiden häiritä tai jos ne häiritsee, niin miksi pitää olla koko ajan äänessä? Ja sit taas jos on joku hiljanenkin hetki joskus, niin jos mies menee ylitulkitsemaan, et tää on nyt hiljasuutta ja estoisuutta ja ongelmia, niin musta on aika kaukaa haettua.
Kerrankos sitä ujostuttaa, jos on kovasti ihastunut. Voi siinä puheliaampikin nainen mennä sanattomaksi joskus, mut sit voikin jatkaa sillä hiljasemmalla suunkäyttötavalla. ;)
Mä oon ainakin tollanen ihastuessa. Kyllä se juttelu kaikkien muiden kanssa on ihan normaalia ja rentoa, mutta heti kun pitäis ihastuksen kohteelle jotain sanoo niin meen ihan hiljakseks, totiseks.
Eli kyllä musta tuntuu että se vois hyvinkin olla kiinnostunut susta!
"Eli kyllä musta tuntuu että se vois hyvinkin olla kiinnostunut susta!"
Heitin sille tavanomaisen "moin" sijaan vähän henkilökohtaisemman ystävällisen repliikin viimeksi ohi kulkiessani. Oli vähintäänkin yhtä häkeltyneen oloinen kuin yleensä.
Sen jälkeen ei ole nainen naamaansa näyttänyt siellä, missä häntä on yleensä nähnyt.
Eli se siitä sitten tällä kertaa.