Kertokaa kun tiedätte paremmin toisten miesten ajatuksia. Olen tavannut mielenkiintoisen miehen. Ollaan vähän eri parisia, siihen suuntaan että itselläni olisi enemmän vientiä ja kokemuksiakin on paljon enemmän. Olen aidosti kiinnostunut juuri tästä miehestä ja hän on minusta, mutta pitää pientä etäisyyttä eikä päästä lähelle. Tietää kyllä minun kiinnostukseni.
Miten päästä lähelle aiemmin pettynyttä, nyt ehkä vähän hämmentynyttä miestä? Oma innostukseni loppuu pian, jos mies ei ala olla aktiivisempi. Ja se olisi sääli, koska voisimme olla hyvä pari.
Miten päästä lähelle aiemmin pettynyttä, nyt ehkä vähän hämmentynyttä miestä? Oma innostukseni loppuu pian, jos mies ei ala olla aktiivisempi. Ja se olisi sääli, koska voisimme olla hyvä pari.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Tietää kyllä minun kiinnostukseni."
Oletko varma? Mua ainakin pyörittelee naiset siihen malliin juttuineen ja käytöksineen ettei siitä ota erkkikään selvää ovatko kiinnostuneita vai onko se vaan jotain naisten mielestä viatonta kaveriflirttiä.
Kun ei teistä naisista kertakaikkiaan ota selkoa. Sitten vielä kun on tapauksia jotka ovat pistäneet välit poikki lähestyneisiin ja tunteensa esille tuoneisiin miehiin joita ovat pitäneet puhtaasti vain kavereina. Niin onko ihme, jos tekeekin mieli pitää pientä etäisyyttä eikä ladata tiskille mitään tunteenilmauksia.
täällä sellaista, että olen pitkän aikaa pitänyt yhteyttä erään miehen kanssa. Baarissa taannoin tavattiin, mutta siittä ei sen kummempia kehkeytynyt. Yhteyttä ollaan pidetty mm. tekstareilla, sähköpostitse ja mesessä.
En enää osaa sanoa, mitä mies haluaa. Pari viikkoa sitten käytiin yhdessä baarissa. Aluksi mies oli selkeästi mahdollisimman lähellä minua. Halaili ym. Ei tahtonut jättää hetkeksikään yksin. Loppuillasta, kun sinne tuli miehen kavereita, esitteli tietysti minut, mutta sitten alkoi kulkea omia teitään. Juttelin jonkun aikaa hänen kaverinsa kanssa. Lopulta tämä mies alkoi vihjailla, että tykkään enemmän hänen kaveristaan (pyysin häntä lopettamaan). Jatkoi tätä vaikka kuinka kauan.
Aamuyöstä kun erottiin, sovittiin uudesta tapaamisesta, jos vaikka käytäisiin jossain. Tällöinkin halasi ja suuteli. Tästä seuraavana päivänä läheteltiin pari tekstiviestiä, jossa mies nauroi, että tykkään enemmän hänen kaveristaan. Tämän jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.
Kesällä hän vietti illan luonani. Kysyin josko haluaisi jäädä yöksi, ihan vain nukkumaan. Ei halunnut.
Että mitähän nyt mahdan merkitä hänelle? Hän ei ilmeisestikään halua suhdetta, ei seksiseuraa, hänen toimintansa ei selitä esim. pelkkää ystävyyttä (suudellaanko ystäviä?), eikä tämä nyt miltään hyväksikäytöltäkään tunnu.
Mustasukkainen luonne? Itseluottamus nollassa? Näiden tai jommankumman seurauksena pelottaa ryhtyä mihinkään, jossa voi satuttaa itsensä?
Ihan selvästi hän on ollut sinusta kiinnostunut. Ehkä hän on joskus menettänyt ihastuksensa kaverilleen?
Siitäkö olet kuitenkin varma, ettei mies ole varattu?
Voihan tuo tietysti olla muutenkin sekaisin itsensä kanssa, mutta ensi alkuun ajattelisin noita edellisiä.
Jaa. Musta toi kuulostaa siltä että mies ei kelpaa itsenään ja siksi sinulla olisi pitkällä tähtäimellä tarjolla vain lisää pettymyksiä hänelle.
Joten jätä rauhaan suosilla. Hän tarvii vakaamman ja sitoutuvamman persoonan mitä ilmeisimmin. Se että olisitte yhdessä hyvä pari on sinun unelmas jonka tavoitteleminen yksisilmäisesti ja ehdoilla on luultavasti vain vahingollista koska mies ei toimi sinun haluamallasi tavalla vaan omalla rytmillään ja historiansa sanelemana - omana itsenään.
On toki keinoja, asenteita - mutta elleivät ne ole sinulle luontevia (eli et hahmota mitä pitäisi tehdä vaan joudut kysymään) niin miksi niitä kukaan sinulle opettaisikaan; sinähän käyttäisit niitäkin vain unelmiesi tavoittelemisen välineenä ja talloisit samalla tuota miestä, eli ne toimintavat olisivat sinulle vain seiväs jolla hyppäät muurin yli että pääset "toteuttamaan itseäsi" toisessa.
Olet liian kevyt. Sori. Jatka matkaa.
Se ettei hän päästä sinua lähelle johtuu juuri siitä että viimeistään alitajuisesti hän ymmärtää luonteesi heikkouden ja tuuliviiriasenteesi joka on heitellyt sinua ennenkin sylistä syliin onnen perässä, tyydyttymättömänä ja kevein perustein. Hän ei halua hajottaa itseään lisää mutta tietenkin miehenä on kiinnostunut naisesta. Se on ristiriitaista tietenkin, mutta sillä eletään mitä elämä on antanut.
Mies on viisaampi. Hän osaa valikoida seuransa, hänen toimintatapansa on nimenomaan testi sille että onko naisessa ne ominaisuudet jotka tekevät suhteesta mahdollisen näillä eväillä. Sä oot löytänyt "saaliin". Hän tarvii "kumppanin".
Miehen saat olemalla se mitä hän tarvii. Ellei innosta... "heihei".
luonnevikaiset miehet putoaa pelistä heti kättelyssä. Kukaan vähänkään haluttava nainen ei tuollaista negatiivisuuden perikuvaa katso alkua pidemmälle. Niistä kokemuksista varmaan tuo kommenttisikin tulee. Ei ole mitään vastenmielisempää kuin naisia vihaava mies joka piilottaa vihansa muka viisauksiin.
Kiihkoton, syvällinen analyysi. Ei siinä mitään naisvihaa ollut, vain toteamus että tämä mies ilmeisesti kaipaa toisenlaista naista kuin tässä tilanteessa on tarjolla.
En ole ap. kirjoittaja.
Samaa mieltä. Olihan se vähän katkera kirjoitus, mutta kyllä siinä oli myös asiaa. Näissä keskusteluissa ihmiset tuntuvat usein tuomitsevan kirjoituksen "sävyn" perusteella, vaikka sisällön pitäisi kai olla se ykkösjuttu.
Ketjun aloittaja ilmoitti heti alkuun, että hänellä on paljon kokemuksia, miehellä ei. Minullekin tulee väistämättä mieleen juuri se, että nainen on sitä sorttia, joka siirtyy haaveesta toiseen alkuinnostuksen hiivuttua. Siis tuuliviiri. Tarinan mies puolestaan saattaa olla sitä sorttia, joka kaipaa jotain oikeasti pysyvää eikä tuuliviirisuhdetta.
Katkeruutta? Enhän minä ole sanonut sanaakaan itsestäni vaan analysoinut tilannetta sen perusteella mitä ap sanoi.
Tuo hyökkäävä kommenttisi johtuu siitä että jokin analyysissani satutti sinua pahasti. Olisitkohan nimenomaan sellainen pohjimmiltaan epävarma nainen joka ei osaa sitoutua vaan joutuu hakemaan "kipinää" aina uudelleen ja uudelleen?
Silloinhan tekstini on suora sivallus sydämeen. Kerron että kaltaisellesi PYSYVÄ PARISUHDE EI OLE MAHDOLLINEN vaikka niitä onkin tarjolla _TOISENLAISELLE_ persoonalle.
Kyse on siis pelosta; pelosta joka peitetään vihalla - eli hyökkäyksellä - ja niinhän sinä toimitkin. Hurja sivallus sinne mistä kipu tulee, kohteeksi otit minut - joka tuon viestin.
Ja mikä minä olen sitten? Havaitsija. Idealisti. Totuudenpuhuja.
Ja parantaja.
Opitko jotain itsestäsi? Jos opit niin sinulla on mahdollisuus kohdata pelkosi ja pärjätä myös yksin, ilman tarvetta tuuliviirismiin. Sieltä löydät vahvuuden joka antaa mahdollisuuden kumppanuuteen.
Et kelpaa ennen peilin kohtaamista. Sori jos tää on kova paikka, mutta asia nyt vaan on niin.
Taas sama vanha paska laulu mies aktiivisempi tai kiinnostukseni loppu lopeta jo nuo vanhan kansan höpö höpöt ja tee aloite ja asia selväksi, ei se mikään miehen velvollisuus ole.