sain tietää jotain järkyttävää ja tiedän kirjoittavani epäselvä'sti mutta jos tämä purkautuminen auttaisi....
en tiedä yhtään mitä tekisin... tuntuu etten voi kuin itkeä.
olen itse parikymppinen itsenään asuva tyttö ja minulla on 7 pikku veljeä jotka kaikki asuvat kotona¨. heistä vanhin meni juuri lukioon ja nuorin on vasta viiden. isäni käy töissä ja äitini on ollut kotona jo melkein parikymmentä vuotta. vanhempani asuvat pienella paikkakunnalla jossa esim. kaupassa käyntiin ym. tarvitsee autoa ja isälläni on ainoastaan ajokortti.
tänään sain aivan yllätten isältäni soiton ja hän kertoi että hänellä on ollut kuukauden verran toinen nainen. tiedän että toinen nanen ei ollut hänelle muuta kuin reitti lähteä. isäni kertoi että hän tykkää äidistäni mutta ei enään rakasta häntä. yritin kysyä että entäs vveljet... mutta isä on päätöksesnsä tehnyt. äidilläni ei ole läheisiä ystäviä mutta me olemme erittäon läheiset, äiti soittikin ja sanoin hänelle että tiedän jo. isällä ei ollut selkärankaa kertoa äidille kaikkea mitä oli minulle kertonut, joten jutellessani äidille kerroin myös mitä olimme isän kanssa puhuneet ja samalla äiti sai vahingossa tietää koko kuvion. tämän jälkeen olin isälle niin vihainen! jos jättää perheensä niin ei ollut edes tarpeeksi selkärankaa kertoa kaikkea äidille vaan pisti minut viestinviejäksi.äiti ja isä ovat nyt keskustelleet ja isä miettii mitä haluaa tehdä... eiköhän hän ole lähdössä. vaikka äiti on sanonut että pettämistä ei hyväksy, luulen että isällä olisi ehkä pioeni mahdollisuus saada jäädä. en tosin usko että hän aikoo..
omat tunteeni olen yrittänyt laitta syrjään mutta on muutma asia mikä vaivaa:
-miten äiti jaksaa
-miten 7 veljeäni jaksavat, miten heille kertoa, miten olla tykemassa heitä kaikkia yksilölisellä tavalla
-miten kaikki käytännön asiat hoituvat, mm. auton käyttö
kunpa kaikki olisi vain pahaa unta, en olsi ikinä uskonut näin käyvän. vaikka olen vihainen isälle ja tuen sekä kuuntelen äitiä, haluan silti olla läheinen isänkin kanssa. en vain ymmärrä että miksi näin piti tapahtua ja juuri nyt... :(
en tiedä yhtään mitä tekisin... tuntuu etten voi kuin itkeä.
olen itse parikymppinen itsenään asuva tyttö ja minulla on 7 pikku veljeä jotka kaikki asuvat kotona¨. heistä vanhin meni juuri lukioon ja nuorin on vasta viiden. isäni käy töissä ja äitini on ollut kotona jo melkein parikymmentä vuotta. vanhempani asuvat pienella paikkakunnalla jossa esim. kaupassa käyntiin ym. tarvitsee autoa ja isälläni on ainoastaan ajokortti.
tänään sain aivan yllätten isältäni soiton ja hän kertoi että hänellä on ollut kuukauden verran toinen nainen. tiedän että toinen nanen ei ollut hänelle muuta kuin reitti lähteä. isäni kertoi että hän tykkää äidistäni mutta ei enään rakasta häntä. yritin kysyä että entäs vveljet... mutta isä on päätöksesnsä tehnyt. äidilläni ei ole läheisiä ystäviä mutta me olemme erittäon läheiset, äiti soittikin ja sanoin hänelle että tiedän jo. isällä ei ollut selkärankaa kertoa äidille kaikkea mitä oli minulle kertonut, joten jutellessani äidille kerroin myös mitä olimme isän kanssa puhuneet ja samalla äiti sai vahingossa tietää koko kuvion. tämän jälkeen olin isälle niin vihainen! jos jättää perheensä niin ei ollut edes tarpeeksi selkärankaa kertoa kaikkea äidille vaan pisti minut viestinviejäksi.äiti ja isä ovat nyt keskustelleet ja isä miettii mitä haluaa tehdä... eiköhän hän ole lähdössä. vaikka äiti on sanonut että pettämistä ei hyväksy, luulen että isällä olisi ehkä pioeni mahdollisuus saada jäädä. en tosin usko että hän aikoo..
omat tunteeni olen yrittänyt laitta syrjään mutta on muutma asia mikä vaivaa:
-miten äiti jaksaa
-miten 7 veljeäni jaksavat, miten heille kertoa, miten olla tykemassa heitä kaikkia yksilölisellä tavalla
-miten kaikki käytännön asiat hoituvat, mm. auton käyttö
kunpa kaikki olisi vain pahaa unta, en olsi ikinä uskonut näin käyvän. vaikka olen vihainen isälle ja tuen sekä kuuntelen äitiä, haluan silti olla läheinen isänkin kanssa. en vain ymmärrä että miksi näin piti tapahtua ja juuri nyt... :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minun yhteiselämää ex:n kanssa kesti melkein 30 vuotta ja miehen sanojen mukaan meiltä puuttui se kipinä ja rakkaus vaan katosi jonnekin. Jossain vaiheessa tosin sanoi, ettei ole koskaan minua rakastanutkaan. Ilmeisesti tuossa 50:n ikävuoden vaiheella miehet rupeavat miettimään, että tässäkö se elämä olikin ja eihän tämä kovin kummoista ollut. Sitten elämään astuukin se "kipinä" uuden naisen muodossa ja entinen saa jäädä. Ei edes yritetä saada vanhaa liittoa toimimaan. Toki avioliitto on aina kahden ihmisen liitto ja siinä tarvitaan molempien panosta. Mutta jos mitään ei puhuta niin ei siinä voi paljon tehdä. Äidilläsi on varmaan päivät täynnä työtä lasten kanssa, kuten oli/on minullakin. Vaikka liittoa kauan takana niin myös meillä pienet lapset; nuorin alle kouluikäinen ja vanhimmatkin vasta ala-asteen alimmilla luokilla.
Elämä jatkuu erosta kuitenkin ja eiköhän äitisi niin vahva ihminen ole, että asiat järjestyy. Hän on vielä siinä iässä että ajokortin hankkiminen sujuu helposti jos hän vain haluaa. Asiat kyllä jarjestyvät kun niiden haluaa järjestyvän eikä jää vain murehtimaan. Lasten takia äitisi on pakko jaksaa. Voimia hänelle sekä teille kaikille!
Oma avioliittoni kesti melkein 40 vuotta kunnes eräänä päivänä postiluukusta tuli ruskea kirjekuori
joka sisälsi erohakemuksen mieheltäni. Mitään keskusteluja ei käyty sillä hän oli löytänyt itseään 32 vuotta nuoremman naisen kaukoidästä. Meillä on
kaksi lasta, tosin aikuisiässä. Heillekin asia tuli yllätyksenä. Ja vaati pitkän ajan meiltä jokaiselta
tottua uuteen tilanteeseen. Minua auttoi se että
olin jo aiemmin löytänyt henkilökohtaisen uskon ja
ajattelen ettei mikään elämässäni ole sattumaa vaan
osaa Juamlan suunnitelmasta. Siunausta perheellesi.
Moni menettää miehensä tuonne Kaukoitään.
Tuntuvat nyt miehet kovasti ihailevan idän naisten luonnetta.
kiihottaa, ehkä myös aasialaisille naisille ominainen raivotautinen mustasukkaisuus tekee olon tärkeäksi.
että viidenkympin villitys vie täysipäisiltä vaikuttavia miehiä mennessään. Minua kiinnostaisi, millainen on näiden miesten tilanne vaikkapa viiden vuoden kuluttua erosta? Meneehän se rakkauden huumakin aikanaan ohi. Vai ovatko vanhenevat miehet tosiaankin olioita, joille vain seksi merkitsee jotain. Pitkä avioliitto on toki jotain muutakin, eli paljon enemmän kuin hetkellinen hullaantuminen.
naiset pörrää siinä 40:n korvilla.tuntuu,että jos nuo iät ohittaa,niin parisuhdeilla mahdollisuus kestää hautaan asti.
Elämässä tulee vastaan kipeitäkin asioita.
Anna isäsi lähteä. Jokainen on vastuussa vain omasta elämästään ja jokainen on oman onnensa seppä.
Älä ole kummankaan vanhemman puolella tai toista vastaan, vaan keskity omaan elämääsi.
Kyllä avioero voi tulla yhteisten 30-vuodenkin jälkeen, kun toinen haluaa vielä nauttia elämästä omalla tahollaan ja uuden kumppanin kanssa. Ymmärrät itsekin näitä asioita paremmin vuosien päästä.
Mulle tuli täytenä yllätyksenä vanhempieni avioero lähes 50 yhteisen vuoden jälkeen. Isällä on ollut toinen nainen jo pari vuotta. Kun asia tuli äitini tietoon, niin hän haki välittömästi avioeroa.
Olemme kaikki 'lapset' joutuneet osallisiksi vanhempiemme välien selvittelyyn ja myös lapsenlapset ovat kärsineet tilanteesta.
Kaikki keskustelut osituksista yms. käytännön asioista on käytävä meidän 'lasten' välityksellä, koska vanhempani eivät pysty keskustelemaan enää keskenään.
Onneksi asioilla on tapana järjestyä ajan myötä, joten toivon sullekin voimia selvitä vaikeasta tilanteesta.
saa olla lasten huolenaihe. jos sinulla on joku tuttu aikuinen joka kenties tuntisi vanhempasi (voisi jutella vanhemmillesi huolestasi)tai sitten ammattilainen esim. sos. huollossa, ota sellaiseen yhteys. itse olen ollut 15v kun vanhempani erosivat ja äitini käytti silloin minua sanan saattajana ja se on väärin! ero ei kuulu lapsille vaikka ne olisivat jo aikuisia. Ymmärrän huolesi perheestäsi, se on luonnollista. Toivotan voimia sinulle :)