Heip kaikki!
Tapasin poikaystäväni suomi24:ssa Maaliskuussa ja olemme olleet yhdessä siitä lähtien. Syyskuun alussa muutetaan yhteiseen asuntoon ja mies on uhannut jo kosia :) Voisiko enää paremmin olla?! :)
Tapasin poikaystäväni suomi24:ssa Maaliskuussa ja olemme olleet yhdessä siitä lähtien. Syyskuun alussa muutetaan yhteiseen asuntoon ja mies on uhannut jo kosia :) Voisiko enää paremmin olla?! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nähdään viimeistään vuoden parin päästä Parisuhde-osastossa. ;)
tapasimme äskettäin s24-ssä ja aiomme olla yhdessä vuosia, kuinka paljon lie jäljellä (fifty-something on jo ikää).
Miksi olla kyynikko kun suhteen onnistuminen riippuu kahdesta ihmisestä itsestään.
t. odottamaton onni :)
Toivotaan parasta. Kaksi tuttavaani tapasi kumppaninsa Suomi24:ssä. Ensimmäinen erosi ja toinen on sen tekemässä.
Sillä ei varmaan ole mitään tekemistä eron kanssa että tapasivat aikoinaan netissä ja NYT eroavat. Kukatahansa VOI erota jos suhde ei toimi, vaikka olisi alunperin tavannut missä vaan. Itsestään se johtuu, jos panostaa suhteeseen ja kumppaniinsa niin molemmilla on hyvä olo. Itse tapasin mieheni aikoinaan tätäkautta ja olemme naimisissa ja edelleen HYVIN onnellisia. Joten onnea vaan kaikille omansa löytäneille.
Eikai kukaan normaali vartaloinen -tai älyinen tosissaan löydä tai varsinkaan etsi netistä kumppania? Millainen on ihminen, kenen pitää netistä löytää kumppani?
Pitkä, hoikka, kaunis, yli 40nen, hyvin toimeentuleva mutta..... EI halua lenua kapakoissa missä känniset miehet yrittää pokailla. Lavatanssit eivät kiinnosta. Täällä oli helppo tutustua, kirjoitella, jutella puhelimessa ja lopuksi tavata. Tapasinkin muutaman mukavan miehen, parin kanssa seurustelin mutten halunnut heistä elämänkumppania kunnes..... Se oikea löytyi, ja voi! Mistä? Netistä edelleen. Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut vaikeutta löytää seuraa livenäkään. Nyt me olemme aviossa. Ilman nettiä emme koskaan olisi tavanneet koska välillämme oli 250km välimatkaa mutta se ei meitä masentanut. Koska tunteet olivat niin syviä, ajoimme 1,5v Jokaikinen vkon loppu vuorotellen toistemme luo ja kaikki mahdollinen ylimääräinen yhdessäolo mahdollisuus käytettiin. Joten.... sellaiset ihmiset ;)
Olen oikeinkin hyvännäköinen ja myös vartaloni on aivan normaalin aikuisen naisen, myös netistä löytämäni mies on tosi hyvännäköinen. Ei varmasti olisi tarvinnut kummankaan netistä "etsiä" ketään mutta kun se asian pointti ei siinä olekkaan.
Sitä vain löytää tiensä kuka mistäkin syystä treffipalstalle ja sitten voi tapahtua. Itse kohtasin Sen Suuren Rakkauden. Ja tällä iällä ja elämänkokemuksella voin kertoa että sitä se on;-)! Se vain oli tarkoitettu niin että emme tavanneet esim baarissa tai livenä vaan ensin sai tutustua toisen sisäiseen maailmaan ja ihastua siihen joka johti siihen että ensimmäisellä tapaamisella rytisi ja täysillä. Emme mitään etsimällä etsineet, vain juttukaveria iltojen iloksi. Onneksi toisin kävi.
Sulla ei ehkäpä ole lapsia asumassa luonasi. Sitä on aikuinen ihminen aika yksinäinen iltaisin jos lapset asuu itsellä vaikka päiväaikaan ystäviä olisikin. Netissä voit jutella ihmisten kanssa kun lapset on unten mailla ja perheelliset ystävät viettävät perhe-elämää. Siinä yksi syy. Ja tokihan se toive on kaikilla mutta ei pelkkä syy.
Muista tämä viesti, suhteenne kaatuu.. ja jos ei kaadu, olet sitten vain nainen, joka tulee sietämään kaikkea. Seurustelisitte tovin ennen kuin muutatte.. vuosi tai kaksi. Jotkut ihmiset ei opi näitä "perusjuttuja" ennnenkuin vasta kokeilee.. Taitaa kyseessä olla nuori pari, enkä halua onneanne pilata, enkä pystykään. Olen vain kyynikko.
En halua masentaa, mutta mekin tapasimme n. 4,5 vuotta sitten tätä kautta ja menimme naimisiinkin, mutta mutta...
Ensimmäiset 1,5 vuotta menivät loistavasti, minunkin mies uhkasi kosia ja kosikin, mutta sanoin, etten suostu kihloihin ennenkuin asumme yhdessä. Niinpä sitten kihlauduimme muutaman kuukauden yhdessä asumisen jälkeen ja vielä pari kuukautta kihlojen jälkeen kaikki oli hyvin. Yht'äkkiä miéheni alkoi kuitenkin juoda, mutta ajattelin, että hänellä täytyy olla poikkeuksellisen kovia paineita tms, sillä ensimmäinen vuosihan oli mennyt loistavasti. Juominen kuitenkin jatkui jatkumistaan ja paheni yhdessä vaiheessa jopa lähes päivittäiseksi tavaksi. Viinapulloja löytyi mitä ovelimmista paikoista; komerossa olevista kengistä, pyykkikorin pohjalta, roskapusseista roskien alta (täysiä pulloja) ja jopa minun työ- ja koulutodistusten välistä (mieheni piilottamina tietenkin, sillä itse olen lähes absolutisti). Kun miehen öykkäröidessä yritin soittaa jollekin tuttavalle sydäntä purkaakseni, ei mieheni halunnut antaa minun soittaa, vaan yritti ottaa kännykän kädestäni ja kun yritin juosta vessaan, yritti hän tietenkin estää kaikin tavoin. Mikäli pääsin sisään ja sain oven lukkoon, sammutti hän valot ja hakkasi ovea, jotta puhelu varmasti häiriintyisi. Lisäksi tulivat yövalvomiset ja laskujen maksamattomuus ym., mutta koko ajan ajattelin, että haluan olla hänen tukenaan, sillä olihan hän ollut mitä kultaisin suurimman osan suhteestamme.
Juuri kun olin jo häätkin perumassa, mieheni jopa raitistui pitkäksi aikaa, kunnes elämäni suurimmaksi pettymykseksi miehen juominen alkoi kaikista mahdollisista taas HÄÄYÖNÄ. Sama meno jatkui myös häämatkalla. Mies oli toki muuttunut pahimmista ajoistaan, mutta sillä hänen unirytminsä oli kuitenkin aivan toisenlainen kuin omani ja hän edelleen ryyppäsi, vaikkakin harvemmin, jätin lopulta n. puolen vuoden avioliiton jälkeen avioerohakemuksen.
Harkinta-aikamme päättyi tämän kuun alussa ja toissa viikolla mieheni herätti minut ensin aamu neljältä ja sitten aamu kuudelta saman yön aikana LUKEMAAN RAAMATUN PÄTKIÄ. Samaisena yönä mieheni myös sanoi haastavansa Saatanan ym. mielestäni todella pelottavaa ja järkyttävää. Eilen ja tänään hakiessani tavaroitani pois yhteisestä asunnostamme, anoi mieheni vielä armoa ja kehtasi vielä ehdottaa, että voisi ostaa huonekaluni ja pesukoneeni ym. jälleenmyyntihintaan!
Eikä vielä kaikki, vaan mieheni oli myös valehdellut koulutuksestaan useaan otteeseen, milloin sanoi opiskelevansa mitäkin alaa. Lisäksi hän väitti saavansa palkkaa, vaikkei todellisuudessa saanut kuin työmarkkinatukea. Totuus alkoi valjeta, kun sattumalta löysin hänen harvoja työ- ja koulutodistuksiaan (useimmat hän oli heittänyt menemään) ja kun löysin jopa avaamattomina laskuja, jotka hän oli luvannut maksaa "palkastaan". Muun muassa tv-lupa laskun löysin yli kuukauden verran eräpäivän jälkeen AVAAMATTONAMA mieheni kätköistä. Meinasin jo soittaa tv-maksuhallinnolle ja kysyä missä lasku oikein viipyi.
Eikä tässäkään vielä kaikki, vaan tietenkin mieheni oli usein myös saavinaan sairauskohtauksia ja vaati minua soittamaan ambulanssin kun hänellä "otti sydämestä" tai hänellä oli olevinaan astmakohtaus ym.
Näin ollen en tätä kautta itse ainakaan aijo enää miestä hakea, en edes kuolleen ruumiini yli.
Olen todella pahoillani että olet joutunut kokemaan tosi kovia aikoja mutta.... Miten se on syynä että olette tätäkautta tavanneet???
Eikö näin olisi voinnut muka tapahtua JOS olisitte tavanneet vaikka ravintolassa tai vaikka kaupassa? En oikein ymmärtänyt asian yhteyttä nettiin. Jaksamisia sinulle kuitenkin ja onnea tulevalle :)
Onhan se helpompaa syyttää vaikka nettiä ennemmin kuin ottaa vastuuta omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Jokainen kantaa vastuun omista päätöksistään!
Unohtui edellisestä viestistä asian ydin.
PALJON ONNEA TEILLE!!!
Ollaan sitten yhdessä maailman onnellisimmat.
Unohtui multakin se asian ydin, kun pisti niin vihaks tollaset pessimistiset arvostelijat. Eli Onnea teillekkin todella paljon jatkoon. Luota vaan tulevaisuuteen :)
Tollaset negatiiviset,kateelliset ihmiset ei saa mitään suhdetta toimimaan, alkoi se mistätahansa. Joten... Nauttikaa te täysillä onnestanne, niin mekin :) t: yhä edelleen onnellisesti naimisissa "nettimiehensä" kanssa ;)
teille myös :) ÄLKÄÄ IKINÄ MIETTIKÖ SEKUNTIAKAAN, että olisitte jotenkin "riskipari", koska tapasitte täällä.
Se, mistä satumme elämänkumppanimme löytämään, ei vaikuta siihen kuinka osaamme selvittää tiellemme tulevat haasteet.
Samoin jos löydämme unelmatyöpaikan mollin sivuilta, ei se ole mitenkään tuhoon tuomittua :) verrattuna siihen, että olisi lukenut ilmon sanomalehdestä tai saanut ajan työpaikkahaastatteluun tutun kautta :)
On samantekevää, onko ensitreffit marketin parkkipaikalla, ravintolassa vai hiihtotapahtumassa.
Samantekevää on, millä tavalla ihminen etsii elämäänsä rakkautta.
Unelmoimalla kotona ja pyytämällä ystäviään esittelemään hänet tuntemilleen sinkuille.
Unelmoimalla kotona ja kulkemalla sinkkutilaisuuksissa, kirjaston runoilloissa ja ties missä riennoissa.
Unelmoimalla lähikapakassa.
Unelmoimalla ulkomaanmatkoilla.
Unelmoimalla netissä.
MIKÄÄN EI tue sellaista väitettä, että ne pariskunnat, jotka ovat kirjoitelleet toisilleen alkuaikoina, todennäköisimmin eroavat, kun kohtaavat riitoja ja harmaita arkipäiviä.
Minun mielestäni on samantekevää kuinka "alkututustumisen" tekee, kirjoittelemalla vai puhumalla, molemmilla tavoilla ihmiset pystyvät antamaan itsestään eri kuvan kuin sitten vuosien kuluessa päivittäin.
Minulle kirjoittaminen ei ole passiivista eikä epärehellistä kommunikointia. Kun kirjoitan ystävilleni kirjeitä tai sähköposteja, he eivät ensimmäisenä ajattele, että v-un luuseri, eipä uskalla rumilus tulla käymään kahvilla vaan raukkamaisesti kirjoittelee läppärinsä takaa ja varmasti pelkkää puppua :)
KANNATTAISI MIETTIÄ MITEN KUMMALLISELTA KUULOSTAA TUOMITA JOKIN PARI EROAVAKSI vain siksi, että ovat löytäneet onnensa toisistaan
internettiä/puhelinta/mitä tahansa välinettä hyväksikäyttäen.
Mutta jees,
pitäkää toisistanne hyvää huolta :) hymyillään "tietämättömille" naiiveista kommenteista siitä, kuinka suomi24:lta ei muka voisi löytää ihmisiä, joilla on aitoja tunteita :)