Kerron nyt mun ja erään miehen jutun. Haluan nähdä tässä asiassa eri näkökulmia että mitä oikein tapahtuu. Olen 25-vuotias nainen, ja mies minua pari vuotta vanhempi.
Kaikki alkoi siitä kun 3 vuotta sitten tapasin erään miehen baarissa vieraalla paikkakunnalla. Mies halusi vaihtaa kanssani puhelinnumeroita. Olimme yhteydessä pari-kolme kuukautta jolloin tapasimme jälleen eräänä iltana (joka ei johtanut seksiin). Tuon jälkeen yhteydenpitomme jatkui kaverillisissa merkeissä, kuten ennenkin. Vaikkakin tuossa vaiheessa tunsin pientä ihastumista. Muutin melkein heti tuon jälkeen 600km päähän, mies kyllä kyseli milloin olisin hänen luokseen tulossa, mutta välimatkamme rajoitti aikapaljon, eikä suhteemme ollut oikeastaan vielä millään pohjalla.
Kului puolivuotta, olimme enemmän ja vähemmän yhteyksissä olleet, ku jälleen tapasimme vajaan päivän verran, samoin viikon päästä. Tuolloin harrastimme seksiä. Tuon jälkeen ihastumiseni vain suureni. Jatkoin elämistäni 600km päässä, ekat kuukaudet melkein unohdin hänet. Mutta sitten aloimme olla yhteyksissä vain enemmän ja enemmän, sitä voimakkaammaksi tunteeni kasvoivat vaikka keskustelut olivat vain puhelin/tekstiviesti/netti-keskusteluja.
Tuon jälkeen alkoi tapahtua. Reilu puolivuotta edellisen tapaamisen jälkeen, eli noin puolitoistavuotta tästä ajasta takaperin. Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni, eli vain noin 100km päähän tästä miehestä. Kävin hänen luonaan päivällä viettämässä aikaa, ja eräänä yönä ajauduin baarista hänen luokseen. Tunteet kasvoivat. Oikeastaan vasta noihin aikoihin aloimme puhumaankin syvällisempiä. Hän sanoi kuinka tahtoi minua tavata ja vielä tosi mielessäkin, hän halusi minusta muutakin kuin seksiä. Syystä ja toisesta emme voineet tavata pariin kuukauteen, vaikka yhteydenpito jatkui yhä. Tuli vappu -07, jolloin meidän piti tavata. Mutta tuota edeltävät keskustelut menivät riitelyksi. Ja viimein mies sanoi että haluaa minun jättävän rauhaan. Kuitenkin vapun aikaan, viinanvaikutuksessa laittelin hänelle hyvinkin intiimejä viestejä.
Viikko tuon jälkeen yöllä, mies itse otti yhteyttä samaisissa merkeissä. Tuli molemmille krapula-aamu. Ja teimme ”sitä” ekaa kertaa puhelimessa. Tuota jatkui, eikä pelkästään humalassa vaan lähes päivittäin. Kesäkuussa muutin hänen kanssaan samalle paikkakunnalle (koska sain töitä sieltä). Aluksi emme juurikaan nähneet mutta tapaamisemme olivat aina seksiä,humalassa. Saatoimme tavata sattumalta baareissa, käydä hitailla. Koko ajan kiinnyin vain enemmän tuohon mieheen. Mies itse sanoi tuolloin ettei juuri silloin tahtoisi mitään vakavempaa, mutta ehkä joskus myöhemmin.
Oma kiintymykseni koitui kuitenkin kohtaloksi. Välillä kimmastuin mielettömästi tälle miehelle yhdestä ja toisesta asiasta. Välillä tuntui hyväksikäytetylle. Vaikka olimme molemmat tietoisesti SEKSISUHTEESSA ja sellaisena sen piti ollakin. Olin kuitenkin itse kiintynyt hyvinkin tähän mieheen, mutta en vaatinut häntä suhteeseen, eihän meillä olisi mikään kiire. Saatoin kuitenkin ostaa miehelle jotain pientä osoituksena siitä miten hänestä välitin ja siitä kuinka luottamuksellisesti olimme seksisuhteessa.
Tuota jatkui kuukausia.... myös suuttumukseni oli aika-ajoin hyvinkin vahvaa, koska emme päässeet kasvokontaktiin eikä mies halunnut suuttuneena vastata puhelimeen, minä kiivasluontoisena ja ajattelemattomana pommitin miehelle kauhean kasan tekstiviestejä. Jo itse viestimäärät saivat miehen aina ärtyneeksi mutta lähes aina asia oli sovittu ja seuraavanapäivänä. Mieheltä itseltään tuli välillä hyvinkin rumaa tekstiä. Kuitenkin tajusin että olin itse hänet ajanut siihen, joten useimmiten nielin loukkaukset ajatellen ettei hän tarkoittanut.
Oli syksy, ja suunnittelimme seksisuhteeseen jo muutakin ehkäisyvälinettä kuin sitä perinteistä kortsua, mikä ehkä kertonee että sen oli tarkoitus jatkuakin. Mies tiesi todellisista tunteistani, ja yks kaks hän ilmoitti ettei halua jatkaa koska ei tunne samalla tavalla kuin minä. Mutta jo viikon kuluttua ajauduimme taas ”siihen”. Hän lopetti syksyn aikaan juttumme pariin- kolmeen otteeseen mutta aina palasimme yhteen. Joulun alla, hän teki sanojensa mukaan ”viimeisen lopetuksen”. Olin kuitenkin juuri sitä ennen ostanut hänelle joululahjan ja kirjoittanut kirjeen tunteista. Tuo oli jo 4:s kirje koko juttumme aikana. Tuosta ”viimeisestä lopetuksesta” huolimatta, annoin sen lahjan hänelle. Hän oli siitä pehmolelusta otetumpi kuin mistään muista lahjoistani/kirjeestäni aiemmin. Jotenkin vain jatkoimme yhteydenpitoa. Kunnes tuli uusivuosi. Vietimme siihen astisista yhteisistä öistä parhaimman. Ja ekaa kertaa mies pyysi minut seuraavaksi yöksi luokseen, katsoimme yhdessä elokuvaa (toinen kerta) sohvalla maaten sylikkäin. Silittelimme toisiamme kuin vasta rakastuneet. Seuraava yö oli myös mitä mahtavin. Mutta aamulla tajusin jotain olevan pielessä. Samana päivänä mies ilmoitti että haluaa kaiken olevan ohi.
Olin murtuneempi kuin ikinä, halusin sen miehen. Ja luonteeni tuntien pyrin siihen kaikin mahdollisin tavoin. Tajusin kuitenkin että tällä kertaa loppu olisi todellisempi kuin ikinä. Meni koko kevät. Yhteydenottoni päättyivät aina riitaan. Parina yönä hän päätyi luokseni. Kuitenkin jo aamulla sanojensa mukaan hän tajusi ”kuinka sekopäinen olenkaan”, viittasi aiemmin olleisiin viestimaratoneihin joita lähettelin, ja se siitä...
Eräs tuttavani oli vihjaillut miehelle että olisin alkanut seurustelemaan, vaikkei se pitänytkään paikkaansa. Heti tuon jälkeen huomasi kuinka mies tahtoi olla yhteyksissä kanssani. Huomaamattani kohta olin miehen viestien pauloissa ja annoin takaisin samalla lailla... joten minun oli pakko vihjailla että edellinen suhteeni olisi päättynyt. Oli Juhannus, 08, ja juttumme olivat jo täydessä vauhdissa jälleen. Kului pari viikkoa niin eksyimme jälleen ”yhteen”.
Toisin kuin koskaan aiemmin olemme pystyneet molemmat fiksusti keskustelemaan menneistä ja sopimaan riitamme fiksusti. Mies on pyydellyt anteeksi (selvinkinpäin) aiempia törkeitä loukkauksiaan. Seksi on koko ajan vain kohentunut, näin hyvää seksiä meillä ei ole KOSKAAN aiemmin ollut. Nyt suunnittelemme taas ehkäisynottoa. Siinä missä ennen mies saattoi minut ”hylätä” seksin jälkeen, nykyään hän pitää huolen että saan nautintoni ja haluaa pitää minua kainalossaan. Ainakin hänen sanojensa mukaan, seksimme ei ole täysin tunteetonta. Seksin jälkeen saatamme maata pitkänkin aikaa vai sängyssä sylikkäin ja pussaillen, aivan kuin rakastunut pari. Seksimme ei pelkästään ole humalaseksiä. Mies myös on kuunnellut ja ymmärtänyt kun olen hänelle kertonut välillä tunteistani, että tunnen itseni halvaksi, niiku usein naiselle käy. Hän on myös kertonut (vai onko vain tapa syyllistää mut?) kuinka oma käytökseni pilasi aiemmin suhdettamme, tuhosi välejämme.
Nykyään olen muuttunut, tuon suhteen. Mutta seksisuhteemme on pilannut kaikkea hyvää, jättänyt alleen menneen... Nii hyvin kuin seksissä meillä meneekin mies on ilmaissut varsin selkeästi ettei halua yhtään mitään muuta kanssani. Hän ei halua enää kanssani tanssimaan, ei edes tavata samassa baarissa. Nettikeskustelumme ovat ohi. Hän ei myöskään halua enää viettää aikaa sohvalla kanssani elokuvien parissa. Eilenkin luokseni tultuaan hän kertoi kun oli tanssinut jonkun nätin tytön kanssa hitaita. En halunnut alkaa mustasukkaiseksi, kysyin vain että ”milloinka me mennään hitaille;)”, hänen töksö vastauksensa oli vain että ”en halua kanssas tanssia hitaita, enkä edes tavata baarissa”. :( Tänä aamuna itkin, tilannettamme, ironista kyllä, hänen kainalossaan, nii hyvältä se tuntui. Hän on aivan ihana lohduttaja ja ymmärsi, vaikkakin itse oli syypää pahaan olooni.
Itse olen kokeilunhaluinen, siksi haluaisin pitää seksisuhteemme ja tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan, enkä voisi sitä kuvitellakaan kenenkään muun kanssa mutta silti tunnen että huijaan itseäni. Koska se mies on minulle paljon, vaikka se ihminen saattaakin olla välillä todella k-pää, silti olen ajanmyötä oppinut näkemään hänen sisimmän. Ehkä olen vain liian itsestäänselvyys, annan hänelle liikaa anteeksi. Tiedän hänenkin, tai ainakin uskon että hän välittää, koska jokaikinnen ostamani lahja,jokainen kirje, on hänellä säilössä.
Tämä kesä on vain käynyt koko ajan raskaammaksi ja kauheammaksi. :(
Tuntuu et mä pian hajoan kokonaan ellei jotain muutosta tapahdu.
Kaikki alkoi siitä kun 3 vuotta sitten tapasin erään miehen baarissa vieraalla paikkakunnalla. Mies halusi vaihtaa kanssani puhelinnumeroita. Olimme yhteydessä pari-kolme kuukautta jolloin tapasimme jälleen eräänä iltana (joka ei johtanut seksiin). Tuon jälkeen yhteydenpitomme jatkui kaverillisissa merkeissä, kuten ennenkin. Vaikkakin tuossa vaiheessa tunsin pientä ihastumista. Muutin melkein heti tuon jälkeen 600km päähän, mies kyllä kyseli milloin olisin hänen luokseen tulossa, mutta välimatkamme rajoitti aikapaljon, eikä suhteemme ollut oikeastaan vielä millään pohjalla.
Kului puolivuotta, olimme enemmän ja vähemmän yhteyksissä olleet, ku jälleen tapasimme vajaan päivän verran, samoin viikon päästä. Tuolloin harrastimme seksiä. Tuon jälkeen ihastumiseni vain suureni. Jatkoin elämistäni 600km päässä, ekat kuukaudet melkein unohdin hänet. Mutta sitten aloimme olla yhteyksissä vain enemmän ja enemmän, sitä voimakkaammaksi tunteeni kasvoivat vaikka keskustelut olivat vain puhelin/tekstiviesti/netti-keskusteluja.
Tuon jälkeen alkoi tapahtua. Reilu puolivuotta edellisen tapaamisen jälkeen, eli noin puolitoistavuotta tästä ajasta takaperin. Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni, eli vain noin 100km päähän tästä miehestä. Kävin hänen luonaan päivällä viettämässä aikaa, ja eräänä yönä ajauduin baarista hänen luokseen. Tunteet kasvoivat. Oikeastaan vasta noihin aikoihin aloimme puhumaankin syvällisempiä. Hän sanoi kuinka tahtoi minua tavata ja vielä tosi mielessäkin, hän halusi minusta muutakin kuin seksiä. Syystä ja toisesta emme voineet tavata pariin kuukauteen, vaikka yhteydenpito jatkui yhä. Tuli vappu -07, jolloin meidän piti tavata. Mutta tuota edeltävät keskustelut menivät riitelyksi. Ja viimein mies sanoi että haluaa minun jättävän rauhaan. Kuitenkin vapun aikaan, viinanvaikutuksessa laittelin hänelle hyvinkin intiimejä viestejä.
Viikko tuon jälkeen yöllä, mies itse otti yhteyttä samaisissa merkeissä. Tuli molemmille krapula-aamu. Ja teimme ”sitä” ekaa kertaa puhelimessa. Tuota jatkui, eikä pelkästään humalassa vaan lähes päivittäin. Kesäkuussa muutin hänen kanssaan samalle paikkakunnalle (koska sain töitä sieltä). Aluksi emme juurikaan nähneet mutta tapaamisemme olivat aina seksiä,humalassa. Saatoimme tavata sattumalta baareissa, käydä hitailla. Koko ajan kiinnyin vain enemmän tuohon mieheen. Mies itse sanoi tuolloin ettei juuri silloin tahtoisi mitään vakavempaa, mutta ehkä joskus myöhemmin.
Oma kiintymykseni koitui kuitenkin kohtaloksi. Välillä kimmastuin mielettömästi tälle miehelle yhdestä ja toisesta asiasta. Välillä tuntui hyväksikäytetylle. Vaikka olimme molemmat tietoisesti SEKSISUHTEESSA ja sellaisena sen piti ollakin. Olin kuitenkin itse kiintynyt hyvinkin tähän mieheen, mutta en vaatinut häntä suhteeseen, eihän meillä olisi mikään kiire. Saatoin kuitenkin ostaa miehelle jotain pientä osoituksena siitä miten hänestä välitin ja siitä kuinka luottamuksellisesti olimme seksisuhteessa.
Tuota jatkui kuukausia.... myös suuttumukseni oli aika-ajoin hyvinkin vahvaa, koska emme päässeet kasvokontaktiin eikä mies halunnut suuttuneena vastata puhelimeen, minä kiivasluontoisena ja ajattelemattomana pommitin miehelle kauhean kasan tekstiviestejä. Jo itse viestimäärät saivat miehen aina ärtyneeksi mutta lähes aina asia oli sovittu ja seuraavanapäivänä. Mieheltä itseltään tuli välillä hyvinkin rumaa tekstiä. Kuitenkin tajusin että olin itse hänet ajanut siihen, joten useimmiten nielin loukkaukset ajatellen ettei hän tarkoittanut.
Oli syksy, ja suunnittelimme seksisuhteeseen jo muutakin ehkäisyvälinettä kuin sitä perinteistä kortsua, mikä ehkä kertonee että sen oli tarkoitus jatkuakin. Mies tiesi todellisista tunteistani, ja yks kaks hän ilmoitti ettei halua jatkaa koska ei tunne samalla tavalla kuin minä. Mutta jo viikon kuluttua ajauduimme taas ”siihen”. Hän lopetti syksyn aikaan juttumme pariin- kolmeen otteeseen mutta aina palasimme yhteen. Joulun alla, hän teki sanojensa mukaan ”viimeisen lopetuksen”. Olin kuitenkin juuri sitä ennen ostanut hänelle joululahjan ja kirjoittanut kirjeen tunteista. Tuo oli jo 4:s kirje koko juttumme aikana. Tuosta ”viimeisestä lopetuksesta” huolimatta, annoin sen lahjan hänelle. Hän oli siitä pehmolelusta otetumpi kuin mistään muista lahjoistani/kirjeestäni aiemmin. Jotenkin vain jatkoimme yhteydenpitoa. Kunnes tuli uusivuosi. Vietimme siihen astisista yhteisistä öistä parhaimman. Ja ekaa kertaa mies pyysi minut seuraavaksi yöksi luokseen, katsoimme yhdessä elokuvaa (toinen kerta) sohvalla maaten sylikkäin. Silittelimme toisiamme kuin vasta rakastuneet. Seuraava yö oli myös mitä mahtavin. Mutta aamulla tajusin jotain olevan pielessä. Samana päivänä mies ilmoitti että haluaa kaiken olevan ohi.
Olin murtuneempi kuin ikinä, halusin sen miehen. Ja luonteeni tuntien pyrin siihen kaikin mahdollisin tavoin. Tajusin kuitenkin että tällä kertaa loppu olisi todellisempi kuin ikinä. Meni koko kevät. Yhteydenottoni päättyivät aina riitaan. Parina yönä hän päätyi luokseni. Kuitenkin jo aamulla sanojensa mukaan hän tajusi ”kuinka sekopäinen olenkaan”, viittasi aiemmin olleisiin viestimaratoneihin joita lähettelin, ja se siitä...
Eräs tuttavani oli vihjaillut miehelle että olisin alkanut seurustelemaan, vaikkei se pitänytkään paikkaansa. Heti tuon jälkeen huomasi kuinka mies tahtoi olla yhteyksissä kanssani. Huomaamattani kohta olin miehen viestien pauloissa ja annoin takaisin samalla lailla... joten minun oli pakko vihjailla että edellinen suhteeni olisi päättynyt. Oli Juhannus, 08, ja juttumme olivat jo täydessä vauhdissa jälleen. Kului pari viikkoa niin eksyimme jälleen ”yhteen”.
Toisin kuin koskaan aiemmin olemme pystyneet molemmat fiksusti keskustelemaan menneistä ja sopimaan riitamme fiksusti. Mies on pyydellyt anteeksi (selvinkinpäin) aiempia törkeitä loukkauksiaan. Seksi on koko ajan vain kohentunut, näin hyvää seksiä meillä ei ole KOSKAAN aiemmin ollut. Nyt suunnittelemme taas ehkäisynottoa. Siinä missä ennen mies saattoi minut ”hylätä” seksin jälkeen, nykyään hän pitää huolen että saan nautintoni ja haluaa pitää minua kainalossaan. Ainakin hänen sanojensa mukaan, seksimme ei ole täysin tunteetonta. Seksin jälkeen saatamme maata pitkänkin aikaa vai sängyssä sylikkäin ja pussaillen, aivan kuin rakastunut pari. Seksimme ei pelkästään ole humalaseksiä. Mies myös on kuunnellut ja ymmärtänyt kun olen hänelle kertonut välillä tunteistani, että tunnen itseni halvaksi, niiku usein naiselle käy. Hän on myös kertonut (vai onko vain tapa syyllistää mut?) kuinka oma käytökseni pilasi aiemmin suhdettamme, tuhosi välejämme.
Nykyään olen muuttunut, tuon suhteen. Mutta seksisuhteemme on pilannut kaikkea hyvää, jättänyt alleen menneen... Nii hyvin kuin seksissä meillä meneekin mies on ilmaissut varsin selkeästi ettei halua yhtään mitään muuta kanssani. Hän ei halua enää kanssani tanssimaan, ei edes tavata samassa baarissa. Nettikeskustelumme ovat ohi. Hän ei myöskään halua enää viettää aikaa sohvalla kanssani elokuvien parissa. Eilenkin luokseni tultuaan hän kertoi kun oli tanssinut jonkun nätin tytön kanssa hitaita. En halunnut alkaa mustasukkaiseksi, kysyin vain että ”milloinka me mennään hitaille;)”, hänen töksö vastauksensa oli vain että ”en halua kanssas tanssia hitaita, enkä edes tavata baarissa”. :( Tänä aamuna itkin, tilannettamme, ironista kyllä, hänen kainalossaan, nii hyvältä se tuntui. Hän on aivan ihana lohduttaja ja ymmärsi, vaikkakin itse oli syypää pahaan olooni.
Itse olen kokeilunhaluinen, siksi haluaisin pitää seksisuhteemme ja tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan, enkä voisi sitä kuvitellakaan kenenkään muun kanssa mutta silti tunnen että huijaan itseäni. Koska se mies on minulle paljon, vaikka se ihminen saattaakin olla välillä todella k-pää, silti olen ajanmyötä oppinut näkemään hänen sisimmän. Ehkä olen vain liian itsestäänselvyys, annan hänelle liikaa anteeksi. Tiedän hänenkin, tai ainakin uskon että hän välittää, koska jokaikinnen ostamani lahja,jokainen kirje, on hänellä säilössä.
Tämä kesä on vain käynyt koko ajan raskaammaksi ja kauheammaksi. :(
Tuntuu et mä pian hajoan kokonaan ellei jotain muutosta tapahdu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuullostan varmaan hyvin epätoivoiselta. mutta kyllä mä nään muutkin maailman miehet. ne ei vaan saa mussa tuollaista tunnetta. kenenkään takia en ole näin itkenyt, tai tuntenut näin vahvasti. pelkään että jään yksin. en tiedä miten murtuisin jos hänellä olisi nainen.
minusta on kiinnostunut muutamakin mies, mutteivät he sytytä. tapaan aina uusia miehiä, niin töissä, kuin kavereideni kautta, netissä ja ties missä. olen saanut ruusuja sun muuta, mutta ne saavat minut enemmänkin vaivautuneeksi...
Vaikuttaisi pitkälti siltä, että teillä on tuo kliseinen tilanne, joka päättää ja pilaa monen avosuhteen. Toinen haluaa enemmän kuin seksiä, toinen pelkästään sitä. Sinä välität hänestä enemmän kuin seksimielessä, siksi sinulle riittää että hän vain on lähelläsi ja suhteenne on pelkkää seksiä. Tyydyt siihen vähään. Se on mielestäni aika surullista, koska tuollainen rakkaus on kärsivää ja se tappaa sinua sisältä.
Vaikuttaisi siltä, että olet miehelle luotettava, se varma pano, jolle vinkkaamalla hän voi aina lähteä purkamaan "paineitaan". Sinä olet vain siinä aina ja hän tietää sen, vaikkei haluakaan sinusta mitään sen kummempaa. Sitten jos taas löydät toisen, on se hänelle kova isku, koska silloin hänellä ei enää ole siinä sitä "varmaa ja helppoa nakkia", joka on vain hänen käytettävissään. Todella ristiraataista, mutta totta. Hän haluaa pitää sinut, vaikkei oikeastaan sinusta mitään haluaisi.. Sen kummempaa. Sinusta on kaiketi tullut hänelle jokin tapa ja ihminen, joka on aina häntä varten seksin merkeissä, jos hän sitä haluaa.
Kysymys siis kuuluukin: täytyykö sinun, nainen, tyytyä tuollaiseen? Tekstistä sai pitkälti kuvan, että hän leikkii ja jojottaa. Älä hyvä ihminen menetä ihmisarvoasi tuollaiseen. Sinulle on parempaa. Kun avaat silmäsi ja etenet eteenpäin, saatat löytää jotain parempaa. Et pelkkää seksisuhdetta, koska kaipaat enemmän. Tekstistäsi tuli ilmi se. Sinä haluat, että on joku, joka pitää muutenkin hyvänä kuin seksin merkeissä. Sinä tulet joskus sen löytämään ja se oikeasti tulee, kun on tullakseen. Olet vain tehnyt tästä miehestä itsellesi pakkomielteen, josta et pääse eroon. Sinulle on aivan sama oma arvokkuutesi, kunhan vain saat olla pakkomielteesi lähellä. Sen ei ole pakko jatkua niin. Sinuun koskee, jos jätät hänet. Mutta mieti: sinuun koskee myös, kun olet suhteessa, joka on yksipuolinen ja seksille perustuva, ei mitään muuta, vaikka toivotkin muuta. Lopputulos on aina sama: Sinuun koskee. Se viiltää. Joten mieti hyvä ihminen, onko kannattavaa olla tuollaisessa suhteessa.
Mies on pelimies. Hän ei tahdo sitoutua. Hän on rakentanut teidän "jutun" seksille. Tiedäthän, että seksille rakennettu juttu ei koskaan kestä? Mitä sitten kun hän on saanut sinusta tarpeekseen ja kyllästynyt seksin saralla? Hän jättää sinut kylmästi kuin nallin kalliolle.. Mietipä sitä tuskaa sitten.
Joten loppujen lopuksi sanoisin: Säilytä arvokkuutesi, elämällä on sinulle vielä paljon enemmän annettavaa kuin pelkkä seksisuhde.
Vastaukseni ei ollut tarkoitus olla tuomitseva tai piikittelevän ilkeä. Tunteesi on vahvat, joten et häntä sen takia helposti unohdakaan. Toin vain esimerkkejä ja omia mielipiteitäni esille, miltä asianne omasta mielestäni näyttävät.
Miten toimitkin ja mitä ikinä päätätkin, paljon voimia!
Kiitos, mielipiteistä. Ja niitä kaipaisin lisääkin, valottaakseni itselleni tätä tilannetta.
...tämä todellakin on vaikeaa. Suurimmaksi osaksi siksi koska tiedän käytökselläni aiheuttaneeni, ainakin osaksi, syyn siihen miksen miestä enemmälti kiinnosta. Mun riehumiset ja mielettömät tunteenpurkaukset nakersivat suhdettamme jo siitä lähtien kun muutin hänen kanssaan samalle paikka kunnalle, eli kesällä 07. Tiedän rauhoittuneeni nuilta osin. Viime kevät talvi ilman häntä... sai minut tajuamaan, ja ymmärtämään...mutta se taitaa olla liian myöhäistä.
olenkin yrittänyt pitää silmäni auki ja välillä olenkin jo luullut olevani kiinnostuvani jostain toisesta ihmisistä, mutta olenkin huomannut kaipaavani tätä "nykyistä" miestä...
...silloin 600km päässä asuessani minulla oli muutamia yhdenillan suhteita ja miesseuraa muutenkin. Muutamia jotka olivat enemmänkin kiinnostuneet... samoin tälläkin hetkellä.
Vaikka olin 600km päässä, näkemättä häntä moneen kuukauteen ja vaikka yhteydenpitomme olivat siihen aikaan hyvinkin satunnaisia, kaipasin vain häntä.
Tuntuu että olen mielenkiinnoton ihminen hänelle. Kuinkahan voisi tulla mielenkiintoisammaksi...
koko suhteen. Olet liian helposti saatavilla ja liian varma "nakki". Tosiasia on, että kaikki vaikeasti saavutettavissa oleva kiinnostaa niin miehiä kuin naisiakin. Huomaathan varmaan itsekin, miten sinua kiehtoo ja hän kietoo sinut pauloihinsa.
Et voi menettää mitään, jos ilmoitat että suhde on loppu. Silloin näet hänen oikean luonteensa, joko hän kiinnostuu kovasti tai sitten on helpottunut tianteesta. Tässä sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin "voittaa" ja mikäli hän ei ole tippaakaan kiinnostunut, usko minua, se on myös sinulle paras ratkaisu, se kirpaisee jonkin aikaa, mutta siitä varmasti selviää. Kukaan ei voi arvostaa sinua, jos et arvosta itse itseäsi. Tämä on fakta.
Tsemppiä =)
Selvästi sinulla on liikaa tunteita pelissä ja elättelet turhia toiveita. Itselläni oli samankaltainen suhde yhteen mieheen. Tosin en koskaan ole elätellyt suurempia toiveita hänen suhteensa ja oikeastaan nykyään en hirveemmin edes välitä koko miehestä, vaikka yhteydessä olemmekin silloin tällöin. (Enpä tiedä miksi) Itse en tosin ota yhteyttä enään. Hänen kauttaan kuitenkin olen oppinut että kenenkään kanssa en enään lähde itsekunnioituksellani pelaamaan. Eräs mies lyhyen suhteemme jälkeen jatkoi yhteydenpitoa ja varovasti ehdotti yhteistä yötä. No kun täältä ei irronnut niin loppui yhteydenpito. Eli selvät olivat miehen motiivit ja tiesin sen. Mitä sitä lähteä itseään pettämään.