kovimmat komentajat?

Tämä mies teki Paavolle temput:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Blick

Toimiessaan Aunuksessa olleen VI Armeijakunnan komentajana 1944 vetäytymisvaiheen aikana, Blick riitaantui kenraali Paavo Talvelan kanssa ja itsepäisesti, vastoin Talvelan käskyä, toi armeijakuntansa pois varmasta motista ja ehkäpä tuhostakin.

Naapurit olivat tehneet maihinnousun Viteleeseen ja katkaisseet rantatien ja -radan, eikä heitä onnistuttu tuhoamaan. Onneksi oli juuri valmistunut Viteleen "ohitustie", joka mahdollisti nipin napin tuon vetäytymisen.

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Aarne Blick.htm

niistämässä 1944 kesällä Aunuksessa. Kukapa muu kuin Valo Nihtilä.

komennusmies. kirjoitti:

Tämä mies teki Paavolle temput:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Blick

Toimiessaan Aunuksessa olleen VI Armeijakunnan komentajana 1944 vetäytymisvaiheen aikana, Blick riitaantui kenraali Paavo Talvelan kanssa ja itsepäisesti, vastoin Talvelan käskyä, toi armeijakuntansa pois varmasta motista ja ehkäpä tuhostakin.

Naapurit olivat tehneet maihinnousun Viteleeseen ja katkaisseet rantatien ja -radan, eikä heitä onnistuttu tuhoamaan. Onneksi oli juuri valmistunut Viteleen "ohitustie", joka mahdollisti nipin napin tuon vetäytymisen.

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Aarne Blick.htm

Lue lisää

alempaan tehtävään. Talvela jatkoi tehtävässään torjuntataistelujen päättymiseen.

nenä käytiin kirjoitti:

niistämässä 1944 kesällä Aunuksessa. Kukapa muu kuin Valo Nihtilä.

Talvelalle viivytystaistelusta, jota tämä ei hallinnut. Opetus vain tuli liian myöhään.Vain alijohtajien ja joukkojen taito pealsti Aunuksen Ryhmän.

Lumpeensoutaja kirjoitti:

Talvelalle viivytystaistelusta, jota tämä ei hallinnut. Opetus vain tuli liian myöhään.Vain alijohtajien ja joukkojen taito pealsti Aunuksen Ryhmän.

Näinhän se kävi ja Paavo pääsi jälleen ihailemaansa Saksaan! Hän oli enimmän osan Jatkosodasta Saksassa, eli tammikuusta 1942 maaliskuulle 1944 ja pantiin sinne takaisin kesällä 1944, muistaakseni elokuussa.

Tämäkin AKS:n valajäsen ja suomalaisuusmies "soudatti" perheensä Tukholmaan sodan jälkeen...

Lumpeensoutaja kirjoitti:

Talvelalle viivytystaistelusta, jota tämä ei hallinnut. Opetus vain tuli liian myöhään.Vain alijohtajien ja joukkojen taito pealsti Aunuksen Ryhmän.

pitää pätevänä jolle everstin tasoinen henkilö joutuu kädestä pitäen opettamaan tehtävien hoito.

kenraaliluutnanttia kirjoitti:

pitää pätevänä jolle everstin tasoinen henkilö joutuu kädestä pitäen opettamaan tehtävien hoito.

Talvela oli ollut kymmenen vuotta siviilissä ennen sotia. Hän oli kuitenkin yksi harvoja Mannerheimin luotettuja ja pääsi siksi rintamakomentajaksi Talvisodassa edeten armeijakunnan komentajaksi. Hän oli erityisen hyökkäävä komentaja, oikein prototyyppi. Puolustuksesta hän ymmärsi jonkinverran, mutta viivytys oli niin outo asia, että hän oli Mannerheimin avustamana lähellä tuhota Aunuksen ryhmän. Hän ei hallinnut ( ei myöskään Marski) viivytyksen periaatetta: yhdellä linjalla taistellaan, toista valmistellaan ja kolmatta tiedustellaan Kun Nihtilä tämän selvitti Talvela totesi, että hän olisi toiminut iavan toisin, jos olisi asian tiennyt.Talvela oli käynyt Sotakorkean joskus 1920-luvulla. Jos viivytystä oli opetettu, se oli unohtunut.

Juuri Talvelan vaikean luonteen takia hänet lykättiin Saksaan yhteysupseeriksi.Kevään 1944 tilanteessa Marski katsoi häntä rintamalla tarvitsevansa.KUn Oesch siirtyi Kannakselle, sai Talvela koko Aunuksen ryhmän vastuulleen. Olihan Talvelalla ansionsa.Mikään taituri sotapäällikkönä hän ei ollut.

Lumpeensoutaja kirjoitti:

Talvela oli ollut kymmenen vuotta siviilissä ennen sotia. Hän oli kuitenkin yksi harvoja Mannerheimin luotettuja ja pääsi siksi rintamakomentajaksi Talvisodassa edeten armeijakunnan komentajaksi. Hän oli erityisen hyökkäävä komentaja, oikein prototyyppi. Puolustuksesta hän ymmärsi jonkinverran, mutta viivytys oli niin outo asia, että hän oli Mannerheimin avustamana lähellä tuhota Aunuksen ryhmän. Hän ei hallinnut ( ei myöskään Marski) viivytyksen periaatetta: yhdellä linjalla taistellaan, toista valmistellaan ja kolmatta tiedustellaan Kun Nihtilä tämän selvitti Talvela totesi, että hän olisi toiminut iavan toisin, jos olisi asian tiennyt.Talvela oli käynyt Sotakorkean joskus 1920-luvulla. Jos viivytystä oli opetettu, se oli unohtunut.

Juuri Talvelan vaikean luonteen takia hänet lykättiin Saksaan yhteysupseeriksi.Kevään 1944 tilanteessa Marski katsoi häntä rintamalla tarvitsevansa.KUn Oesch siirtyi Kannakselle, sai Talvela koko Aunuksen ryhmän vastuulleen. Olihan Talvelalla ansionsa.Mikään taituri sotapäällikkönä hän ei ollut.

Lue lisää

mutta esimerkiksi Talvelan seuraaja II AK:n komentajana Einar Mäkinen olisi ollut sopiva ja pätevämpi Aunuksen Ryhmän komentajaksi. Ehkei kauluslaatat riittänyt tehtävään. Kyvyt kyllä.

lukekaa historiaa ja erityisedsti sota- sellaista ;=)

"Sodat voitettiin ja Neuvostoliitto antautui.

Juuri näin siinä kävi. Neuvostoliitto antautui 1991, oli pakko nostaa kädet pystyyn. Tosin tämä tapahtui Neuvostoliiton sodassa omia kansalaisiaan vastaan. Mutta HYVÄ NÄIN!

Talvelan kanssa käydyn riidan jälkeen 2.D:n komentajaksi Kannakselle.Mitähän ylivoimaisia neuvostojuokkoja hän on mahtanut Laatokan pohjoispuolella lyödä?

Sitkeässä on tarina AE:sta omien ammuttajana. Sitä ei ole tapahtunut. Äyräpään kirkonmäelle ammutti tykistön tulenjohtaja yhden peitteen aivan normaalin tulenkäytön mukaan. Omia antautuneita oli vielä vihollisen seassa. Aatu ammutti kyllä rajusti myöhemmin, mutta vangit oli silloin jo viety pois.

Lumpeensoutaja kirjoitti:

Sitkeässä on tarina AE:sta omien ammuttajana. Sitä ei ole tapahtunut. Äyräpään kirkonmäelle ammutti tykistön tulenjohtaja yhden peitteen aivan normaalin tulenkäytön mukaan. Omia antautuneita oli vielä vihollisen seassa. Aatu ammutti kyllä rajusti myöhemmin, mutta vangit oli silloin jo viety pois.

Lue lisää

Kyllä se Aatu ampui omien niskaan ihan tarkoituksella kun hokas niiden antautuvan. Se ei tiennyt, että kyseiset heput eivät osanneet uida ja venas että asemissa oli venäläisiä ennen kuin antoi tulikomennon. MUTTA ei se ollut ainoa lajiaan eikä se tee miehestä huonompaa. Tällaiset tapahtumat ovat sotaa ja tällaista sattuu oikeasti. Sota ei ole siistiä, kaunista tai reilua. Se on karmeaa touhua, jossa ei ole varaa tunteilla.

Lumpeensoutaja kirjoitti:

Sitkeässä on tarina AE:sta omien ammuttajana. Sitä ei ole tapahtunut. Äyräpään kirkonmäelle ammutti tykistön tulenjohtaja yhden peitteen aivan normaalin tulenkäytön mukaan. Omia antautuneita oli vielä vihollisen seassa. Aatu ammutti kyllä rajusti myöhemmin, mutta vangit oli silloin jo viety pois.

Lue lisää

Lukisit JR7:n vaiheista kertovan, Matti Koskimaan, kirjan Tyrjän rykmentti. Tuossa kirjassa kerrotaan kuinka hän käski ampua kaksi karkuria. Heidät vietiin saman tien suolle ja ammuttiin sinne, Äyräpäässä siis.


Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa

Tyrjän rykmentti kirjoitti:

Lukisit JR7:n vaiheista kertovan, Matti Koskimaan, kirjan Tyrjän rykmentti. Tuossa kirjassa kerrotaan kuinka hän käski ampua kaksi karkuria. Heidät vietiin saman tien suolle ja ammuttiin sinne, Äyräpäässä siis.


Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa

Lue lisää

kuin tykistöammunta. Karkurit oli tuomittu kuolemaan.

casus belli kirjoitti:

Kyllä se Aatu ampui omien niskaan ihan tarkoituksella kun hokas niiden antautuvan. Se ei tiennyt, että kyseiset heput eivät osanneet uida ja venas että asemissa oli venäläisiä ennen kuin antoi tulikomennon. MUTTA ei se ollut ainoa lajiaan eikä se tee miehestä huonompaa. Tällaiset tapahtumat ovat sotaa ja tällaista sattuu oikeasti. Sota ei ole siistiä, kaunista tai reilua. Se on karmeaa touhua, jossa ei ole varaa tunteilla.

Lue lisää

Tämä Aatun käskemä ammunta tapahtui myöhemmin. Juttu on vain kehitetty tällaiseksi ja muuttunut loputtomien toistojen kautta todeksi.Vangit oli jo silloin viety pois. Äyräpään kirkonmäellä oli satoja venäläisiä. Heitä tulitettiin, ei antautuneita omia. Venäläiset ampuivat pakoon uivia rantaveteen.

eri juttu kirjoitti:

kuin tykistöammunta. Karkurit oli tuomittu kuolemaan.

Jos komentaja määrää kaksi miestä kuolemaan karkuruudesta, niin miksei sitten tykitä omien ja vihollisten niskaan kun tilaisuus tulee? Tottakai tykittää.

casus belli kirjoitti:

Jos komentaja määrää kaksi miestä kuolemaan karkuruudesta, niin miksei sitten tykitä omien ja vihollisten niskaan kun tilaisuus tulee? Tottakai tykittää.

määräsi laki. Tykistötuli vihollisen niskaan oli komentajan käskyvallassa. Ne ovat täysin eri asioita. Tosin Aatu ei tulittanut tykistöllä omia, ei edes antautuneita, vaan juttu on jälkikäteen synnytetty.Hän ammutti kyllä Äyräpään kirkonmäkeen, mutta vasta myöhemmin.

casus belli kirjoitti:

Jos komentaja määrää kaksi miestä kuolemaan karkuruudesta, niin miksei sitten tykitä omien ja vihollisten niskaan kun tilaisuus tulee? Tottakai tykittää.

kyseisen tapahtuman. Määräyksen teloituksesta. Äyräpään sillanpäässä Adolf Ehrnroothin käskystä. Hiukan tuntuu ettei kaikki oikein täsmää. Tyrjän rykmentin sivunumerokin olisi hyvä.

paikkansa kirjoitti:

Tämä Aatun käskemä ammunta tapahtui myöhemmin. Juttu on vain kehitetty tällaiseksi ja muuttunut loputtomien toistojen kautta todeksi.Vangit oli jo silloin viety pois. Äyräpään kirkonmäellä oli satoja venäläisiä. Heitä tulitettiin, ei antautuneita omia. Venäläiset ampuivat pakoon uivia rantaveteen.

Lue lisää

Vedä sinne koko voimallasi?


Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta seuraavasti:

Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion luona.

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.

>>Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä, jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä. Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on "ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.

kuvata kirjoitti:

kyseisen tapahtuman. Määräyksen teloituksesta. Äyräpään sillanpäässä Adolf Ehrnroothin käskystä. Hiukan tuntuu ettei kaikki oikein täsmää. Tyrjän rykmentin sivunumerokin olisi hyvä.

Lue lisää

Katsellaan sitten illalla kirjoista tuo ampumiskohtaus, mutta näin se vaan tapahtui.

Kirja, jossa muuten ko. tapahtumasta kertoo Aatu ihan itse, taitaa olla tämä:

Kenraalin testamentti. Adolf Ehrnrooth

Lehtonen Marja-Liisa, Wsoy, 1994, 177 s.


Tästä en tiedä kun en ole lukenut sitä:

Adolf Ehrnrooth, kenraalin vuosisata, Ulla Appelsin, Ajatuskirjat 2000, 251 s.

karkuruudesta kirjoitti:

määräsi laki. Tykistötuli vihollisen niskaan oli komentajan käskyvallassa. Ne ovat täysin eri asioita. Tosin Aatu ei tulittanut tykistöllä omia, ei edes antautuneita, vaan juttu on jälkikäteen synnytetty.Hän ammutti kyllä Äyräpään kirkonmäkeen, mutta vasta myöhemmin.

Lue lisää

No ehkäpä ne Vuosalmen veteraanit jotka kertoivat tapauksesta joitakin aikoja sitten telkkarissa dokumentissa kuvittelivat koko jutun uimisineen, taakse jääneine kavereineen ja sitä rataa. Ehkä sinä taas tiedät paremmin kuin paikalla olleet miten se oikein meni. Minä en voi vannoa mitään kun en siellä ollut, mutta veikkaanpa että paikalla olleet tiesivät asiasta kuitenkin pikkuisen jotain. Tai ehkä se on taas näitä "ei löydy asiakirjoista"-juttuja, joilla veteraanien silminnäkijätodistuksia on aina tarpeen vaatiessa mitätöity, kun ne eivät ole miellyttäneet :-DD.

muutama versio kirjoitti:

Vedä sinne koko voimallasi?


Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta seuraavasti:

Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion luona.

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.

>>Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä, jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä. Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on "ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.

Lue lisää

Tuossa se nyt on kaikille epäileville tuomaille. Sekä tykistön tulenjohdon että Ehrnroothin osuus ja tapahtuma. Kukaan ei väitäkään, että olisi ollut helppoa vetää omien niskaan tykistökeskitys, mutta niin kovaluontoiselta komentajalta kuin Ehrnroothilta se onnistui.

casus belli kirjoitti:

No ehkäpä ne Vuosalmen veteraanit jotka kertoivat tapauksesta joitakin aikoja sitten telkkarissa dokumentissa kuvittelivat koko jutun uimisineen, taakse jääneine kavereineen ja sitä rataa. Ehkä sinä taas tiedät paremmin kuin paikalla olleet miten se oikein meni. Minä en voi vannoa mitään kun en siellä ollut, mutta veikkaanpa että paikalla olleet tiesivät asiasta kuitenkin pikkuisen jotain. Tai ehkä se on taas näitä "ei löydy asiakirjoista"-juttuja, joilla veteraanien silminnäkijätodistuksia on aina tarpeen vaatiessa mitätöity, kun ne eivät ole miellyttäneet :-DD.

Lue lisää

mutta Sinun juttusi ovat puuta heinää. Olen käynyt paikan päällä useaan kertaan läpi Äyräpään-Vuosalmen taistelut viime sotien aikana sekä veteranien että tutkijoiden kanssa. Lisäksi olen perehtynyt lukuisiin taisteluja koskeviin tutkimuksiin ja muisteluihin sekä tutkinut asiakirjoja. Olen ollut paikalla kuulijana Adolf Ehrnroothin useassa esitelmätilaisuudessa,joissa hän on käsitellyt näitä taisteluja ja myös keskustellut hänen kanssaan.

Veteraanien silminnäkijätodistuksia ei tietenkään kukaan mitätöi. Jokainen heitä haastatellut kuitenkin tietää, että veteraanin näkemys voi olla hyvin suppea ja vuosikymmenten aikana mielikuvat ovat voineet voittaa muistikuvat. Jokainen pätevä tutkija tarkistaa aina silminnäkijäkertomuksen tai muistelun, olkoon se sotamiehen tai kenraalin. Jos tarina on tosi, se käy aina ilmi myös vertailussa asiakirja-aineistoon. Ellei tukevia faktoja löydy, jää tarina tarinaksi, mikä ei vielä tarkoita, ettei se voisi olla totta.

veteraaneihin, kirjoitti:

mutta Sinun juttusi ovat puuta heinää. Olen käynyt paikan päällä useaan kertaan läpi Äyräpään-Vuosalmen taistelut viime sotien aikana sekä veteranien että tutkijoiden kanssa. Lisäksi olen perehtynyt lukuisiin taisteluja koskeviin tutkimuksiin ja muisteluihin sekä tutkinut asiakirjoja. Olen ollut paikalla kuulijana Adolf Ehrnroothin useassa esitelmätilaisuudessa,joissa hän on käsitellyt näitä taisteluja ja myös keskustellut hänen kanssaan.

Veteraanien silminnäkijätodistuksia ei tietenkään kukaan mitätöi. Jokainen heitä haastatellut kuitenkin tietää, että veteraanin näkemys voi olla hyvin suppea ja vuosikymmenten aikana mielikuvat ovat voineet voittaa muistikuvat. Jokainen pätevä tutkija tarkistaa aina silminnäkijäkertomuksen tai muistelun, olkoon se sotamiehen tai kenraalin. Jos tarina on tosi, se käy aina ilmi myös vertailussa asiakirja-aineistoon. Ellei tukevia faktoja löydy, jää tarina tarinaksi, mikä ei vielä tarkoita, ettei se voisi olla totta.

Lue lisää

Tuollahan ne kertovat itse Ehrnroothia myöten tapauksesta tuolla ylempänä olevassa ketjussa. Muutama versio tapahtuneesta. Ihan kiistatonta on että ampui omien niskaan ihan tietoisesti. Lukase sieltä. Ei se äijää pahenna kuitenkaan. Kova oli mies.

casus belli kirjoitti:

Tuollahan ne kertovat itse Ehrnroothia myöten tapauksesta tuolla ylempänä olevassa ketjussa. Muutama versio tapahtuneesta. Ihan kiistatonta on että ampui omien niskaan ihan tietoisesti. Lukase sieltä. Ei se äijää pahenna kuitenkaan. Kova oli mies.

Lue lisää

tarkistetusta sotahistoriasta. Sen mukaan tulitettiin ennen kaikkea vihollista, mutta valitettavasti tulen alle jäi joitakin antautuneita omia miehiä. Tiettävästi heille ei aiheutunut tappioita.Olen tiennyt nämä asiat vuosikymmeniä.Olen mm. keskustellut yhden Äyräpäässä vangiksi jääneen veteraanin kanssa.

Tämnä yhden asian loputon korostaminen on juuri sitä samaa höpöä, mikä niin usein toistuu näillä palstoilla. Kokonaan sivuutetaan se, että Vuosalmen noin kolmeviikkoisessa suurtaistelussa torjuttiin ratkaisuun pykivä hyökkäys. Taisteluun osallistui lopulta neljän yhtymän joukkoja.Aadolfin rykmentti oli vain yksi ainakin viidestä.Tosin se oli avainasemassa taistelun alussa. Tykistökeskityksiä ammuttiin kymmenittäin. Se on oleellista tässä asiassa, ei Äyräpään kirkkoharjun menettämiseen johtaneet viimeiset tapahtumat.Dramatiikkaahan niihin tietysti sisältyi.

kuvata kirjoitti:

kyseisen tapahtuman. Määräyksen teloituksesta. Äyräpään sillanpäässä Adolf Ehrnroothin käskystä. Hiukan tuntuu ettei kaikki oikein täsmää. Tyrjän rykmentin sivunumerokin olisi hyvä.

Lue lisää

"Äyräpään sillanpäässä Adolf Ehrnroothin käskystä"

Tuo suomalaissotilaan ampuminen tapahtui Vuosalmen puolella. Ei ollut pikaoikeutta vaan Aatu käski miehen ammuttavaksi.

Tässä tilanteessa ei siis käytetty esimiehen suoraa oikeutta estää voimakeinoin, vaikka ampumalla, tapahtuva karkuruus. Ainakin 1 mies siis ammuttiin katkaustilanteen mentyä jo ohi.

on kyse kirjoitti:

tarkistetusta sotahistoriasta. Sen mukaan tulitettiin ennen kaikkea vihollista, mutta valitettavasti tulen alle jäi joitakin antautuneita omia miehiä. Tiettävästi heille ei aiheutunut tappioita.Olen tiennyt nämä asiat vuosikymmeniä.Olen mm. keskustellut yhden Äyräpäässä vangiksi jääneen veteraanin kanssa.

Tämnä yhden asian loputon korostaminen on juuri sitä samaa höpöä, mikä niin usein toistuu näillä palstoilla. Kokonaan sivuutetaan se, että Vuosalmen noin kolmeviikkoisessa suurtaistelussa torjuttiin ratkaisuun pykivä hyökkäys. Taisteluun osallistui lopulta neljän yhtymän joukkoja.Aadolfin rykmentti oli vain yksi ainakin viidestä.Tosin se oli avainasemassa taistelun alussa. Tykistökeskityksiä ammuttiin kymmenittäin. Se on oleellista tässä asiassa, ei Äyräpään kirkkoharjun menettämiseen johtaneet viimeiset tapahtumat.Dramatiikkaahan niihin tietysti sisältyi.

Lue lisää

Ennen kaikkea vihollista, valitettavasti omiakin. Eihän tässä ollut kyse siitä, van siitä ammuttiinko omia vai ei. Sinä väiti ettei ammuttu, mutta nyt sanot että olet tiennyt asian jo vuosikymmeniä. Mitä ihmettä? Aatu tykitti tietoisesti aluetta jossa oli omia. Oli vihollisiakin. Oli sotilaallisesti perusteltu keskitys. Mutta ampui tietoisesti omien niskaan. Mikä tässä nyt on niin kauheaa että se pitää kiistää, vaikka itsekin olet tiennyt vuosikymmeniä asian? Eihän kukaan kiistä Vuosalmen hornankattilan taistelun merkitystä. Joka iikka täällä tietää sen. Sinähän se olet ihme primadonna, kun ei saisi sanoa yhtään mitään muuta kuin jotain ihmeen siloisia sankaritaruja, jotka eivät vaan millään tavalla häiritse sinun mielikuvaasi sodasta. Ihme touhua!

huvittavaa touhua kirjoitti:

Ennen kaikkea vihollista, valitettavasti omiakin. Eihän tässä ollut kyse siitä, van siitä ammuttiinko omia vai ei. Sinä väiti ettei ammuttu, mutta nyt sanot että olet tiennyt asian jo vuosikymmeniä. Mitä ihmettä? Aatu tykitti tietoisesti aluetta jossa oli omia. Oli vihollisiakin. Oli sotilaallisesti perusteltu keskitys. Mutta ampui tietoisesti omien niskaan. Mikä tässä nyt on niin kauheaa että se pitää kiistää, vaikka itsekin olet tiennyt vuosikymmeniä asian? Eihän kukaan kiistä Vuosalmen hornankattilan taistelun merkitystä. Joka iikka täällä tietää sen. Sinähän se olet ihme primadonna, kun ei saisi sanoa yhtään mitään muuta kuin jotain ihmeen siloisia sankaritaruja, jotka eivät vaan millään tavalla häiritse sinun mielikuvaasi sodasta. Ihme touhua!

Lue lisää

Kerran vielä. Taistelussa torjutaan vihollista ja tulitetaan sitä. Äyräpäässä taistelun viime vaiheessa viholliseen kohdistetun tuli-iskun alle jäi antautuneita omia miehiä.Tulituksen kohteena oli silti vihollinen. He olivat maali,ei omat. Tapahtumalla ei ollut merkitystä taistelun kannalta. Sitä on käyty läpi jo vuosikymmenet sitten. Nyt asia nostetaan koko taistelun ydinkohdaksi ikäänkuin muuta ei olisi tapahtunutkaan.

Samalla tavalla on nostettu Viipurin menetyksen tärkeimmäksi asiaki yhden majurin puhevika. Kuitenkin oleellista oli kolmen pataljoonan pakokauhuinen lähtö asemistaan lähes ilman taistelua. Vaikka komentajina olisi ollut millaiset kaunopuhujat, ei se olisi pakokauhun valtaamiin miehiin tehonnut. Samalla unohdetaan, että ne kaksi muuta komentajaa kaatuivat ja jäivät Viipuriin.

Kumurin välikohtaus on nostettu yhdeksi kesän 1941 keskeiseksi tapahtumaksi jonkun juorukirjailijan juttujen perusteella. Kuitenkin kyse oli yhden rykmentin yhdestä hyökkäyksestä ja sen yhdestä vaiheesta, ei mistään ratkaisutaistelusta.

Lapin sodan keskeisin asia onkin nyt yhden loikkarikapteenin nimen "salaaminen". Parhaan Lapin sodan tutkimuksen tehneen Sampo Ahton pätevyys pantiin kyseenalaiseksi, vaikka hän lähes ensimmäisenä toi asian selkeästi esille. Nimen hän jätti hienotunteusuudesta omaisia kohtaan kertomatta. Sen selville saaminen oli kuitenkin helppoa jokaiselle vähänkin sotilasasioihin perehtyneelle.Ahton väitetään suojelevan upseereita ja peittelevän asioita. Kuitenkin hän kirjassaan kritisoi hyvin voimakkaasti upseeriston toimia Päämajasta pataljoonan komentajiin.Tosin kertomatta intiimejä juoruja. Todettakoon, että Ahto on kertonut myös Kumurin tapahtumat selkeästi ja mitään salailematta myös esimerkiksi kirjassa "Tuntematon sota".

Tällä palstalla ollaan siis hyvin pitkälti menty aina enemmän pikku juoruihin, kuin varsinaisiin asioihin.Samalla ne nousevat ratkaiseviksi tekijöiksi, mitä ne eivät tapahtumahetkellä olleet. Varmemmaksi vakuudeksi nostetaan samat loppuun jauhetut asiat esiin aina uudelleen ja uudelleen.

Tällä tasolla ollaan, kun sotahistorian tuntemus on heikko ja sotilasasioiden vielä heikompi. Puhumattakaan että olisi jotain käsitystä sotahistorian tutkimuksesta.

Mitä vähäisempi asia, sen suurempi poru.Murphyn laki pelaa.

ytimeen kirjoitti:

Kerran vielä. Taistelussa torjutaan vihollista ja tulitetaan sitä. Äyräpäässä taistelun viime vaiheessa viholliseen kohdistetun tuli-iskun alle jäi antautuneita omia miehiä.Tulituksen kohteena oli silti vihollinen. He olivat maali,ei omat. Tapahtumalla ei ollut merkitystä taistelun kannalta. Sitä on käyty läpi jo vuosikymmenet sitten. Nyt asia nostetaan koko taistelun ydinkohdaksi ikäänkuin muuta ei olisi tapahtunutkaan.

Samalla tavalla on nostettu Viipurin menetyksen tärkeimmäksi asiaki yhden majurin puhevika. Kuitenkin oleellista oli kolmen pataljoonan pakokauhuinen lähtö asemistaan lähes ilman taistelua. Vaikka komentajina olisi ollut millaiset kaunopuhujat, ei se olisi pakokauhun valtaamiin miehiin tehonnut. Samalla unohdetaan, että ne kaksi muuta komentajaa kaatuivat ja jäivät Viipuriin.

Kumurin välikohtaus on nostettu yhdeksi kesän 1941 keskeiseksi tapahtumaksi jonkun juorukirjailijan juttujen perusteella. Kuitenkin kyse oli yhden rykmentin yhdestä hyökkäyksestä ja sen yhdestä vaiheesta, ei mistään ratkaisutaistelusta.

Lapin sodan keskeisin asia onkin nyt yhden loikkarikapteenin nimen "salaaminen". Parhaan Lapin sodan tutkimuksen tehneen Sampo Ahton pätevyys pantiin kyseenalaiseksi, vaikka hän lähes ensimmäisenä toi asian selkeästi esille. Nimen hän jätti hienotunteusuudesta omaisia kohtaan kertomatta. Sen selville saaminen oli kuitenkin helppoa jokaiselle vähänkin sotilasasioihin perehtyneelle.Ahton väitetään suojelevan upseereita ja peittelevän asioita. Kuitenkin hän kirjassaan kritisoi hyvin voimakkaasti upseeriston toimia Päämajasta pataljoonan komentajiin.Tosin kertomatta intiimejä juoruja. Todettakoon, että Ahto on kertonut myös Kumurin tapahtumat selkeästi ja mitään salailematta myös esimerkiksi kirjassa "Tuntematon sota".

Tällä palstalla ollaan siis hyvin pitkälti menty aina enemmän pikku juoruihin, kuin varsinaisiin asioihin.Samalla ne nousevat ratkaiseviksi tekijöiksi, mitä ne eivät tapahtumahetkellä olleet. Varmemmaksi vakuudeksi nostetaan samat loppuun jauhetut asiat esiin aina uudelleen ja uudelleen.

Tällä tasolla ollaan, kun sotahistorian tuntemus on heikko ja sotilasasioiden vielä heikompi. Puhumattakaan että olisi jotain käsitystä sotahistorian tutkimuksesta.

Mitä vähäisempi asia, sen suurempi poru.Murphyn laki pelaa.

Lue lisää

Totta, tulitus Äyräpään kirkon mäkeen oli suunnattu vihollista kohti, mutta tiedettiin varsin hyvin että siellä oli omiakin ja silti pantiin se tykistökeskitys menemään. Eli ihan tietoisesti ammuttiin omiakin tykillä. Kuiten tuolla aikaisemmin ketjussa Murtajan kohdalla kerrotaan. Mikä siinä nyt vaikeaa on myöntää? Tottahan se on. Niin kuin itsekin olet myöntänyt.

kuvata kirjoitti:

kyseisen tapahtuman. Määräyksen teloituksesta. Äyräpään sillanpäässä Adolf Ehrnroothin käskystä. Hiukan tuntuu ettei kaikki oikein täsmää. Tyrjän rykmentin sivunumerokin olisi hyvä.

Lue lisää

Matti Koskimaa Tyrjän tykmentti JR7:n historiikki kertoo tapahtumasta sivulla 275.

Kaksi everstiä, kaksi teloitustuomiota.

Kertomus on lainausta Matti Kuusen kirjasta Roolit ja särmät. Otava 1986.

Kirjan mukaan kyseessä oli Aatun pikaoikeus heinä-elokuussa 1944 Oravikydössä tai Taljalan vaiheessa ja tuossa ammuttiin yksi mies. Aiemmin muistelin niitä olevan jopa kaksi.

On siitä kerrottu muuallakin mutta en juuri nyt löydä muita lähteitä.

Tyrjän rykmentti kirjoitti:

Matti Koskimaa Tyrjän tykmentti JR7:n historiikki kertoo tapahtumasta sivulla 275.

Kaksi everstiä, kaksi teloitustuomiota.

Kertomus on lainausta Matti Kuusen kirjasta Roolit ja särmät. Otava 1986.

Kirjan mukaan kyseessä oli Aatun pikaoikeus heinä-elokuussa 1944 Oravikydössä tai Taljalan vaiheessa ja tuossa ammuttiin yksi mies. Aiemmin muistelin niitä olevan jopa kaksi.

On siitä kerrottu muuallakin mutta en juuri nyt löydä muita lähteitä.

Lue lisää

kertomus vaikuttaa epätodennäköiseltä. Tapahtuma-aika heinä-elokuu tuntuu kovasti väljältä. Aikaisintaan reservissä heinäkuun puolenvälin jälkeen. Tilanne Vuosalmella oli vakautettu. Muistaakseni rykmentin komentajalla ei ollut oikeutta kutsua kokoon pikaoikeutta. Kenttäoikeudetkin siinä vaiheessa alistivat päätöksensä Sotaylioikeudelle joka muutti runsaasti kuolemantuomioita kuritushuonetuomioiksi. Esimiehen aseenkäyttöoikeudesta kukaan ei ole maininnutkaan. Teloituksen kuvaus on hyvin epämääräinen. Väittämässä on liian paljon epätodennäköisiä yksityiskohtia, että se olisi ainakaan minun silmissä uskottava.

ytimeen kirjoitti:

Kerran vielä. Taistelussa torjutaan vihollista ja tulitetaan sitä. Äyräpäässä taistelun viime vaiheessa viholliseen kohdistetun tuli-iskun alle jäi antautuneita omia miehiä.Tulituksen kohteena oli silti vihollinen. He olivat maali,ei omat. Tapahtumalla ei ollut merkitystä taistelun kannalta. Sitä on käyty läpi jo vuosikymmenet sitten. Nyt asia nostetaan koko taistelun ydinkohdaksi ikäänkuin muuta ei olisi tapahtunutkaan.

Samalla tavalla on nostettu Viipurin menetyksen tärkeimmäksi asiaki yhden majurin puhevika. Kuitenkin oleellista oli kolmen pataljoonan pakokauhuinen lähtö asemistaan lähes ilman taistelua. Vaikka komentajina olisi ollut millaiset kaunopuhujat, ei se olisi pakokauhun valtaamiin miehiin tehonnut. Samalla unohdetaan, että ne kaksi muuta komentajaa kaatuivat ja jäivät Viipuriin.

Kumurin välikohtaus on nostettu yhdeksi kesän 1941 keskeiseksi tapahtumaksi jonkun juorukirjailijan juttujen perusteella. Kuitenkin kyse oli yhden rykmentin yhdestä hyökkäyksestä ja sen yhdestä vaiheesta, ei mistään ratkaisutaistelusta.

Lapin sodan keskeisin asia onkin nyt yhden loikkarikapteenin nimen "salaaminen". Parhaan Lapin sodan tutkimuksen tehneen Sampo Ahton pätevyys pantiin kyseenalaiseksi, vaikka hän lähes ensimmäisenä toi asian selkeästi esille. Nimen hän jätti hienotunteusuudesta omaisia kohtaan kertomatta. Sen selville saaminen oli kuitenkin helppoa jokaiselle vähänkin sotilasasioihin perehtyneelle.Ahton väitetään suojelevan upseereita ja peittelevän asioita. Kuitenkin hän kirjassaan kritisoi hyvin voimakkaasti upseeriston toimia Päämajasta pataljoonan komentajiin.Tosin kertomatta intiimejä juoruja. Todettakoon, että Ahto on kertonut myös Kumurin tapahtumat selkeästi ja mitään salailematta myös esimerkiksi kirjassa "Tuntematon sota".

Tällä palstalla ollaan siis hyvin pitkälti menty aina enemmän pikku juoruihin, kuin varsinaisiin asioihin.Samalla ne nousevat ratkaiseviksi tekijöiksi, mitä ne eivät tapahtumahetkellä olleet. Varmemmaksi vakuudeksi nostetaan samat loppuun jauhetut asiat esiin aina uudelleen ja uudelleen.

Tällä tasolla ollaan, kun sotahistorian tuntemus on heikko ja sotilasasioiden vielä heikompi. Puhumattakaan että olisi jotain käsitystä sotahistorian tutkimuksesta.

Mitä vähäisempi asia, sen suurempi poru.Murphyn laki pelaa.

Lue lisää

>Äyräpäässä taistelun viime vaiheessa viholliseen kohdistetun tuli-iskun alle jäi antautuneita omia miehiä<

Tapahtuneeseen vaikutti se että lähes kaikki olivat Er.P 25:n jotka olivat jo kertaalleen karanneet yli veden ja uudelleen palautettu takaisin taisteluun. Nyt näiden samaisten joukkojen jäänteet antautuivat. Joissain kirjoissa on mainintaa, että Er.P 25 pakenevia miehiä olisi tulitettu omien toimesta Vuosalmen puolelta konekiväärein pakenemisen estämiseksi Vuoksen yli.

Matti Kuusen kirjoitti:

kertomus vaikuttaa epätodennäköiseltä. Tapahtuma-aika heinä-elokuu tuntuu kovasti väljältä. Aikaisintaan reservissä heinäkuun puolenvälin jälkeen. Tilanne Vuosalmella oli vakautettu. Muistaakseni rykmentin komentajalla ei ollut oikeutta kutsua kokoon pikaoikeutta. Kenttäoikeudetkin siinä vaiheessa alistivat päätöksensä Sotaylioikeudelle joka muutti runsaasti kuolemantuomioita kuritushuonetuomioiksi. Esimiehen aseenkäyttöoikeudesta kukaan ei ole maininnutkaan. Teloituksen kuvaus on hyvin epämääräinen. Väittämässä on liian paljon epätodennäköisiä yksityiskohtia, että se olisi ainakaan minun silmissä uskottava.

Lue lisää

kaikesta päätellen varoitukseksi muille.Kyseessä oli sotamies P. Häkkinen JR 7:stä. Hänet ammuttiin Oravakylässä 13.7.44 siis Vuosalmen taistelujen ollessa vielä täydessä käynnissä. Häkkinen oli paennut ja kieltäytynyt palaamasta riviin.AE määräsi hänet ammuttavaksi, vaikka hänet olisi LAIN MUKAAN tullut tuomita kenttäoikeudessa.Sellainen oli 2.DE:n yhteydessä. Pikaoikeutta ei kesällä 1944 juuri käytetty, koska sen koolle kutsuminen oli hankalaa. Sen saattoi tehdä vain divisioonan komentaja silloin kun rikoksesta oli annettavissa kuolemantuomio. Uusitun lain nojalla kenttäoikeuden teloitustuomio voitiin erityisistä syistä panna välittömästi täytäntöön, mikä poisti pikaoikeuden tarpeen käytännössä.Jos ei erityisiä syitä ollut, tuli kuolemantuomio alistaa sotaylioikeudelle, joka käytännössä muutti useimmat elinkAUTISiKSI KURITUSHUONERANGAISTUKSIKSI.

Lumpeensoutaja kirjoitti:

kaikesta päätellen varoitukseksi muille.Kyseessä oli sotamies P. Häkkinen JR 7:stä. Hänet ammuttiin Oravakylässä 13.7.44 siis Vuosalmen taistelujen ollessa vielä täydessä käynnissä. Häkkinen oli paennut ja kieltäytynyt palaamasta riviin.AE määräsi hänet ammuttavaksi, vaikka hänet olisi LAIN MUKAAN tullut tuomita kenttäoikeudessa.Sellainen oli 2.DE:n yhteydessä. Pikaoikeutta ei kesällä 1944 juuri käytetty, koska sen koolle kutsuminen oli hankalaa. Sen saattoi tehdä vain divisioonan komentaja silloin kun rikoksesta oli annettavissa kuolemantuomio. Uusitun lain nojalla kenttäoikeuden teloitustuomio voitiin erityisistä syistä panna välittömästi täytäntöön, mikä poisti pikaoikeuden tarpeen käytännössä.Jos ei erityisiä syitä ollut, tuli kuolemantuomio alistaa sotaylioikeudelle, joka käytännössä muutti useimmat elinkAUTISiKSI KURITUSHUONERANGAISTUKSIKSI.

Lue lisää

tapahtui rintamavastuun aikana. Se voitaneen lukea esimiehen aseenkäyttöoikeudeksi. Samaan tapaan kuin Vihma määräsi JR35:n komentajalle. Kyseessä oli toistuvasti karannut sotilas. Tiettävästi asiaa ei ole tutkittu eikä ”hutkittu” sotien jälkeen. Kaiketi tuomio koettiin tilanteen mukaiseksi/ vaatimaksi kaikissa piireissä.

Matti Kuusen kirjoitti:

kertomus vaikuttaa epätodennäköiseltä. Tapahtuma-aika heinä-elokuu tuntuu kovasti väljältä. Aikaisintaan reservissä heinäkuun puolenvälin jälkeen. Tilanne Vuosalmella oli vakautettu. Muistaakseni rykmentin komentajalla ei ollut oikeutta kutsua kokoon pikaoikeutta. Kenttäoikeudetkin siinä vaiheessa alistivat päätöksensä Sotaylioikeudelle joka muutti runsaasti kuolemantuomioita kuritushuonetuomioiksi. Esimiehen aseenkäyttöoikeudesta kukaan ei ole maininnutkaan. Teloituksen kuvaus on hyvin epämääräinen. Väittämässä on liian paljon epätodennäköisiä yksityiskohtia, että se olisi ainakaan minun silmissä uskottava.

Lue lisää

Matti Koskimaan kirjassa tuosta kerrotaan ja taisi se Aatu itsekin kertoa "leikkauksesta jonka isänmaa kestää"...

Huomatkaa jälleen teloitetun kuolinsyy: KUOLI

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=753834&raportti=1

1: HÄKKINEN, PENTTI sääty naimaton sukupuoli mies kansalaisuus FI kansallisuus FI äidinkieli suomi lasten lukumäärä 0 ammatti sotilasarvo sotamies joukko-osasto 11./JR 7 joukko-osastokoodi syntymäaika 17.09.1917 synnyinkunta Haukivuori kotikunta Haukivuori asuinkunta Haukivuori haavoittumisaika haavoittumispaikka haavoittumiskunta katoamisaika katoamispaikka katoamiskunta kuolinaika 13.07.1944 kuolinpaikka Oravankylä kuolinkunta hautauskunta hauta/hautauskunta ei tiedossa menehtymisluokka kuoli vapaa paikkatieto