puolisoni jäi kiinni pettämisestä joka romutti elämäni täysin,päätimme jatkaa kuitenkin yhteistä taivalta terapiassa käyden,asia kuitenkin vaivaa mieltäni päivittäin olen hieman varautuneen oloinen puolison seurassa,viisastelen hänelle ja muistuttelen tapahtuneesta,en osaa unohtaa,eroakin olen harkinnut mutta onko liian hätiköityä kun tapahtuneesta on kulunut vasta puolivuotta sitä vaan että korjaako aika haavat vai onko asia muistissa aina niin kuin luulen sen olevan.
ONKO
tulevaisuutta..
9958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja näen vieläkin unissani kuinka vaimoni petti minua, yhdessä jatketaan vielä ja hän saa luvan kuulla muistutuksiani tapahtuneesta niin kauan kuin asia pysyy muistissani...
Toki asian haluaisin unohtaa niin kuin me kaikki, mutta kun se ei ole niin helppoa..
Sinunkaan puolisosi ei voi odottaa että unohtaisit koko asian...
Nyt vaimoni odottaa 4ttä lasta ja en voi väittää että ei olisi käynyt mielessä olenko itse lapsen isä vai joku muu vaikka hän vannookin että olen.... Vannoihan hän alttarillakin sukulaisten edessä uskollisuutta.... jotta se siitä vannomisen tärkeydestä
kun jaksatte jatkaa ja lisää lapsiakin on tulossa tapahtuneesta huolimatta,eikö ero tullut missään vaiheessa mielee?Itselläni on sellainen olo että tässä ollaan vähän niinkuin aisankannattaja ja "kotipesä" mihin saa palata eikä täältä joudu lähtemään vaikka mitä tekisi, olen ilmeisesti munaton kun en pysty päättämään mikä itselle olisi parasta, no kolme alaikäistä lasta kyllä tekee paattämisen vaikeaksi.unohtaa en voi varmaan ikinä ja piikittelen asioista, minusta on tullut v.......nen enkä pidä siitä itsekkään.Seksi sujuu mutta jotenkin siitä on se suuri intohimo poissa,ei kiva tunne eikä kiva tunnetila.
että loppuelämä on siltä osin pelkkää helvettiä...............Ero on ainoa asia, mikä vie hiukan tilannetta helpommaksi, kun ei tarvitse nähdä paskiaista koko ajan.
Sen verran paha juttu on pettäminen että itse voisin ehkä antaa anteeksi mutta unohtaisin tuskin koskaan, luulen että niin pitkään kun olet hänen kanssaan tulet aina muistamaan pettämisen ainakin alitajuisesti.
Se pieni ääni takaraivossa...
sisään 3 viikkoa sitten. Ahdistus ei mennyt ohi, ja alkoi tulla muita vaihtoehtoja vastaan, niin enää epäröinyt yhtään. Päätös syntyi lopulta yllättävän helposti, ja sen jälkeen on ollut helpottunut olo :)
se rankka päätös oli pakko vaan tehdä kun
hyvin tiesi heti ettei se unohdu eikä vaimene.
Kolme ala-ikästä autoon ja mentiin enkä ole
katunut.
Mies tuli jonkun aikaa perässä ja tietty lapset sitä tapaili kun ei se niitten vika ole.
Kostaminen ei ole mun juttu, parempi kun ei tarvi koskaan nähdä.
Itkut itkin itekseni ja kovetin itseni kestämään ne pakkotapaamiset eroa tehdessä.
Onhan maailmassa pakko olla vielä rehellisiäkin miehiä. Ei voi olla ainoa vaihtoehto minulle toi jonka kans 15v luulin olevani ainoa nainen
sen elämässä.
Nyt on helpompaa 4v on kulunut lasten kans keskenään.
Isää näkevät sillontällön. Minulla tunteet kuoli siihen eroon.
...jälkeen reilut pari vuotta ennenkuin laitoin eron vireille. Vaimoni uskottomuus oli minulle niin kova pala, että se särki sydämeni totaalisesti, enkä olisi koskaan voinut luottaa häneen niinkuin luotin sitä ennen. Ja mitä mieltä on sellaisessa liitossa jossa ei luottamus pelaa? Erostamme on kulunut jo viitisen vuotta.
Loppujen lopuksi eromme johti meidät molemmat tahoillamme onnellisiin kohtaamisiin. Minä menin uusiin naimisiin vuosi sitten ja ex vihittiin alku kesästä.
sellainen, että mietit jälkeenpäin asioita, etkä pysty niitä OIKEASTI unohtamaan, niin kyllä se vaan OIKEESTI lopettaa suhde, koska todennäköisesti se päättyisi kuitenkin jossain vaiheessa, kun puolisosi ei jaksaisi loputtomiin kuunneella piikittelyä siitä virheestä, minkä hän kerran on tehnyt...näin se vaan menee..
sitä on vaan jämähtänyt paikoilleen ja odottaa että jos se rakkaus löytyisi uudelleen mutta sitä voi joutua odottamaan lopun elämään.