On olemassa aivan tavallisia onnellisia avioliittoja. Se alkaa siitä, että mies saa kunnioitusta ja nainen rakkautta. Miehet juoksevat ihailun ja naiset pehmeän puhumisen perään. Sen voisi antaa kotonakin, niin pääsisi vähemmällä.
Onnellinen avioliitto
Cavendish
191566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On tosiaan ihmeellistä kun yhtälö on yksinkertainen ja kuitenkin parisuhdeongelmat ovat niin yleisiä. Minulla ainakin on oikein ihana mies ja näen kuinka hän melkein kasvaa muutaman sentin siitä ylpydestä kun kiittelen häntä "miesten töistä" ja muutenkin ihailen ja kunnioitan häntä. Samalla hän antaa syliä ja rakkautta ja sytyttelee kynttilöitä, että saan romantiikan ja rakkauden nälkäni tyydytettyä. Elämä on aika yksinkertaista kun sen vaan oivaltaa.
Kun on löytänyt kumppanin, jonka kanssa on helppo, toimiva suhde, niin ei muuta kaipaa.
Olen toisinaan katsellut sinkkupalstoilta keski-ikäisten naisten tottumuksia ja harrastuksia. Useimmilla on harrastuksia sellainen litania, että juuri muuhun näytä aikaa riittävänkään.
Onhan se hyvä, että ovat rehellisiä? Minä tosin en tuollaiselle touhulle lämpenisi. Mistä ihmeestä revin ajan kaikkeen siihen menemiseen, vaikka vain osassa olisinkin mukana!
Voi kun oiskin noin yksinkertaista. Minäkin luulin niin yli kymmenen vuotta. Mies on kyllä saanut kunnioitusta ja sen myötä kiitosta. On saanut myös rakkautta, sitähän mieskin kaipaa. Olen ollut hyvä ja uskollinen vaimo. No, miehelle ei kelpaakaan enää tämä. Sanoo, että arvostaa mua ja tietää mun arvostavan häntä, mutta jokin on kadonnut. Kiittelee kunnioituksesta ja huomiosta ja kaikesta mitä olen tehnyt hänen, meidän ja perheemme hyväksi. Kuitenkin miehen mielestä jokin on kadonnut, ne suuret tunteet. Hän tahtoisi taas rakastaa täysillä. Saa nähdä jääkö etsimään sitä kadotettua rakkautta kotoa vai lähteekö luotani. Vaikeat on ajat. Taistelen kuitenkin meidän puolesta ja annan sitä kunnioitusta edelleen:) ja paljon muutakin...:)
Sellaisiahan me miehet ominaisuuksiltamme olemme. Se paljon puhuttu arki tulee kuitenkin aina eteen, ja se on hyvä muistaa.
Vaikeinta naisissa ovat arvet edellisistä suhteista. Tai olenkohan minä liian kovis..
Niin, en väitäkään, että se onnistuu, jos vain toinen toteuttaa ideaa. Hyvä, että olet totetuttanut. Moni suomalainen on iso lapsi, joka hakee jotain halvatun kuumaa tunnetta, että kelpaisi avioliitto. Toivottavasti mies tulee järkiinsä. Pidä itsestäsi hyvää huolta, ja iloitse, että olet itse ollut hyvä vaimo.
Ette te miehet ole ominaisuuksiltanne sellaisia. Puhu vain omasta puolestasi. Minulla on kotona MIES joka on 28 vuotta rakastanut minua ja minä häntä. Osa miehistä ei kasva miehiksi vaan jää keskenkasvuisiksi pimujen perässä pinkojiksi. Lopputulos ei ole hyvä. Grow up! Tunnen monta tosi miestä, mutta ne on kyllä jo poimittu pois kuleksimasta. Elävät onnellisessa avioliitossa koko elämänsä. Usko tai älä. Työkaverinikin on sellainen mies. Hyvä perhe ja kiva vaimo.
Sellaisia jotkut miehet ovat, jotkut eivät. Sattumalta lähipiirissäni on monta onnellista pitkää avioliittoa, joissa molemmat osapuolet viihtyvät ja rakastavat toisiaan, ihan ilmiselvästi. Kunnioituksen ja huomaavaisuuden näkee kyllä ulkopuolinenkin. Oman mieheni rakkautta ja uskollisuutta en ole epäillyt koskaan, koska tiedän olevani hänelle niin sopiva, ettei hän muita kaipaa. Eikä rakkautta tarvitse osoittaa kynttiläilloilla tai kiihkeillä vakuutuksilla, kyllä sen tietää ja tuntee muutenkin.
Tuottaako elokuvat ja muu viihde epärealistisia käsityksiä siitä mitä on onni ja rakkaus? Ihastumis-, seikkailu- ja seksiriippuvuus on huolestuttavan yleistä, ja se panee vaihtamaan paria joka kerta kun alkuhuuma on muuttumassa syvemmäksi kumppanuudeksi.
Nimittäin se mitä ajattelee ja mitä tekee. Olin 20 vuotta avioliitossa narsistin kanssa, ja se ei totisesti ollut mitään herkkua. Se vaimoni lopulta jätti minut, eikä syy ollut minussa. Ex-eukkoni sukukin manaili hänen touhujaan.
Uusia vaimokandidaatteja oli valittavaksi asti. Halusin kuitenkin ihan tavallisen naisen, jota nykyinen vaimoni on.
Vientiä olisi naismaailmassa vieläkin. Kai ammattinikin ja asemani työelämässä kiehtoo. Lisäksi olen tunnettu ns. hyvänä jätkänä.
En kuitenkaan tee mitään syrjähyppyä tms. Vaimoni kanssa menee riittävän hyvin, joten olen hänelle ehdottoman uskollinen ja luotettava.
Ikäisiäni asiantuntijoita kun muilla aloilla, lähinnä metsäteollisuudessa, potkitaan jo eläkkeelle, mutta minusta on toinenkin alani yhtiö kiinnostunut.
Kyllähän minä olen jo mieheksi kasvanut, joka suhteessa. Ikävää vain, että vuosia pitää olla aika paljon mittarissa, jotta olisi vanha, arvostettu mestari minun alallani.
Hauska juttu tuo kehotus grow up! Tuli hyvät naurut heti aamulla!
Älä sitten moiti muita miehiä ryhmänä jos jo aikuinen olet.
Jokainen vastaa omasta toiminnastaan.
"Eikä rakkautta tarvitse osoittaa kynttiläilloilla tai kiihkeillä vakuutuksilla, kyllä sen tietää ja tuntee muutenkin."
Kirjoita tuo jokaisen täällä kävijän näyttöön isolla fontilla.
Kynttilät sun muut vahvistavat jo olemassa olevaa tunnetta mutta eivät tuo sitä.
Tuntuu hyvältä nähdä olennaisen ajatuksen omaavia ihmisiä, kippis sinulle.
pitäisi mennä. Ajattelin kirjoittaa tänne eronneena. Minulle riitti arjen onni, mutta vaimolle ei. Naapurin mies oli parempi isä lapsilleen kuin minä. Ylilääkäri rikkaampi, joka kykeni maksamaan hotellin päivätapaamisiin. Suomen ruotsalainen ravintolan omistaja kykeni tarjoamaan mukavaa illan viettoa ja purjeveneen. Tavallisena miehenä en kai vaan riittänyt, mutta kelpasin kyllä pesemään pyykit ja tuloni kyllä kelpasivat...
Katseeni viipyy pitkää naisissa, joista joidenkin isäksikin olisin vanhanpuoleinen. Kuten sanottu, luonto-äiti on meihin miehiin tuon mekanismin rakentanut.
En silti kerro vaimolleni, että etsinkin uuden naisen, jonka kanssa on ainakin aluksi kivaa.
Etkö juuri tuolla aikaisemmassa kommentissasi kehunut olevasi uskollinen ja luotettava vaimollesi ja nyt kirjoitat, että etsit uutta naista. Sääliksi käy nykyistä vaimoasi, kun hän saa kenkää...
En minä ole vaimoa vaihtamassa, vaikka toisia vilkuilenkin.
Anteeksi epäselvä kirjoitukseni. Oli vähän kiire.
Totta puhut. Onnellisen avioliiton salaisuus ei ole jatkuva ihastuksen huuma (selaiseenhan väsyy!), vaan se että on hyvä olla yhdessä, kunnioitetaan ja huomioidaan toisiaan, ihaillaan ja näytetään se. Ei vaadita huomiota itselle vaan annetaan sitä toisilleen. Tärkeää on myös yhteinen päätös TEHDÄ avioliitosta onnellinen, se on myös hyvästä tahdosta kiinni.
Kun ihailua ja rakkaudenosoituksia ei säästellä, se huumakin tulee aina uudestaan, ja vuosien kuluessa tulee kiihkeämpiä päiviä ja jaksoja yhä uudestaan, ja sitten taas tasaisempaa. Vaihtelu siinäkin mielessä vain pitää mielenkiinon yllä.
Naiselle harvoin riittää pelkkä miehen hänen käyttöönsä tarjoama seksuaalisuus kompensaatioksi hänen miehelleen tarjoamasta seksistä.
Usein nainen edellyttää mieheltään jos jonkinlaisten ehtojen ja oikkujen täyttämistä, jotta seksiä voidaan harrastaa.
Nainen ei kenties tule ajatelleeksi, että tällainen toiminta on itse asiassa seksin myymistä, joka alistaa miestä ja vahingoittaa miehen ja naisen suhdetta, niin luonnollisena toimintamallina naiset sitä pitävät.
Tähän ketjuun on ilmeisesti valikoitunut OMILLA AIVOILLA AJATTELEVIA HENKILÖITÄ ILMAN TYYPILLISTÄ ITSEKÄSTÄ AJATTELUTAPAA. Kannattaa huomata mitä he ovat saaneet sillä aikaan - kaikki lähtee toisen huomioimisesta, eikä siitä että muistuttaa huomioimaan minua. Minun vaimo ei taida muuttaa ajatustaan enää...muuttakaa te jotka haluatte elää onnellisessa ja antavassa suhteessa; suhteessa johon on mukava palata työpäivän jälkeen.
taitaa olla TAHTO. Sitähän se pappikin alttarilla kysyy. Oma liittoni on kestänyt reilut kaksikymmentä vuotta ja tällä hetkellä voin todella sanoa sen olevan onnellinen. Niin ei ole ollut aina. Matkalla on tapahtunut yhtä jos toista. Vakavaakin. Mutta koska meillä on ollut voimakas tahto pitää tämä avioliitto/perhe kasassa, me olemme antaneet anteeksi paljon. Molemmat. Palkaksi olemme saaneet viettää viime aikoina monia onnellisia päiviä ja suunnittelemme hauskaa yhteistä vanhuutta. Olen tänään kiitollinen joka ikisestä yhteisestä päivästä koska koskaan ei tiedä mitä elämä eteemme antaa. Vain omia tekemisiämme voimme edes hivenen kontrolloida...