Taidan olla nipo mut entä sitten!
Onko tervettä että joka helvetin päivä kun kundikaveri saapuu töistä hän vaihtaa pusun ja halauksen, syö mahansa täyteen ja alkaa rämpyttää xboxia iltaan asti?
Välillä pyydän että lähtisimme vaikka kävelylle niin se tuntuu olevan kovin ylivoimaista. Haluaisin että meillä olisi myös yhteistä tekemistä,niinkun kerran kuussa ehkä onkin.
Vietän usein viikonloppuja ystävieni kanssa ja hän taas mielummin erakoituu pelokoneen ääreen koska ei kuulema halua "ryypätä"! Kuka pakottaa sitä olutta ottamaan jos ei maistu. Inhottaa myös joka kerta kun menemme ystävä pariskunnan luo kundit pelaa valehtelematta 10tuntia!! Ymmärrän että pitää äijillä olla omat jutut ja omat harrastukset. En todellakaan kiellä häntä pelaamasta. Ymmärtäisin sen jo se olisi vaan tunnin pari päivässä. Mutta melkein puolet päivästä...
Onko tervettä että joka helvetin päivä kun kundikaveri saapuu töistä hän vaihtaa pusun ja halauksen, syö mahansa täyteen ja alkaa rämpyttää xboxia iltaan asti?
Välillä pyydän että lähtisimme vaikka kävelylle niin se tuntuu olevan kovin ylivoimaista. Haluaisin että meillä olisi myös yhteistä tekemistä,niinkun kerran kuussa ehkä onkin.
Vietän usein viikonloppuja ystävieni kanssa ja hän taas mielummin erakoituu pelokoneen ääreen koska ei kuulema halua "ryypätä"! Kuka pakottaa sitä olutta ottamaan jos ei maistu. Inhottaa myös joka kerta kun menemme ystävä pariskunnan luo kundit pelaa valehtelematta 10tuntia!! Ymmärrän että pitää äijillä olla omat jutut ja omat harrastukset. En todellakaan kiellä häntä pelaamasta. Ymmärtäisin sen jo se olisi vaan tunnin pari päivässä. Mutta melkein puolet päivästä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
viittaat tolla (ko) päätteellä, joka kirjoituksessasi.
hmm.. tää on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne :)
Niin tuttua! En voi käsittää, miten pelaaminen voi olla niin tärkeää. Kun asuimme vielä eri maissa avopuolisoni kanssa ja tulin käymään neljäksi päiväksi, hän vain pelasi ja pelasi. Mulla meni hermot, siihen aikaan kun ei edes nähty niin usein.
Voisitteko te sopia jostain pelikiintiöstä? Miehesi saisi pelailla, mutta kohtuudella.
Sillähän se suhde varmaan hyväksi muuttuukin...><
Kerro mielummin ihan suoraan miltä sinusta tuntuu. Minä-muotonen puhe ja asenne, ootko kuullut? Ei siis "minusta sinä pelaat liikaa" vaan vaikkapa "minusta ei ole kivaa se että et vietä aikaa mun kanssa".
Ei sitä tarvi edes usein toistella, kyllä se mies tajuaa kerrastakin.
Jossei hän päädy muuttamaan ajankäyttöään, mieti itse omassa päässäsi riittääkö se sinulle ja jos ei, tutustu muihin miehiin. ÄLÄ rupea käskyttämään miestäsi, siihen sinulla ei ole mitään oikeutta.
hyvinkin, mutta tuommosta se voi olla nuorella iällä. Ei osaa ajatella vielä parisuhteen jakamista omalta osaltaan, vaan menee kuin koululainen monenlaisten ajankulujen ja 'pikselitissien' perässä (naiset yleensä kehityksessä edellä).
Riippuvuudelle (hoidettavana sairautena) on kaiketi kriteerinsä (pitäis tutkailla vaikka kirjasta) ja ei tuossa vielä siitä pitäis olla kysymys. Pitäs vaan saada taotuksi päähänsä, että liiallisesti kapeutunut ajankulu on /c:stä eikä se parisuhteessa pitemmästi vetele. Siis ei saarnaten vaan vapaasti keskustellen, ettei Sulle ole mitään lisäarvoa suhteesta, jossa toinen kaiket ajat rämpyttää peliä ja jos aikuistumista ei vähitellen tapahdu niin Sinun on pakko harkita etääntymistä suhteesta. Eiköhän se näillä eväillä..jos persoona muuten on jotensakin kelvollinen
Onhan se aika normaalia. Joillain miehillä se on kalja, joillain pelit, joillain urheilu, joillain kaverit. Jotkut miehet ovat niin putkiaivoisia. Sitten on miehiä, joilla on useampi putki rivissä, mutta vain lyhimmän putken päässä on seurustelukumppani. Mitä lyhempi putki, sitä vähemmän putkessa menee aikaa. Se lyhin on se parisuhdeseksiputki.
Rakastaminen on vaikeaa sekä miehille että naisille. Se vain ilmenee eri tavoin. Rakastaminen edellyttää itsekkäiden halujen hillitsemistä, mutta useimmat haluavat kaiken mahdollisen yhtä aikaa, vaikka se on mahdotonta. Mutta kyllä se ihan normaalia on.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta kolme vuotta, ja yhdessä olemme asuneet n. vuoden. Hän on pelannut jo kahden vuoden ajan erästä loppumatonta nettipeliä, josta pitää vielä maksaakin. Eikä kyllästymisen merkkejä näy. Aamulla ensimmäiseksi hän avaa koneen ja alkaa pelata ja illalla viimeisenä (joskus aamuyöstä) sulkee koneen. Voisi sanoa että hän on riippuvainen. Olen yrittänyt asiasta vihjailla ja kun se ei ole mennyt perille, olen sanonut suoraan, että "pelaat liikaa". Mistään ei ole tehoa kuin korkeintaan päiväksi.
Alan kyllästyä kun saan lähes aina hoitaa kotityöt, kaupassa käynnit yms yksin, ja mies vaan istuu tietokoneella. Yhteisiä hetkiä viettämään saa lähes pakottaa. En kyllä jaksa enää kauaa.
ulkopuolinen aika menee peliin, niin tuot esille tuntemuksesi asiallisesti (ei pikapäissään), muutaman kerran toistuvasti ja johdonmukaisessti: en saa tästä suhteesta juuri mitään, miksi minun pitäisi jatkaa näin.. monet miehet ovat niin pölkkyjä että ajatus liikahtaa vasta kun on tosi kyseessä; on mahdollista että mies herääkin.