Tähän taidan jämähtää, ei ole rohkeutta lähteä ja jättää kaikkea. Ei minusta vain taida olla siihen, vaikka sisimmässäni tiedän sen olevan ainoa ratkaisu joka parantaisi oloani. Mutta toisaalta itselleni tärkeille ihmisille nykyinen tilanne lienee paras mahdollinen, joten ehkä yhden hieman tuskainen vaellus korvautuu neljän hieman onnellisemmalla elämällä.
Onneksi sain tutustua sinuun ja nähdä edes vilaukselta millaista elämä parhaimmillaan voisi olla.
Onneksi sain tutustua sinuun ja nähdä edes vilaukselta millaista elämä parhaimmillaan voisi olla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja omaavasi selkärankaa. Hyvä saa aina hyvää, enemmin tai myöhemmin. Jaksamista sinulle. =)
Nadine Stair, 85 vuotta, Louisvillestä Kentuckystä kirjoittaa runossaan näin:
"Jos saisin elää toisen kerran,
tekisin enemmän virheitä.
Haluaisin olla rennompi, pehmeämpi.
Haluaisin olla tyhmempi kuin tällä kertaa.
Haluaisin ottaa asiat vähemmän vakavasti,
Haluaisin uskaltaa enemmän...
Saisin ehkä aikaan enemmän oikeita ongelmia,
mutta vähemmän kuviteltuja.
Ymmärrättehän... olen elänyt varovasti
ja järkevästi hetki hetkeltä, päivästä päivään.
...jos saisin ottaa uusiksi,
yrittäisin vain kokea hetkiä
yksi toisensa perään,
enkä elää tulevaa varten.
...Jos saisin elää uudestaan, kantaisin vähemmän mukanani."
Lapset tuntevat vanhempiensa tunneilmaston itsessään. He ottavat siitä mallia, se rakentaa heidän tulevien puolisosuhteittensa mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Millainen malli haluat olla?
Sinun oma elämänpelkosi verhoutuu laiskuuteen ja marttyyriuteen, oikeutat/perustelet itsellesi valintaasi muiden edulla. Onko se oikein? Annat lapsillesi sellaisen esimerkin, että rakkaudessa voi jäädä nälkäiseksi/tyytymättömäksi/kurjaksi kunhan puitteet ovat kunnossa.
Mikä on elämänfilosofia perheessä? Perhe ottakoon mallia reiluudesta, rohkeudesta, elävyydestä, uudistumisenhalusta, tuntevasta sydämestä eikä selkärangattomuudesta.
Olisiko tässä hetkeksi välimallinratkaisua? - Rakastat ystävyydessä, tunteellisesti, platonisesti, lähellä, koskaan koskettamatta, vain vähän nälkäisenä mutta onnellisena. Sekin on parempi kuin täydellinen itsensäkieltäminen ja pystyynkuoleminen, mille tielle olet nyt kääntymässä. Kuinka nuorena ajattelit haudata itsesi elävältä?
Jos olisit se, jonka olen monesti katsellut rimpuilevan vieressäni, sanoisin: Se sattuu lopulta ihan yhtä paljon, minkä tahansa seuraavista teistä valitset: Eron, petoksen tai itsesi kieltämisen. Elämänilo syvimmältä olemukseltaan on aktiivisuutta. Uskallus kasvattaa rohkeutta ja lisää elinvoimaa.
Vielä lopuksi, elokuvassa Säämies, Michael Caine, kirjailija Spritzinä sanoo pojalleen: "...Tiedätkö David, että vaikein ratkaisu ja oikea ratkaisu ovat usein sama asia. Mikään, millä on merkitystä ei ole helppoa. Mikään ei ole aikuisena helppoa."
Voi miten kauniisti kirjoitit tai siteerasit. Rakkaus siis elämässä tärkeintäkö..
Rohkeus puuttuu minultakin. Minä kärsin mielummin kuin annan niiden neljän muun kärsiä. Viis minun onnestani, kunhan heillä on kaikki hyvin. Oikeastaan en edes osaa kuvitella, että elämäni olisi toisenlaista. Tämä tunne on kuitenkin elämäni suurin ja tästä "toipuminen" vie kohdallani kauan. Kyllä kaikki kuitenkin järjestyy, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
täällä eletään vain kerran!!!!Ja sinä olet sinä ja vain sinä voit itse vaikuttaa,että olet ja elät onnellisena,eikö?
Jos tunnet rakkautta toista kohtaan etkä kerro sitä hänelle mutta pidät todennäköisenä että tämä toinen tuntee samoin, jätät tämän toisen loppuelämäkseen epätietoisuuteen. Entä tämä toinen, hänen elämänsä? Entä jos tämä toinen ei toivu? Mielestäni asiat pitäisi selvittää, vaikka ne eivät mihinkään johtaisikaan.
tietää. Asiat on keskusteltu, hän on yksi noista neljästä.
Ja tuonne ylemmäs, tämä on ns. Platoninen ystävyyssuhde :) koska muuta ei oikein voi olla:(
Ja toiselle. Jokainen on onnensa seppä jne. Kyllä mutta joskus on niin että tekipä niin taikka näin joutuu valitsemaan pienimmän pahan.
tuntuvia tilanteita. Minä olen koko ikäni asettanut lähimmäiseni ja heidän hyvinvointinsa itseni edelle, mutta nyt olen alkanut miettimään, että miksi sen aina pitää olla niin. Miksen minä voisi olla tärkeä. Minä en koskaan voisi jättää sitä toista epätietoisuuteen, etenkin kun on näin suurista tunteista kysymys. Totta, asiat pitää selvittää ja katsoa sitten, mihin ne johtavat.
olevan aika joukko samassa jamassa...
Itse tuossa eilispäivänä heitin viestin tunteitteni kohteelle, että olisiko aika puhua asiat halki..? Hän on vielä lomalla, joten taitaa vastauksen tulo kestää - mutta eiköhän se sietä tule... Ei tätä voi näinkään jättää.
voisi olla yhtä rohkea? Minun kohdallani kaikki taitaa kaatua siihen, kun pelkään niin hirveästi. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän pelkään. En minä häntä ennen näin paljon ole pelännyt. Miksi sitten pelkään? Koska kukaan ei ole koskaan saanut aikaan tälläisia tuntemuksia minussa ja elämää on jo takana jonkin verran. Kysynkin jatkuvasti, miksi juuri hän? Hän, jota en edes oikeastaan tunne. Tuntematon tuttu...
se tässä on itselläkin ollut pahin hidaste...
Sen verran uskomaton juttu kaikenkaikkiaan, ettei voi todeksi uskoa ja ymmärtää - ja sitten pelkää, että jos kuitenkin on ymmärtänyt jotain väärin.... Pelottavia näin suuret tunteet!
Juuri näin mulla kuusi ihmistä onnellisempi
..lue juttuni ,,"ei olisi uskonut";;on tällä samalla työpaikkaromanssit sivulla eilen laitettu viiden lapsen äiti