Olen yrittänyt erota puolisostani jo pidemmän aikaa. Hän ymmärtää kyllä että en ole onnellinen ja että mitään yhteistä tulevaisuutta ei todennäköisesti ole.
Aina kun otan asian puheeksi hän alkaa itkeä ja sanoo asioita tyyliin "että jos lähdet lakkaan elämästä", "olen paha ihminen, pärjäät paremmin ilman minua", "elän sitten loppuelämäni yksin."
Olen aika aseeton tuollaisten sanojen edessä. Välitän edelleen hänestä, ja haluan että hän löytää joskus sen oikean. Onko vika minussa? Olenko jotenkin onneton vässykkä kun en osaa lähteä? Olenko liian kiltti vai liian tyhmä?
Aina kun otan asian puheeksi hän alkaa itkeä ja sanoo asioita tyyliin "että jos lähdet lakkaan elämästä", "olen paha ihminen, pärjäät paremmin ilman minua", "elän sitten loppuelämäni yksin."
Olen aika aseeton tuollaisten sanojen edessä. Välitän edelleen hänestä, ja haluan että hän löytää joskus sen oikean. Onko vika minussa? Olenko jotenkin onneton vässykkä kun en osaa lähteä? Olenko liian kiltti vai liian tyhmä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuule se puolisosi se vässykkä, kun pelkää uutta ja sitä, että pitää hankkia elämä eikä ripustautua toiseen.
Reippaasti vain järjestät asiat niin, että pääset lähtemään. Tuollaiset inhotukset osaavat kyllä vääntää draamaa ja kiristää, mutta vastuun kantaminen omasta elämästä puuttuu täysin, eivätkä välitä vaikka tuhoaisivat toisenkin siinä sivussa. Menoksi vaan.
Poistu suhteesta: sinulla on vain yksi elämä. Elä se niin että nautit siitä.
Olen jo puolisen vuotta "erotuttanut" miestä pois luotani. Aina kun otan asian puheeksi, saan kauhean sanryöpyn niskaani siitä kuinka kauhea olen, suorastaan maailman kauhein nainen janiinpoispäin. Eilen illalla otin asian taas puheeksi ja sanoin, etten jaksa enempää haukkumisia sun muita vaan olisi parempi jatkaa omilla tahoillamme matkaa eteenpäin. Sama ryöpytys alkoi ja jatkui jatkumistaan. Sanoin rauhallisesti, että OK, jos olen noin kauhean kamala nainen niin varmaan huomaat itsekin, että ero on ainoa ratkaisu..Mitä tapahtuikaan !! Mies yhtäkkiä rupee puhumaan Johanna Tukiaisesta, mitä se taas onkaan tehny !!?? Mies siis työntää mun eropuheet jonnekin taakse ja jatkaa aina elämistä kuin mitään ei ois koskaan tapahtunutkaan..hulluhan sen täytyy olla.
Mutta, tänään otan asian TAAS vaihteeksi esille, jospa hän joskus edes tajuaisi asian laidan.
Voimia sullekin "erotaistelussasi" :)
Minä yritin monta vuotta selvittää miehelleni, että meillä ei ole mitään yhteistä eikä meidän suhde enää toimi. Hän ei koskaan ymmärtänyt näitä sanoja vaan uskoi kokoajan, että kaikki on ok ja minä vaan olen jostain suuttunut. Ei auttanut muu kuin hommata uusi asunto ja viikko ennen muuttoa kerroin, että nyt minä ja lapset muutetaan. Hän oli vielä tulossa mukaan mutta sanoin, että me muutetaan etkä sinä. Monta kuukautta meni ennen kuin hän ymmärsi mistä oli kyse mutta tänä päivänäkin elättelee toivoa yhteiselämästä. Ei ymmärrä että rakkaus on kuollut ja kuopattu ainakin minun osalta. Toivon sinulle sitä ensimmäistä rohkeaa askelta, kyllä se siitä.
Voi tätä elämää, miksi me naiset (jossakin tapauksessa toki miehetkin) olemme niin nössöjä?! Minäkin olen vuosia yrittänyt selittää miehelle, että me olemme liian erilaisia ihmisiä, ei elämästä tule mitään yhdessä. Eikä vain erilaisuus, vaan mieheni henkinen väkivalta. Se on niin tavallista jo, että olen tottunut siihen enkä varmaan edes tajua millainen kuristusote sillä on minusta. Minun mieheni ei ala surkutella itseään kun otan eron puheeksi, vaan hän hyökkää kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Uhkailee suoraan tehdä sitä sun tätä vahingoittaakseen minua. Sillä on kai ajatus, että kun heti hyökkää täysillä vastaan, toinen säikähtää ja pitää suunsa kiinni, tulee joku päivä järkiinsä ja lopettaa erosta puhumiset. Joo, on onnistunut tuossa hyvin. Pelkään miestäni jo niin paljon, etten uskalla erota, vaikka haluaisin. Viimeksi eilen sain uhkailuja, kun otin puheeksi sen, haluaisiko hän lisää lapsia. "Joo, kyllä tänne yksi mahtuis - jos on terve. Sikiötutkimukset tehtäisi sitten kaikki ja abortti ehdottomasti, jos ongelmia ilmenisi. Sellaisia ei saa tähän maailmaan päästää. Jos et suostu aborttiin, lähden ja saat etsiä miehen joka haluaisi sairaan lapsen! Ei semmoista ole!!" Oloni on ihan turta tuon vuodatuksen jäljiltä. Ainakin olen nyt varma, etten halua yhtään lasta enää tuon miehen kanssa. Kaksi lastamme olen yksin kasvattanut.
Hei ystävä, on korkea aika katsoa peiliin ja nähdä siellä paras ystäväsi! Sinä voit muuttaa olosuhteitasi, ota vaikka yhteyttä neuvolaan, jos lapsesi kuuluvat vielä sen piiriin tai tilaa aika terveyskeskukseen, missä voit ottaa asiasi esille.Ei tuollaista miestä tarvitse sietää, huomaat eron kun olette erossa!! Henkinen väkivalta pahenee ajan myötä ja varsinkin jos et tee asioille nyt mitään, se antaa miehellesi vääristyneen kuvan, että 'hyväksyt' vallitsevan olotilan, eikä näin ollen asioihin tule muutosta. Toivoisin että muutkin palstan lukijat antaisivat tähän nyt konkreettisia neuvoja sinulle, miten tästä eteenpäin!! Miehesi uhkailut ovat ala-arvoista puuhaa, niin ei tee mies joka rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan oikeasti. Ole itsellesi kiltti ja ota yhteyttä johonkin, mielenterveystoimistoon, auttavaan puhelimeen... Kaikki järjestyy aikanaan kun otat sen ensimmäisen askeleen auttajia kohti!
Voimia ja halauksia sinulle toivottaen nainen 54v joka tietää mistä puhuu.
Kiitos ihan mielettömästi viestistäsi! Ihan oikeasti olen niin sokea jo tilanteelle, että vasta pikkuhiljaa 'heräilen' tähän. Ja pitkin matkaa olen syyttänyt itseäni, että minussa on vikaa kun minua kohdellaan näin. Tai että tämä on ihan tavallista parisuhteessa. Olen ollut tosi nuori kun aloimme seurustella, nuori ja kokematon - sekä tyhmä. Suhteen aikana olen kärsinyt mielenterveysongelmistakin, johtuen mieheni käytöksestä...