Olen hiljattain tehnyt raskaan päätöksen alkaa säästää rahaa silikonirintoihin.Siksi se on raskas päätös koska siinähän koen hävinneeni oman itseni näköisenä.En kelpaaa tällaisena ja olen valmis satsaamaan isoja rahasummia asian korjaamiseen.
Miten te muut olette selittäneet ns. turhat leikkauskulut omaisille? Itse en tiedä miten selitän äidille joka tosin näki asunnossani aukiolevat keltaiset sivut ja siinä paljastui etsineeni kirurgeja.
Miten te muut olette selittäneet ns. turhat leikkauskulut omaisille? Itse en tiedä miten selitän äidille joka tosin näki asunnossani aukiolevat keltaiset sivut ja siinä paljastui etsineeni kirurgeja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harmillista että koet päätöksen raskaana. Itselle kun päätöksen tekeminen ja prosessin alkuun saattaminen oli suunnaton helpotus vuosien pähkäilyn jälkeen.
Itseni ei tarvinnut selitellä päätöstäni. Pikemminkin kun ajatuksen päästin ilmoille oma äitini soitti minulle ja sanoi ymmärtäväni tahtoni ja tukevani minua täysin prosessissa. Omat rahanihan leikkauseen tärväsin. Myös ystäväni ja läheiseni ovat olleet erittäin kannustavia. Tämä lienee siksi että läheiseni tuntevat minut hyvin ja tiesivät kuinka paljon rinnattomuudestani todella kärsin vaikka urhoollisesti muuta väitinkin.
Nyt kun leikkaus on jo takana ja toivuttuakin on tullut seitsemisen viikkoa voin kyllä sanoa että pätkääkään en kadu ja olen mielestäni tehnyt yhden elämäni parhaimmista sijoituksista.
En tiedä lähtökohtaasi enkä taustojasi, mutta muista että meitä "lisävarusteltuja" on jo paljon eikä asia ole enää mikään ihme. Kysy toki aina kun mieltä jokin askarruttaa! Täällä on monia, jotka kykenevät sinua auttamaan!
Tsemppiä!!!!!!
olla kertomatta esimerkiksi äidille ja muille sukulaisille. Mitä se heille kuuluu, etenkin kun etukäteen tiedän, etteivät he vanhoina ihmisinä sitä ymmärtäisi.
Kun mietin, niin parille ystävälleni ja siskoilleni voin asiasta kertoa. Muut huomatkoot jos huomaa (lähinnä saunoessa kai jotkut tutut voivat huomata eron entiseen). En haluaisi lähteä sille tielle, että kuitenkaan _selittäisin_ kenellekään. Se on minun päätökseni, ja tietysti mieheni taloudelliselta kantilta (perheen yhteisiä rahojahan siihen menee).
Kun luin ketjun aloittajan kirjoituksen, heräsi kysymys: miksi leikkautat itsesi? Mitkä ovat motiivit ja syyt? Minkä ikäinen olet? Jos olet ihan lapsonen (alle 30v., ei lapsia), niin mieti vielä tarkkaan. Ei muuten, mutta jos fiiliksesi ovat tosiaan kuten kirjoitit "koen hävinneeni oman itseni näköiselle" tai "en kelpaa tällaisena". Mistä moiset ajatukset kumpuaa? Olisikohan syytä ihan tosissaan "laittaa pääkoppa ensin kuntoon".
Itse leikkautin rintani, koska halusin korjauttaa imetysten kärsimät rinnat ja siinä samalla sainkin kauneimmat rinnat, mitä mulla koskaan on ollut. Kelpasin kyllä hyvin niillä vanhoillakin, siis itselleni ja erityisesti muille (itsehän me olemme itsellemme kaikkein ankarampia arvostelijoita), mutta halusin vaan rinnat. En hävinnyt "oman itseni näköisenä", halusin vaan "korostaa omaa itseäni". Tyytyväisempi en voisi olla. Olen leikkauksesta huolimatta se sama ihminen,kuin mitä olin ennen leikkausta.
Vastaukseni meni vähän sivuraiteille johtuen aloittajan tekstin alun ankaruudesta. Rintani ovat omani. En koe "velvollisuutta" kertoa siitä kenellekään, ellen halua. Vanhemmilleni en ole kertonut, voin kyllä kertoa asiasta, jos se joskus nousee tapetille (esim. saunassa tms). Parhaat ystäväni tietävät, mutta monilla heistäkin on jo implantit, joten ovat ikäänkuin vertaisryhmääni siinä mielessä. Mulle tämä on niin oma asia, että mitä siitä sen enempää kenellekään kertomaan. Lopputulos on niin luonnollinen, että ei ensimmäisenä silkkareiksi uskoisi. Niin ja vaatteet päällä näytän melkein samalta kuin ennen topattujen liivieni kanssa.
Yhdyn ajatuksissani edelliseen kirjoittajaan nimim. Uskallanko; kerron joillekin ja muut huomatkoon jos huomaa.
Minullakin on ollut mielessä sama kysymys. Miten kertoa asiasta äidilleni, joka on minulle hyvin läheinen ja jonka kanssa olen tekemisissä paljon. En voi etukäteen tietää kuinka hän asiaan suhtautuu mutta arvelen hänen kannan olevan jyrkkä ei mutta koska olen aikuinen (29-v.) ja yhden lapsen saanut niin koen, että voin tehdä kuinka parhaaksi näen. Tärkeintähän on, että itse hyväksyy asian ja tietysti on tärkeää saada myös hyvänsyntä omalta kumppanilta, jos sellainen on. Ystävällineni en ole kertonut enkä aiokaan kertoa asiasta. Minä koen tämän hyvin henkilökohtaisena ja siksi haluan pitääkin sen ihan omana tietonani. Minuakin kiinnostaa sinun lähtötilanne? Minkälainen elämänvaihe sinulla on menossa, oletko sinkku? Kertoisitko vähän itsestäsi enemmän?
Ainut ihminen joka muutoksen tulee huomaamaan on poikaystäväni, joka pitkin hampain vihdoin hyväksynyt päätökseni. Hän on varmasti tässä vuosien varrella huomannut miten paljon inhoan itseäni rintojeni vuoksi (tai siis muuten olen sinut, mutta rintojani vihaan) ja en mm. kykene katsomaan yhtään elokuvaa jossa vilahtelee ns täydelliset bosat.
Hän olikin puhunut asiasta kaverilleen ja tokaissut hänelle että "jos mun ei enää sen jälkeen tartte kuunnella ettei hän tykkää itestään ja voidaan vaan olla niin todellakin on ok".
ehkä oon painostanu, mutta mun kroppa. Mulla on 10 vuotta aikaa maksaa tätä velkaa pois, eikä ole yhteisiä lapsia kuin vasta sen 10 vuode päästä jos silloinkaan. Mä olen oikeastaan valmis tekemään ihan mitä vaan että saan ne rinnat. Ei ne ole pakkomielle, haluan vaan elää tän lyhyen elämäni täydellisen onnellisena edes hetkittäin.
en tule näkemään sukulaisiani alasti ja jos näen, tuskin he viitsivät sanoa sanaakaan rinnoistani. En loppujenlopuksi koe olevani tilivelvollinen muille kuin itselleni ja puolisolleni.
Itse olen menossa kuukauden päästä rasvaimuun, enkä aio kertoa kenellekkään sukulaiselle, en isälle enkä äidille. Miksi kertoisin? ei se niille kuulu mitä omilla rahoillani teen. Olen kertonut ainoastaan kahdelle parhaalle ystävälleni, se riittää.