Elän alituisessa pelossa, että poikaystäväni jättää minut. Itken usein yksin ja minulla on paha olla. Rakastan häntä enemmän kuin mitään ja ajatus elämästä ilman häntä saa minut pahoinvointiseksi enkä pysty enää hallitsemaan itseäni. En "roiku" hänessä enkä ole yltiöpäisen mustasukkainen, tai en ainakaan näytä sitä, mutta juuri se tekee asiasta vielä kipeämmän, kun en kerta kaikkiaan kykene ilmaisemaan miltä minusta tuntuu. Enkä haluaisikaan, se olisi ikävää hänelle.
Pelkään vielä enemmän siksi, että tämä sama poikaystävä on jo kerran minut jättänyt. Ja viimeksikin osasin aavistaa pahimman käyvän toteen. Olen ehkä vainoharhainen. Kärsin suhteessa, koska pelkään eroa, mutta toisaalta ajattelen, että jättäisin hänet itse jolloin pääsisin tästä pelosta.
Pelkään vielä enemmän siksi, että tämä sama poikaystävä on jo kerran minut jättänyt. Ja viimeksikin osasin aavistaa pahimman käyvän toteen. Olen ehkä vainoharhainen. Kärsin suhteessa, koska pelkään eroa, mutta toisaalta ajattelen, että jättäisin hänet itse jolloin pääsisin tästä pelosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tunne-elämän kurinalaisuus, pakko opetella tunne-elämäänsä tässä tilanteessa.
Ja se tapahtuu vain ohjelmoinnin kautta, että alat ajatteleen uudella tavalla suhdettasi.
Tunteet syntyy ajatuksien kautta mitä sisimpääsi päästät ja annat niiden vaikuttaa ratkaisuihisi ja kaikkeen siihen mitä teet.
Ala ajatteleen ihan kylmästi ihan järjellä suhteen kulkua.
Ja jos kaverisi käyttää jollain tapaa uhkauksena sitä että voi jättää sinut niinkuin viimekerrallakin, eli viestittää jollain tapaa, tee asia heti selväksi tunteistasi huolimatta.
Anna hänen ymmärtää että sinua ei pompotella, hän herää siihen kyllä jos rakastaa sinua ja jopa alkaa kunnioittaan sinua.
Jos ei mikään tehoa tee oma ratkaisusi.
Vahvista itsetuntoasi, kerro itsellesi että olet kaunis ja hyväksyttävä, en ole minkään asian heiteltävissä.
Onnea matkaasi, ole luja ja rohkea.