Miten suhtaudut jos loukkaat tahtomattasi jonkun tunteita (jonkun josta pidät hyvin paljon, muttet vielä hyvin tunne). Pyydätkö anteeksi niin kauan kun saat anteeksi. Häpeätkö itseäsi ja painut niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, vai miten?
Loukkaus
Mitä suhtaudut
26721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ja jos ei meinaa millään antaa anteeksi ni annan asian olla.
Jos olet todella butch niin voit vastata miesten puolesta tällä linjalla.
alkaa keskustelemaan vaa rekattujen kanssa? Niistä ei kukaan oo vielä kilahtanu sen takia että oon perustylsä heteronainen. Kyllä se keskustelu pelkästään niidenki kanssa onnistuu.
Ja butch on myös nainen. Entä kelpaisinko vastamaan jos oisinki bottom? Tai androgyyninä?
...tai pari. Jos en saisi anteeksi niin antaisin olla. Olisin tehnyt virheen ja ikävä kyllä virheillä saattaa olla pysyviäkin seuraamuksia.
"Häpeätkö itseäsi ja painut niin pitkälle kuin pippuri kasvaa"
Tarpeeksi pahasti, kun mokaa niin ei enää kehtaa naamaani näyttää.
Toinen vaihtoehto ois sitten sellainen, että teoillani ja käyttäytymiselläni yritää viestittää, että sori mun moka.
Mutta anteeksi sanaa ei pysty ääneen sanomaan, ei oikein missään tilanteessa.
mutta jos en kerta toista tunne kovin hyvin, niin mistä mä tiedän että koska se ottaa itseensä.
konkreettinen esimerkki, jotta osaisi vastata. Olen joutunut pyytämään anteeksi mokiani kyllä, joten ei se nyt tekemätön paikka ole.
tajua ihmisiä, jotka eivät niin tee. "Anteeksi"-on mulle luonteva sana, enkä liitä siihen mitään tilanteesta riippumattomia emotionaalisia tunnelatauksia. Epäilyttäviä ovat ihmiset, joilla on erityistä ongelmaa tuota sanaa käyttää. Sellainen kertoo usein siitä, että henkilö yliarvioi oman toimintansa/ hyvyytensä ihmisenä ja/tai että henkilöllä on pakonomainen tarve olla aina oikeassa.
"Pyydätkö anteeksi niin kauan kun saat anteeksi. Häpeätkö itseäsi ja painut niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, vai miten?"
No en minä nyt useaa kertaa pyydä. Jos anteeksipyyntöäni ei hyväksytä, ei kai sitä nyt pylly pystyssäkään jää anteeksiantoa anelemaan. Kun anteeksi on saatu ja annettu, en yleensä jää muistelemaan tai erityisesti häpeämään. Tietenkään sitten en pyydä anteeksi, jollei siihen ole syytä.
"Tietenkään sitten en pyydä anteeksi, jollei siihen ole syytä."
Tuossa aloituksessa mainittiin, että tahtomattaan loukkaa, eli ei olisi ollut tarkoitus loukata. Millainen sinulle olis tilanne, jossa ei ole syytä anteeksipyynnölle?
"Tuossa aloituksessa mainittiin, että tahtomattaan loukkaa, eli ei olisi ollut tarkoitus loukata. Millainen sinulle olis tilanne, jossa ei ole syytä anteeksipyynnölle?"
No esimerkiksi sellaisessa tilanteessa en välttämättä pyytäisi anteeksi, jos joku aivan mielivaltaisin perustein päättelisi, että olen loukannut häntä ja että sellaisista syistä olisin hänen mielestään velvoitettu anteeksipyyntöön.
selvitän tilanteen ja yritän selittää, että tarkoitus ei ollut loukata.
Tän mun vastauksen vuoksi voi olla...
Tietenkin osaan ja pyydän anteeksi.
Mulla on vaan sellainen lähipiiri, ettei ne halua antaa siihen mahdollisuutta. Saatikka edes tietäisi mistä tällä kertaa ollaan loukkaannuttu. Tää on siis lähinnä jotain arvaustiedettä. Lisäksi tähän kuuluu se, ettei sitten haluta pitää minkäänlaista yhteyttä, kun ollaan jostain joskus loukkaannuttu. Jos sitten jokin kauan (vusia) hangannut asia jotenkin selviää, heti keksitään jokin uusi tekosuu, jonka perusteella voi taas jatkaa jäykkäniskaisuutta ja osoittaa, ettet kuulu porukkaan.
Eli sinun kuuluu nöyränä madella toisten jalkojen juuressa tietämättä edes minkä takia eikä selvyyttä koskaan tule.
Asiaan kuuluu myös se, ettei nämä ihmiset koskaan pyydä omia loukkauksiaan anteeksi. Jos minä otan asian puheeksi, se on riidan haastamista. Ainoa oikea tapa on vaieta ne kuoliaaksi...siis niellä.
Miksi minä toista kertaa pyytäisin anteeksi tekemääni virhettä? Jos toinen haluaa draamaa ja nakella niskojaan pitkään ja hartaasti niin minä haluan ottaa hatkat.
hän (ihminen jota loukkasit) ei olisi riittävän tärkeä sinulle, jotta yrittäisit selvittää asian perinpohjin.
Totta kai minä yrittäisin selvittää asiaa. Mutta jos joku ei minulle halua tekemääni virhettä anteeksi antaa niin en minä matelemaan ala.
Vai montako kertaa sinä olet valmis pyytämään anteeksi, jos joku ei halua anteeksi antaa? Mitä ajattelet ihmisestä, jolla ei ole anteeksiantoa? Onko silloin ylensäkään kyse anteeksiannosta vai nöyryyttämisestä?
se paha mieli menee ohi sillä, että se toinen sanoo sanan anteeksi? Tai jos on kyse jostain loukkauksesta, että oikeasti voi unohtaa, että noin tuo minusta ajattelee, vaikka toinen sen ääneen sanomista olisikin pahoitellut?
Jos ei paha mieli poistu, se on melestäni sitten oma vikansa...siinä minun nöyrtymiset ja matelemiset kerta toisensa perästä mitään auta. Jos asia on jo kertaalleen puhuttu ei asia varsinkaan enää ole anteeksipyytäjän vastuulla,. Kysymys näyttää olevankin jostain ihan muusta...loukatun sisäisesta ongelmasta.
Tuollaisella käytöksellä pyritään vaan otoittamaan toiselle, ettei hän ole samanarvoinen jostain syystä... lähinnä tekosyystä.
Tämmösiä 'hyviä ihmisiä' tuntuu olevan joka puolella. Nähdään kaikki paha aina toisessa. Itsessä ei ole mitään vikaa. Eeh...tai oikeammin: Ollaan kyvyttömiä näkemään paha itsessä!! Silloin toisen mitätön loukkaus on ylitsepääsemätön. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että haluaa näyttää toiselle ylempiarvoiselta...vaan yksinkertaisesti kyse on siitä, ettei ole eväitä selvittää yksinkertaisiakaan sekaannuksia. Vastuu siirretään toisten niskoille. Jos toinen sitten kerta toisensa jälkeen pyytelee anteeksi tuntuu siltä, että omasta puolesta homma on hanskassa...siis ei tarvitse tässäkään kohtaa arvioida omaa käytöstään vaan toinen tunnustaa kerta toisensa jälkeen olevansa se, joka toimi ja toimii virheellisesti. Ettei vaan sisäiset turvarakenteet pääse romahtamaan ollaan keinotekoisesti ulospäin vahvoja.
Joo, tämmöstä peliä...Ratikkakuski näköjään ei suostu pelaamaan sitä. Minäkään en halua pelata sitä.
mielipide. Eli sulle voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa, kunhan muistaa sitten lisätä sen sanan anteeksi ja kaikki on hyvin ja unohdettu?
Sanoin juuri tuossa lopussa...sellaista peliä en halua pelata.
*taidat olla tyhmä*
tietysti, jos vaan itse tajuan loukanneeni toisen tunteita. Mulla on toisinaan hiukan vaikeuksia tulkita toisen olemusta ja käytöstä, joten jollen suoraan toisesta ja toisen käytöksestä huomaa, et jokin meni nyt vikaan, niin en ehkä aina ymmärrä satuttaneeni toista.
Se ei siis tarkoita, että olisin liian ylpeä pyytääkseni anteeksi.
se auta kuin anteeks pyytää ja toivoa, että toinen antaa anteeks. En mä minnekään häivy, mutta toivon ettei toinen odota mitään kiemurtelua vaan ymmärtää ilman sitäkin kuinka paha olo on myös loukkaajalla.
Jos loukkaan pahasti toista, niin yöuneni mä siinä kyllä menetän...
pahempi, mitä tärkeämpi henkilö on, jonka mieltä olet pahoittanut. Ja mitä mitä ajatella henkilöstä joka välttelee sinua koska on niin pahoillaan kun sinua loukkasi?
Rakkaita ei saisi loukata, tulee tosi huono omatunto.
Jos joku välttelee mua siksi, niin haen sen luokse, halaan ja sanon ettei ole mitään syytä olla pahoillaan jossei se ole tahallaan mua loukannut. En halua, et mun takia kukaan joutuu olemaan omantunnontuskissaan turhaan.
tää kyl onnistuis vissii vahingos loukkaamaan aina sillotällö, mut se ei olis kyl tarkoitus.
ja tää pyytäis kyl anteekski, jos tajuais loukanneensa, mut ei mitää sellasii ihme jankutuksii. et jos ei saa anteeks just sillä hetkel, ni sit häpee silmät päästää nii pitkää ku muistais yleensä koko juttua. ja sit jonki ajan pääst on todnäk saanu anteeks, vaiks siit ei mitää sanottais.
tai ainaki nii tää olettais.
täl oliski sit aika lyhyt toi lähimuisti, et tollasii asioit tää ei kauaa jaksais kelailla. kute ei myöskää niit juttui, et jos joku olis tätä joskus loukaanu. bygones.
kyl sen niinku sit yleensä tajuais, et ketä alkaa tosissaa haastaa asiaa. ja sit vois vähä sanoo pamauttaa takaski, jos silt tuntuis, mut harvemmi sitäki irlis. tahattomat jutut olis helppo antaa anteeks ja unohtaa, ku kuitenki tietää, et se ei ollu tarkoitus.
anteeksi. On hirveä tunne jos on loukannut jotakuta josta pitää. Minun olisi myös saatava varmasti tietää, että kyseinen henkilö on antanut anteeksi ja unohtanut asian ainakin siinä määrin, ettei se häntä enää vaivaa.
Asioita tietysti aina mutkistaa se, ettei välttämättä voi tietää milloin toinen loukkaantuu, siis millaisista asioista. Saattaa aivan vahingossa loukata, itse sitä tajuamatta.
miehen tunteita pettämällä. Jos asiat olisi 'siinä pisteessä', niin mielummin eroaisin miehestä kuin pettäisin. Sitä ennen olisi syytä mennä itseensä sekä keskustella toisen osapuolen kanssa yhteisistä tunteistamme, koska syyhän kaikelle aina on.
Jos taas päästäisin suustani jotain inhottavaa, jota en tarkoita -> niin anteeksihan sitä olisi pyydettävä. Mutta siinäkin olisi keskustelun paikka. Miksi sanoin inhottavasti -> mikä sai minut sanomaan inhottavasti.
Virheistään pitää osata oppia, eikä toistaa niitä.
Itse voin kuvitella itseni loukkaamassa toista ihmistä tilanteessa, jossa minua on loukattu -> eli siihen on aina oltava jokin syy.