Tässä on kaksi noin 40-kyppistä , 20 vuoden suhteen eläjää kirjoitellut miksi miesten on niin vaikea lähteä huonosta suhteesta. kaikki eivät ole näköjään ihan ymmärtäneet, että meidän kohdalla kaikki on tehty,yritetty, rakastettu, annettu anteeksi ja pyydetty anteeksi. Käsittääkseni kolmansia osapyöriä ei asiaan liity. Pointtina ei siis ole vaihto parempaan, arki olisi paremapaa,ainahan arki tulee suhteeseen..Se voi ja pitää olla kuitenkin parempaa kuin sisko-veli suhde, niin psyykkisesti,fyysisesti ja elämänlaadun takia..Ei mitään höpön löpöä!
Mihet ja avioliiton pitkitys...
woman2008
201936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
...häippäskää sitten sieltä suhteestanne veks,mutta jättäkää lapset kotiin.Ei ne teidän miehet teitä katselis jos ei teillä olisi lapsia "panttinanne"!
Useimmiten roikkuminen huonossa suhteessa, jossa voidaan kurjasti, johtuu pelosta kohdata uutta ja tuntematonta. Kurjasta suhteesta tietää mitä se on päivästä toiseen, sen osaa ennustaa. Siihen on ikään kuin tottunut. Mutta jos lähdet, et tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Et tiedä jäätkö yksin köyhänä ja unohdettuna lopuksi iäksesi. Et myöskään tiedä, kohtaatko jotain uutta ja ihanaa, uuden ihmisen, saat mielenrauhan, tasapainon ja elämä muuttuu kerta heitolla elämisen arvoiseksi.
ei se vaihtamisesta parantunu,kun uudesta eukosta siitä ihanasta naisesta tuli n.vuoden jälkeen samanlainen naputtaja kuin edellinen ,se on akoilla sisään rakennettu toi nalkutus ja vittuilu,olen nyt eroomassa,ja ikinä en enää akkaa ota.
Mukaviakin naisia on. Meikämanni löysi sellaisen, kun tarpeeksi monta kävin läpi.
Teet samat virheet uudelleen ja uudelleen, aina tulee "nipottaja" vastaan. Mene itseesi ja käy henkinen kasvu.
Naiset eivät nalkuta keskenään. Miehet eivät nalkuta toisilleen. Nalkutus on miesten parisuhteeseen keskimä sana sellaisille asioille, jotka heidän mielestään ovat suhteessa kohdallaan, mutta naisen mielestä ei.
Kun nainen ilmaisee tyytymättömyyttään jostain, mies ohittaa/mitätöi asian sanomalla "lopeta tuo turha nalkuttaminen (MINUSTA asia on ihan kohdallaan)". Miehen kannattaisi jo parisuhteen alussa ymmärtää, että suhteessa on KAKSI ihmistä, joilla on erilaiset toiveet ja tarpeet. Jos toinen ei tule (omasta mielestään) huomioiduksi, niin suhde ei toimi.
Homma helpottuu kummasti, kun pystyy tunnistamaan oman osuutensa kerta toisensa jälkeen pieleen menneisiin suhteisiin. Totuushan on, ettei kukaan sua ole niihin suhteisiin pakottanut, vaan olet niihin itse suorastaan hakeutunut. Miten niistä ihanista naisista on sitten niin kauheita tullut, jopa vuodessa. Hmmm. Pitäiskö ehkä hiukka miettiä, että minkälainen ihminen olisi juuri sulle sopivin.
Minunkin mielestäni pitkittynyt avioliitto, jossa voidan kurjasti on pelkoa kohdata uutta!
asiaa mietitään, edes jonkin verran. Ei ainakaan lähdetä päivässä. Ihmisellä on oikeus pelkoon! Tässä pari kirjoittajaa puhuu pelosta
tosi negatiiviseen sävyyn kuin se olisi jotenkin väärin tai ala-arvoista.
kauan kannattaa, sitä vaikeammaksi asia käy. Ehkä just tällä liian pikaisesti mennän naimisiin ja erotaan hitaasti kuin puolustukseks että tuli nyt tehtyä niin.
Pelko ON negatiivinen asia silloin kun se estää sinua elämästä hyvää elämää. Silloin kun se pitää sinut kiinni jossain sellaisessa tilanteessa josta kärsit ja voit huonosti.
Harkinta ja sen mukainen maltillinen ratkaisu on mielestäni tyystin eri asia kuin pelko, joka pitää kiinni kurjassa suhteessa.
jos mulle nipotetaan tupakasta joka päivä,jonka olen luvannut lopettaa ja urheilusta jota harrastan enkä sitä lopeta,vaikka kuinka naputetaan.
Eukko siinä saa katsoa peiliin,hänelläkin on harrastuksensa ja paheensa,mutta ne on hyviä ja hyväksyttyjä.
Miehillä on todellisuudentajua enemmän kuin naisilla.
Itse haaveilet jostain höpönlöpöstä, paremmasta arjesta, tietämättä mitä voisi olla.
Juuri tuollaisen haihattelun takia teitä naisia on niin vaikea kestää (selvinpäin).
On kovin vaikea rakastaa sellaista joka haaveilee (salaa) erosta.
Pistäydy lähiöpubiin katsomaan millaista se eron jälkeinen elämä voisi olla, ja että löytyisikö sieltä (teille kummallekkaan) uutta, parempaa elämänkumppania?
Mikä avioliitto sitten sinun mielestäsi on? Minun mielestäni se on mitä suurimmassa määrin kahden välinen ihmissuhde.
yhtiö tai yhtymä taloudellisessa merkityksessä, siinä tehään työtä yhtymän hyväksi,monet tekee budjetin tuloista ja menoista ja yhtymään ostetaan asunto,mökki,sijoitusasuntoja ym.
avioliitosta on olemassa laki,kun erotaan niin kaikki yleensä puolitetaan.
Kaikkien olisi hyvä tutustua avioliittolakiin ennen vihkimistä,niin vähä tietäisivät mihin sitoutuvat.Ihmissuhteitahan voi olla ilman avioliittoakin,ja toisilla on avion ulkopuolellakin suhteita,ns.sivusuhteita.
Avioliitossa yleensä syntyy lapsia ja vanhemmilla on velvollisuus huolehtia heistä aikuisikään asti.
Ihmissuhde avioliiton sisällä on vain pieni osa liittoa.
Vaikeina päivinä suhde käytännössä lakkaa olemasta, mutta velvollisuudet eivät muutu miksikään.
Täytyy olla todella pinnallinen ajatusmaailma jos avioliitto on vain pelkkä "suhde"!
"Suhteen" katkaiseminen vaikuttaa loppuelämän ja kymmeniin muihinkin ihmisiin, vanhempiin, isovanhempiin, serkkuihin ja muihin sukulaisiin ja tietysti kaikkein eniten omiin lapsiin joilta useimmiten lähtee koti alta!
Mitäpä noista jos itsellä on kiva uusi "suhde".
Jos avioeroja on paljon, niin uusiosuhteiden eroja on moninkertaisesti enemmän.
Ehkä kannattaisi ensin hoitaa velvollisuutensa, eli lapset aikuisiksi, niin senkin jälkeen ehtii vielä solmia lukemattomia uusia "suhteita"!
Väitän edelleen, että avioliitto on perimmiltään kahden aikuisen ihmisen ihmissuhde. En minä ainakaan puolisoni kanssa yhteen mennessäni mitään firmaa perustanut. Ja, jos firman perustan, en sitä ainakaan aviopuolisoni kanssa tee. Ne tulos- ja tasehommat hoidetaan liiketaloudellisin perustein eikä sekoiteta tunne-elämää siihen ollenkaan.
Aineelliset asiat avioliitossa seuraavat perussuhteen myötä samoin kuin jälkikasvusta huolehtiminen. Ja kuka väittää, ettei eron jälkeenkin velvollisuuksista huolehdittaisi.
Se se vasta pinnallisuutta osoittaa, jos avioliittoa pitää jonain yrityksenä taikka sosiaalihuoltotoimistona, jossa hommat hoidetaan virkatyönä.
Avioliitto on virallistettu ihmissuhde, jolla on juridista merkitystä.
Jos toinen pitää avioliittoa yrityksenä ja toinen haluaisi tunnepitoista, toimivaa ihmissuhdetta, koko homma menee mönkään.
Niin, jos minä firman haluan perustaa, en minä siihen avioliittoa tarvitse. Eikä jälkikasvun tuotanto ja jalostus kuulu sen yrityksen toimialaan.
että aviossa on se herkempi ja taloudellinen puoli.jos jompi kumpi tai molemmat mättää,niin on kohta tämmönen entinen yrittäjä.