Puoliso yrittää väkisin,siis henkisesti painostamalla, saada minua luopumaan avioeroaikeistani, vaikka olen sen tehnyt täysin selväksi, etten tätä liittoa halua enkä pysty enää jatkamaan, koska olen itse kohta ihan hajalla, hän ei suostu ymmärtämään minun kantaani lainkaan.
Miten olette itse selvinneet vastaavassa elämäntilanteessa olevat?
Miten olette itse selvinneet vastaavassa elämäntilanteessa olevat?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kuuntele, voit kyllä kuulla mitä hän puhuu, mutta älä ymmärrä. Sana helinää se kaikki vaan on!
Keskitä kaikki ajatuksesi tulevaan, kaikkiin edessä oleviin muutoksiin.
Hei miksi mielestäsi toisen osapuolen pitäisi ymmärtää sinun näkökulmaasi? Eikö eroaminen tarkoita yleensä juuri mm ymmärtämisen ja yhteyden ongelmia? Täytyykö eroaminen peruuttaa jos toinen ei ymmärrä tai hyväksy miksi toinen tahtoo eroa? Eikö juuri tuokin vain kertoo eron välttämättömyydestä.
Sinä selviät muuttamalla omaan asuntoon tai heittämällä miehen muuttamaan pois, sinä selviät siis eroamalla. Eroaminen onnistuu vain eroamalla, sopu ja ymmärrys tai muu yhteiselon onnistuminen eivät ole erotessa välttämättömiä ja niihin liittyvät ongelmat vain kertovat eron välttämättömyydestä.
Usein toinen yrittää pitää eroa tahtovan osapuolen vaikka väkisin, mutta tähänkin ainoa vastaus on pikainen eroaminen. Ratkaisevaa ei ole se mitä toinen tahtoo ja miten yrittää saada tahtonsa läpi, ratkaisevaa on se antaako eroa tahtova periksi vai huolehtiiko itsestään. Ukko on tyranni, mutta valinta vangiksi jäämisestä tai eroamisesta on sinun ja vain se on ratkaisevaa.
Viralliseen eroon menee aikansa, mutta viisainta on aloittaa asumusero viivästyksettä kun on selvää että yhdessä ei voi jatkaa tai menee loppukin hyvinvointi.
Tilannetta viivyttämällä tai murehtimalla voit vain menettää, et saavuttaa mitään. Sinun on jatkettava elämääsi jättäen koko ukon historiaan, vain niin tulet onnistumaan ja voimaan hyvin jatkossa.
Ero on mitä on, ainoa tärkeä asia on sinun tulevaisuutesi joten keskity vain itseesi.
Aikani kuuntelin sitä henkistä painostamista, mutta lopulta lähdin taakseni katsomatta. En vastannut hänen puheluihinsa enkä tekstiviesteihinsä.
Asianajaja hoiti eron. En ajatellut enää rahaa, niin julmaksi henkinen väkivalta meni.
Aivan juuri tämä on mielestäni hyvin tärkeää ymmärtää että vaikka olisi kuinka vangittu suhteessa niin on turha odottaa vangitsijansa vapauttavan sinua vaan on otettava itse vastuu jatkosta ja jätettävä vangitsijansa. Vangitsija on vastuussa teoistaan, mutta myös vangittu on vastuussa itselleen eli vastuussa jääkö vangiksi vai ei. Valitkaa hyvät ihmiset hyvinvointinne vastaisissa suhteissa vapaus ja huolehtikaa itsestänne (ja lapsistanne) vaikka se olisi alkuun miten vaikeaa vain.
Kirjoituksesi oli hyvä, haluan vielä korostaa siitä ydinasian "vaikka olisi vangittu suhteessa niin on turha odottaa vangitsijansa vapauttavan sinua vaan on otettava itse vastuu jatkosta ja jätettävä vangitsija. Vangitsija on vastuussa teoistaan, mutta myös vangittu on vastuussa itselleen eli vastuussa jääkö vangiksi vai ei. Valitkaa hyvät ihmiset hyvinvointinne vastaisissa suhteissa vapaus ja huolehtikaa itsestänne (ja lapsistanne)"
Kiitos sinulle hyvästä kirjoituksesta.
Ei kai voi ottaa kantaa, ellei tiedä.
Ongelma oli henkinenväkivalta.
Mene parisuhdeterapiaan puolisosi kanssa. Jos ei tämä lähde, voit tehdä sitten omat johtopäätöksesi.
Henkinen väkivalta on epämääräinen käsite. Anna jonkun ammattilaisen arvioida oletko tekemässä elämäsi tyhmyyden vai onko mies tekemässä elämänsä tyhmyyden. Emme tiedä millainen olet. Ammattilainen voi sen arvioida. Ellet halua edes paria perheneuvontaa vastuu tilanteesta tavallaan siirtyy sinulle: se joka ei huoli on syyllinen. Riuskasti vain eteenpäin. Olet ero-sivuilla, jossa suurin osa ihmisitä on eronneita ja monet antavat ohjeeksi eron tilanteeseen kuin tilanteeseen. He eivät ole avioliitossa onnistuneet ja luulevat ettei kukaan muukaan paikkaa huonohkoa avioliittoaan. Mene ammattilaiselle.
No en ikimaailmassa antaisi asiantuntijoiden päättää mikä minulle on parasta! Eivätkä kyllä oikeat asiantuntijat niin teekään; jokainen on oman itsensä paras asiantuntija. Ennenkaikkea siinä tapauksessa, että tuntee olonsa kurjaksi ja huonoksi kumppaninsa kanssa.
Eikä suhteessa missään tapauksessa ole mitään järkeä etsiä "syyllistä". Itse olen eronnut, mutten koe ollenkaan epäonnistuneeksi avioliitossani. Ihmiset muuttuvat ja toisinaan ihan eri suuntiin.
Oletko kenties nainen jolla on omakotitalo ja kotieläimiä. Kerron lisää ja selvitän miksi kysyin tämän kun olet vastannut. Oletko Kankaanpäästä?
Kyllä olen. Ja nimenomaan Kankaanpäästä.
Anna sähköposti osoite niin kirjoitellaan ja vaihdetaan ajatuksia.
[email protected]
Olen myös eroamassa ja Kankaanpäästä. Minä kirjoitin tuon edellisen ja pistin posti osoitteen jos voitais vaihtaa ajtuksia ja tuntemuksia. Kirjoiteltaisko?
Olen samassa jamassa olen 28v nainen myös Kankaanpäästä. Kirjoitellaanko tässä sähköposti osoitteeni [email protected]
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Onko miehesi petturi ja vieraissa hyppääjä. Jos on jätä älä mieti.
Mutta jos miehesi rakastaa ja kunnioittaa sinua. Harkitse takaisin paluuta, sanon tämän täydellä sydämmellä, koska omalleni olen antanut ja osoittanut rakkautta. Me kun saimme lapsen, jota isänsä ei halunnut lainkaan, eli ei pidä tytöstään lainkaan, niin hän hyppäsi vieraissa, ja jo ennen sitä jo. Siis jos miehesi on sydämmellinen sinulle ja osoittaa rakkautta ja kunnioittaa sinua kaikin tavoin. Niin ota hänet takaisin ja sopikaa yhteiset pelisäännöt, että sinulla pitää olla omat kaverit ja omat ajat heidän kanssaan. Meinaan sellaisia miehiä on vähässä. MIETI. T:RVA ONNETON
Yhdyn edelliseen ja sanon että vaikka miehesi olisi mustasukkainen sinusta (mikä tosin osoittaa että hän rakastaa sinua syvästi) ja narisee menoistasi. Niin pysykää yhdessä ja sopikaa koska meette yhdessä ja koska erikseen, sopikaa pelisäännöt. En tosin tiedä teidän liittonne juttua. Mutta niin kuin nykyiseni ja edelliseni juo paljon ja kaverit on enemmän kuin minä hälle ja vieraissakin on käyneet molemmat. Jos sinun miehesi on hyvä ja uskollinen, PIDÄ HÄNET, vaik välillä onkin alamäkiä.
Terveisin Minna 31v aviossa mut 1lapsen yh.
[email protected]
Haluaisin vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia kanssasi. Email osoitteeni on yllä olevassa kohdassa.
eikö ajatusten vaihtelu kiinnosta
Miksi sinua ei ajatusten vaihto kanssani kiinnosta??????