Oon huomannut monessa kohtaa pitkää elämääni, että positiivisuus poikii positiivisuutta..
So..kantsiiko olla niin perusnegatiivinen ihminen?? Sen aistii susta kaikki ja se ei yleensä tuo mitään muuta kuin lisä-negatiivisuutta.
Tuntuu vaan, että täällä sitä negatiivisuutta viljellään oikeen isolla kädellä.
Menkää joskus ihmisten luo hymyillen (en tarkoita mitään idiootti-virnistystä) ja puhukaa ihmisille, ja huomaatte miten tulee vastakaikua!
Itsekin joskus vaivun siihen perisuomalaisuuteen
"minähän en hymyile"-juttuun ja mökötän ja sehän ei auta ketään...
Kuunelkaa hyvää musaa ja lukekaa hyviä kirjoja ja
eläkää...
Eikö ollutkin vittumaisen positiivista juttua??
Mut pakko se on myöntää joskus..oisko itsessä se lähtökohta kaikkeen...
So..kantsiiko olla niin perusnegatiivinen ihminen?? Sen aistii susta kaikki ja se ei yleensä tuo mitään muuta kuin lisä-negatiivisuutta.
Tuntuu vaan, että täällä sitä negatiivisuutta viljellään oikeen isolla kädellä.
Menkää joskus ihmisten luo hymyillen (en tarkoita mitään idiootti-virnistystä) ja puhukaa ihmisille, ja huomaatte miten tulee vastakaikua!
Itsekin joskus vaivun siihen perisuomalaisuuteen
"minähän en hymyile"-juttuun ja mökötän ja sehän ei auta ketään...
Kuunelkaa hyvää musaa ja lukekaa hyviä kirjoja ja
eläkää...
Eikö ollutkin vittumaisen positiivista juttua??
Mut pakko se on myöntää joskus..oisko itsessä se lähtökohta kaikkeen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
aina.
Vaikka kuinka on positiivinen niin se varsinkin Suomen maassa koetaan "naiivisuudeksi" tai sitten sieltä nyrjähtää entistä pahempaan kuoppaan negatiivisuutta kun odottaa että positiivisuus auttaa.
Ei toki ole järkeä olla väkisin myrtsi mutta miksi olla iloinen ja positiivinen jos ei oikeasti tunnu siltä?
Mitkä asiat tosiaan vie pohjan ihmiseltä:
Tyttöystävän itsemurha. (teki sairauttaan)
Siskon menettäminen (kuoli synnytyksen aih. komplikaatioihin puolen vuoden kooman jälkeen)
Ystävien itsemurhat. Jne.
Oma sairastuminen..sain hyvän ennusteen kuitenkin...
Silti en ole menettänyt oikeutta olla positiivinen, vaikka joskus elämä upotttaa.
Ymmärrän (hoitsuna) sen ettei aina auta mikään...
Mutta, auttaako negatiivisuus??
Ei.
Jos on elämässä hyvin kiinni, on kaikki mahdoollista.
asioita omalta kannaltasi.
Eikös kysymys ole siitä mitä ihminen odottaa?
Ei kukaan menetä oikeuttaa olla positiivinen kuin negatiivinenkaan.
Aivan yhtä oikeutettuja tiloja.
Voi olla hyvin vaikeaa olla positiivinen jos elämä potkii päähän ja jos se onnistuu sinulta niin hyvä niin mutta kiellätkö toiselta jonkin toisenlaisen keinon?
Esimerkiksi jollekin läheisen ihmisen menettäminen on suurempi juttu kuin toiselle ja siinä tilanteessa et välttämättä enää mitään positiivista löydä.
Ja valitettavasti kaikki eivät ole elämässä hyvin kiinni, toisilta lipeää mahdollisuudet esimerkiksi kumppanin löytämisessä niin kauas että positiivisuus on silloin turhaa koska se olisi suuri valhe.
Hienoa että uskot että se on itsestä kiinni mutta jos joku katselee elämää toiselta kantilta ja on vaikea kestää niin positiivisuus tai hyvä itsetunto ei ole mikään yleislääke joka puhaltaa elämää hengettömään tai periksiantaneeseen kehoon.
Erittäin hyvin pointtisi. Hoidan ihmisiä joilla ei ole Mitään..se on suuntaan tai toiseen vievä asia.
Olen nähnyt 24v. aikana vaikka mitä.
Mutta, jos ihmisellä on vielä olemassa ne palikat, joilla voi vielä rakentaa..niin..mitä Jos...
Ottaisi toisenlaisen lähestymisasenteen elämään..
Loppujen lopuksi halusin vain tuoda edes jotain positiivisuutta ihmisille..tuskin se ketään auttaisi jos minäkin ruikuttaisin, vaikka juuri nyt sillekin olisi "tilaa"..mutta kun olen elänyt kauan ja nähnyt miten kurjimmistakin tilanteista on selvitty..miksen
haluaisi kertoa sitä? Ja miksen uskoisi siihen?
oikeassa.
Eihän siinä sinällään mitään häviä toisaalta.
Ehkä kuitenkin ei kannata odottaa että se auttamaattisesti parantaa mitään tai on joku kaikki asiat muuttava asia mutta onhan selvä että negativiisuus sitoo ihmisen kädet jo nauttia elämästä ja tärkeäähän olisi saada energiaa jostakin jotta jaksaisi vaikka elämä ei menisikään niin hyvin.
Siinä suhteessa positiivisempi asenne auttaa.
Tosi hyvä aloitus ja niin paikkansa pitävä.
Jokaisen elämässä (siis mitä vanhemmaksi elää) tulee eteen tilanteita ja asioita jolloin ei ole mitään syytä olla positiivinen.
Mutta harvan elämä antaa aihetta ympärivuorokautiseen murjotukseen 365:nä päivänä vuodessa.
Hymyillään kun tavataan!
Jos sä syöt päivästä toiseen samaa paskaa jatkuvalla syötöllä niin ei se siitä sen kulinaristisemmaksi elämykseksi muutu vaikka kuinka niin kuvittelisi.
Joku päivä voi olla ettet saa syödäksesi edes sitä paskaa, silloin mietit miten onnellinen olit kun sitä oli yllin kyllin tarjolla.
On sitä tullut tännekin lunta tupaan ja jäitä porstuaan mutta, kas kummaa; täti on ihan hengissä ja kohtalaisen järjissään....... :-)