Olen vahvasti sitä mieltä, että rakkakkaittemme aika ja tarkoitus oli kuolla, sillä olen elänyt ihmisten kanssa, joiden kaiken järjen mukaan olisi jo pitänyt kuolla monta kertaa, mutta onneksi he yhä elävät.
Ajattelen esimerkiksi itseäni, 3-vuotiaana jäin valvomatta uimarannalle ja putosin renkaan lävitse syvän järven pohjalle.En kerro kuinka pelastuin, koska kukaan ei sitä tässä maailmassa uskoisi.9-vuotiaana putosin avantoon, pelastauduin yksin ja sain hypotermian sekä vakavan keuhkokuumeenkin.Sitten 18-vuotiaana suistuin autolla tieltä, koska juttelin liikaa autossa ja pelastuimme vain, koska suistuessamme tieltä, kohdalla oli siltarumpu, johon osuimme ja poukkosimme takaisin tielle oikeaan asentoon, eturipustuksetkin irtosivat.Jos rumpua ei olisi ollut, olisimme ajaneet suoraan puita ja kalliota päin varmaan kuolemaan.Autolla pääsi vielä kotiinkin neljää kymppiä.
Sairaalaan olen ollut kuolla kolmesti komplikaatioiden yhteydessä, eikä minun enää uskottukaan heräävän henkiin.Silti selvisin.
Kaikki minua paremmat on otettu jo sinne.Minun on tarkoitus olla vielä täällä.Kuolema ei ikinä tapahdu taivaasta käsin sattumalta, vaan siellä siitä on aina tiedetty ja osataan olla vastassa.
Jumala ei noudata samaa logiikkaa kuin me.Häntä on siksi kyllä välillä hyvin vaikea ymmärtää,hän kun näkee meidät kaikki elävinä, siellä ja täällä olevat.
Ajattelen esimerkiksi itseäni, 3-vuotiaana jäin valvomatta uimarannalle ja putosin renkaan lävitse syvän järven pohjalle.En kerro kuinka pelastuin, koska kukaan ei sitä tässä maailmassa uskoisi.9-vuotiaana putosin avantoon, pelastauduin yksin ja sain hypotermian sekä vakavan keuhkokuumeenkin.Sitten 18-vuotiaana suistuin autolla tieltä, koska juttelin liikaa autossa ja pelastuimme vain, koska suistuessamme tieltä, kohdalla oli siltarumpu, johon osuimme ja poukkosimme takaisin tielle oikeaan asentoon, eturipustuksetkin irtosivat.Jos rumpua ei olisi ollut, olisimme ajaneet suoraan puita ja kalliota päin varmaan kuolemaan.Autolla pääsi vielä kotiinkin neljää kymppiä.
Sairaalaan olen ollut kuolla kolmesti komplikaatioiden yhteydessä, eikä minun enää uskottukaan heräävän henkiin.Silti selvisin.
Kaikki minua paremmat on otettu jo sinne.Minun on tarkoitus olla vielä täällä.Kuolema ei ikinä tapahdu taivaasta käsin sattumalta, vaan siellä siitä on aina tiedetty ja osataan olla vastassa.
Jumala ei noudata samaa logiikkaa kuin me.Häntä on siksi kyllä välillä hyvin vaikea ymmärtää,hän kun näkee meidät kaikki elävinä, siellä ja täällä olevat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten voit väittää ettei kukaan uskoisi? Aivan varmasti moni uskoo sillä moni on kokenut asioita joita kuitenkin rationaalisuutta ylistävä yhteiskuntamme pitää mahdottomana ja naurettavana. Kuolemanrajakokemuksia on ollut kautta aikain ja niitä kokeneet ihmiset ovat jollain tapaa nähneet kaiken yhteenkuuluvuuden.
Minun mieleni kuoli 3kk sitten 30-vuotiaana yllättäen sairaskohtaukseen. En voi käsittää mikä tarkoitus Jumalalla tms. olisi tehdä sellaista. Kyllä sen täytyy olla sattumaa, ainakin niin minulle on paljon lohdullisempaa ajatella. Samalla tavalla en myöskään ajattele että mieheni henki leijailee nurkissa tai katselee minua jostain pilvenreunalta. Kuinka helvetillistä se olisi?! Minun täytyisi edelleen miettiä mitä mieltä hän on asioista ja en voisi edes saada tietooni hänen mielipidettä mitenkään!
on aika kuolla. Mutta kun sanot että tarkoitus! Se on puppua!
Se että heidän oli tarkoitus kuolla tarkoittaa sitä, että aika ja että Jumalalla on heidän varalleen jokin tarkoitus, ehkä taivaassa tarvitaan heitä.
järveen putoamisesta ja pelastumisesta josta väität ettei kukaan uskoisi sitä.
Voisitko sinä uskoa tämän: Istuin järven pohjassa, näin ylläni kalat ja järven pinnassa auringonvalon.Olin niin pieni, että osasin vain istua pohjassa, eikä nouseminenkaan niin syvällä mitään olisi auttanut.Yhtäkkiä suoraan taivaasta tuli valtavan pitkä ja voimakas käsi (jostakin syystä tiesin varmasti, että se oli Itse Jumalan käsi)joka nosti minut voimakkaasti suoraan uimarenkaani päälle järven pinnalle.Ja siitä sitten ajelehdin rantaan tuulen mukana.Ei sellaista voi edes kertoa kenellekkään tai pidetään hulluna.Minun ei ollut sillä kertaa tarkoitus vielä kuolla.En ikinä unohda sitä renkaan päällä "rähmällään" kellumista.Siitä olisi ollut paljon vaikeampaa pudota uudestaan, kuin normaaliasennosta.Jumala pystyy ihan mihin vain.Olen varma,että jokaisella on oma aikansa olla täällä.
tuollaisen asian, ellei kukaan ole ollut todistamassa ja kertonut sitä sinulle? Olisiko ollut panajainen?
Minulla on myös voimakas muistikuva siitä, että olin hukkua 3-vuotiaana. Asuin elämäni 4 ensimmäistä vuotta saaressa meren ympäröimänä, jossa oli iso yhteislaituri asukkaiden veneille. Ranta oli aluksi matala ja sitten yhtäkkiä tuli äkkisyvä. Muistan, että olin yksin rannassa ja lähdin kahlaamaan. Yhtäkki jalat eivät enää tavoittaneet pohjaa ja upposin. Olin aika lähellä laituria ja näin viistosti yläpuolellani veneen pohjan. Tulin jotenkin pinnalle ja sain soutuveneen (se ui matalalla, puuveneessa varmaan vettä pohjalla) laidasta kiinni. Sitä pitkin hinautumalla pääsin jotenkin matalalle. En tiedä miten, olemme monesti äitini kanssa miettineet, että miten se saattoi onnistua niin pieneltä ja miten muistikuvani tapahtumasta ovat niin tarkat. Lapsella on monesti varjelijansa. Uskon, että merkittäviä ja järkyttävia tapahtumia voimme muistaa varsin varhaiselta ajalta. Ensimmäkinen muistikuvani. jonka muistan, minulla on alle kaksivuotiaana.
Oli tilanne, että yksi tyttö (4v), oli juossut suoraan maantielle, jossa juuri sillä hetkellä tuli myös auto 100 km/h. Kuski ei ehtinyt tehdä mitään, eikä tyttö, mutta yhtäkkiä tyttö olikin tienlaidassa rähmällään. Eikä yhtään mitään hänelle ollut tullut. Tyttö oli sanonut vain, että hän näki, kuinka enkeli nosti hänet pois auton edestä. Se tilanne oli ollut aivan käsittämätön. Kuski sanoi, että kaiken järjen mukaan sen tytön ois pitänyt jäädä auton alle, sillä hän tajusi, että noin käy nyt, että mikään ei auta. Mitään ei ehdi tehdä. Ihmeitä tapahtuu. Jokaisen kuolemalla on tarkoituksensa, kuin myös pelastumisella. Jumala yksin tietää kaiken.
Näin uskon minäkin. Järki ei riitä aina ymmärtämään. Uskon, että meidät otetaan täältä, kun se meille itsekullekin on parasta, vaikka joskus tuntuukin ajankohta kovin julmalta ja epäsopivalta. Joku kirjoitti, että pitää uskoa, että eläessä ja kuollessa on aina edessä parempaa, se lohdutti minua, joka olen menettänyt lapseni.On ollut niin vaikea nähdä hänen kuolemassaan mitään hyvää.