Hei.
Yritän tiivistää jutun, jottei tule vaivalloiseksi lukea;
-1995 isäni kuoli yllättäen
-2000 pappani sai sairaskohtauksen ja menehtyi
-2003 äitini menehtyi sydämenpysähdykseen
-2004 isoäitini kuoli
-2006 mummoni sai aivoinfarktin ja menehtyi
-2007 rakas pappani menehtyi pitkäaikaisen sairauden myötä.
Olen 21-vuotias, ja olen alkanut pelkäämään että joku läheiseni menehtyy taas.
Pelko rajoittaa jokapäiväistä elämää, menen heti paniikkiin jos esim. sisareni ei vastaa puhelimeen, ystävä ei saavu sovittuun aikaan jne.
Tänään havahduin siihen, että vanhin siskoni soitti minulle (jota ei yleensä tee) ja mieleeni tuli heti että kuka on nyt kuollut. Säikähdin puhelua niin kovin etten uskaltanut vastata siihen.
Käyn psykiatrilla n. 2 kertaa kuukaudessa, ja olen puhunut hänelle tästä asiasta, mutta hän on sanonut vain että se on aivan normaalia..
OK, normaalia tai ei, mutta menettämisen pelko on ottanut itsestä jo niin yliotteen, etten tiedä voiko tästä "parantua".
Onko kellään kokemusta samanlaisesta, oliko ohi menevä jakso vai...?
Kiitos jos joku viitsii vastata.
Yritän tiivistää jutun, jottei tule vaivalloiseksi lukea;
-1995 isäni kuoli yllättäen
-2000 pappani sai sairaskohtauksen ja menehtyi
-2003 äitini menehtyi sydämenpysähdykseen
-2004 isoäitini kuoli
-2006 mummoni sai aivoinfarktin ja menehtyi
-2007 rakas pappani menehtyi pitkäaikaisen sairauden myötä.
Olen 21-vuotias, ja olen alkanut pelkäämään että joku läheiseni menehtyy taas.
Pelko rajoittaa jokapäiväistä elämää, menen heti paniikkiin jos esim. sisareni ei vastaa puhelimeen, ystävä ei saavu sovittuun aikaan jne.
Tänään havahduin siihen, että vanhin siskoni soitti minulle (jota ei yleensä tee) ja mieleeni tuli heti että kuka on nyt kuollut. Säikähdin puhelua niin kovin etten uskaltanut vastata siihen.
Käyn psykiatrilla n. 2 kertaa kuukaudessa, ja olen puhunut hänelle tästä asiasta, mutta hän on sanonut vain että se on aivan normaalia..
OK, normaalia tai ei, mutta menettämisen pelko on ottanut itsestä jo niin yliotteen, etten tiedä voiko tästä "parantua".
Onko kellään kokemusta samanlaisesta, oliko ohi menevä jakso vai...?
Kiitos jos joku viitsii vastata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon olet kokenut menetyksiä. En ihmettele yhtään, että menettämisen pelko on alkanut sinua vaivata. Varsinkin, kun tilanteita ei ole ollut ennalta aavistettavissa ja siksi kai elät "hälytystilassa" koko ajan.
Itsekin pelkään. Isäni kuoli vuosi sitten syöpään, joka vei hänet hautaan nopeasti. Nyt olen alkanut kammota sitä päivää, kun äiti tai joku muu menehtyy.
Elämä on epävarmaa. Toisaalta, eikö se ole myös onni, ettei voi tietää kaikkea ennakkoon. Jos tietäisi, niin murehtisi jo etukäteen. Tartu hetkeen ja muista, että selviydyt varmasti, vaikka eteesi tulisi, mitä tahansa. Olet jo selviytynyt niin monesta asiasta, että tiedät, miten suru käsitellään. On väärin sanoa, että suru kovettaisi, mutta ehkä surun oppii käsittelemään ja tajuaa, että hetki hetkeltä helpottaa.
Olen itse kokenut avioeron ja nyt tämän isän kuoleman. Eli en kovin "paljoa". Ero oli minulle hyväksi :) vaikka meinasin tuskaan kuolla. Isää kaipaan jatkuvasti, mutta toivon, että jossakin on taivas, jossa vielä kerran saamme nähdä rakkaamme.
Voimia sinulle.
Se on ihan normaalia ja menee ohi aikanaan.Itse jouduin jopa tekemään tarkistuskierroksia, jos joku ei vastannut puhelimeen, siskonikin pyynnöstä, joka kärsi ihan samasta asiasta isämme kuoleman jälkeen.Aina löysin kuolleeksi epäillyn(kun ei vastannut puhelimeen)hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, puhelin oli ollut milloin missäkin.Ajan mittaan alkaa luottamaan siihen, etteivät kaikki kuole suunnilleen huomenna.
että pelkäät menetyksiä. Olet menettänyt niin paljon lyhyen ajan sisällä. Tosi hyvä, että käyt terapiassa. Mielestäni sinä saat vaikka joka terapia kerralla mainita tuosta menettämisen pelostasi. Aivan varmasti se ainakin lievenee.
Olen menettänyt veljeni ennen viime joulua. Kuolema tuli yllätyksenä juuri puhelimitse. Minulle on jäänyt myös päälle pelko puhelimen soimisesta. Osa syynä siihen on sekin, että neljä puhelua on soittoja itsemurhayrityksistä, joihin on joutunut puuttumaan. Ymmärrän tunteesi. On raskasta elää pelko sydämellä; menettämisen pelko.
Toivon sinulle uskoa huomiseen ja voimia elämääsi1