Mikä lie miehiään, kun tykkää kovasti silloin kun ollaan yhdessä, tekee kaikkensa että viivyn, etten lähde viereltä. Kun kuitenkaan en pysty enkä voi olla vain ja ainoastaan hänen kanssaan, vaan on lähdettävä, häntä ei tavoita, ei välttämättä soita lainkaan, eikä ainakaan mihinkään tekstareihin vastaa. Jotenkin outo olo; kuin ilmapallo, joka ilahduttaa mieltä, jos sattuu saamaan narusta kiinni, mutta jos ei, se lentää tiessään, eikä siitä saa mitenkään kiinni. Sitten taas, joskus kun sattuu kohdalle, silloin kun miehelle sopii,hänestä(kin) on aivan mahdottoman ihanaa ja hyvää. Vapauden tarve ja haluttomuus sitoutumiseen, hyväksyn kyllä, vaikka joskus meinaakin syödä naista. Heikompi itsetunto tai fiksumpi, niin ei tätä katselisi, eikö vaan.
Tuulesta
temmattu
2532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin tutulta..
Kunhan ei samaa ilmapalloa tavoiteltaisi. Tai sitten tuo istuu niin moneen suomalaiseen mieheen