Eli tämmönen kysymys, olisi kiva saada kuulla ehkä jopa kokemuksia, jos jotakuta näillä palstoilla pyörivää miestä olisi kosittu: siis nainen kosinut miestä. Tai jos joku nainen on näin toiminut.
Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä yli 3 vuotta. Avoliitossa siitä kaksi vuotta. Monenlaista on ehditty kokea ja avioliittoaikeista on monesti puhuttu: mm. että naimisiin ollaan toivottavasti menossa, koska koskaanhan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, esim onnettomuuksia tai muita vakavia asioita. Haluamme olla yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja elämää juuri toistemme kanssa. Lapsiakin haluamme ja niiden aika on parin vuoden kuluttua.
Tuosta naimisiin menosta on ollut kesän aikana enempi puhetta, kun ystäväpariskunta meni naimisiin ja toiset kihloihin. Olen sanonut miehelleni ihan suoraan, että juuri hänen kanssaan haluan naimisiin sitten muutamien vuosien kuluttua ja haluan hänen kanssaan lapsen. Mies vastasi tähän, että hänestä on hyvä kuulla ja tuntee samoin. Eli mikään suoranainen kosinta tuo siis ei ollut. :)
Kihlasormuksia ei ole hankittu yhteistuumin eikä muutenkaan asiaa "julkistettu".
Luulen, että miehelleni tälläinen sopimus tulevasta on ihan riittävä, hän ei ehkä samalla tavalla kaipaa sitä kihlautumista ja sen julkistamista, että haluamme joku päivä naimisiin ja perustaa perheen, viettää elämämme yhdessä jne. mutta itselleni asialla on kuitenkin painoarvoa. Sormuksen ei tarvitse todella olla timanttisormus vimpan päälle eikä itse sormus ole se tärkein asia vaan se, että voimme avoimesti kertoa muillekin suunnitelmistamme. Eihän sitä kukaan nyt tiedä, kun emme ole periaatteessa kihloissa, vaikka avioliittoaikeet on kummallakin tulevaisuutta varten.
Nyt olen tuumiskellut asiaa ja tahtoisin kosia avomiestäni. Olemme muutamaa vuotta alle 30v. ja mietinkin, että näin nuoremman väen edustajana ei varmasti ole niin nuukaa, kumpi kosii, mies vai nainen. Vähän silti jännittää, miten mies tähän reagoi. En niinkään pelkää sitä kieltävää vastausta vaan sitä, että teen itseni naurunalaiseksi tai hän saa sen kuvan, että vouhotan...
Olen ajatellut, että menisimme ensin miehen lempiravintolaan syömään (minä maksaisin) ja sen jälkeen miehen ja minun lempiartistin konserttiin. Tähän on aikaa kuukauden verran. Sen jälkeen sitten kotosalla kosisin. Sormus on jo hetken aikaa ollut hankittuna miehelle, kun kerran kaupungilla tuli pyörittyä ja tuumin, että mitäpä sitä odottelemaan: ostin miehelle tavallisen yksinkertaisen kihlasormuksen.
Nyt olisi kiva kuulla niitä ideoita ja kokemuksia asiasta, kun nainen kosii miestä. Onko tuollainen ravintolaillallinen lempiartistin konsertti kosinta kotona hieman läpinäkyvää? Vähän että yrittäisin liikaa? Olisiko parempi vain "normaalina" päivänä kosia? Ihan perinteisen kotikokkauksen jälkeen, voihan kotona syömisestäkin tehdä romanttista...
Meillä tosin mies on hieman romanttisempi kuin itse, joten senkin takia haluaisin mieluummin välttää sitä liikaa touhottamista ja järjestelemistä.
Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä yli 3 vuotta. Avoliitossa siitä kaksi vuotta. Monenlaista on ehditty kokea ja avioliittoaikeista on monesti puhuttu: mm. että naimisiin ollaan toivottavasti menossa, koska koskaanhan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, esim onnettomuuksia tai muita vakavia asioita. Haluamme olla yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja elämää juuri toistemme kanssa. Lapsiakin haluamme ja niiden aika on parin vuoden kuluttua.
Tuosta naimisiin menosta on ollut kesän aikana enempi puhetta, kun ystäväpariskunta meni naimisiin ja toiset kihloihin. Olen sanonut miehelleni ihan suoraan, että juuri hänen kanssaan haluan naimisiin sitten muutamien vuosien kuluttua ja haluan hänen kanssaan lapsen. Mies vastasi tähän, että hänestä on hyvä kuulla ja tuntee samoin. Eli mikään suoranainen kosinta tuo siis ei ollut. :)
Kihlasormuksia ei ole hankittu yhteistuumin eikä muutenkaan asiaa "julkistettu".
Luulen, että miehelleni tälläinen sopimus tulevasta on ihan riittävä, hän ei ehkä samalla tavalla kaipaa sitä kihlautumista ja sen julkistamista, että haluamme joku päivä naimisiin ja perustaa perheen, viettää elämämme yhdessä jne. mutta itselleni asialla on kuitenkin painoarvoa. Sormuksen ei tarvitse todella olla timanttisormus vimpan päälle eikä itse sormus ole se tärkein asia vaan se, että voimme avoimesti kertoa muillekin suunnitelmistamme. Eihän sitä kukaan nyt tiedä, kun emme ole periaatteessa kihloissa, vaikka avioliittoaikeet on kummallakin tulevaisuutta varten.
Nyt olen tuumiskellut asiaa ja tahtoisin kosia avomiestäni. Olemme muutamaa vuotta alle 30v. ja mietinkin, että näin nuoremman väen edustajana ei varmasti ole niin nuukaa, kumpi kosii, mies vai nainen. Vähän silti jännittää, miten mies tähän reagoi. En niinkään pelkää sitä kieltävää vastausta vaan sitä, että teen itseni naurunalaiseksi tai hän saa sen kuvan, että vouhotan...
Olen ajatellut, että menisimme ensin miehen lempiravintolaan syömään (minä maksaisin) ja sen jälkeen miehen ja minun lempiartistin konserttiin. Tähän on aikaa kuukauden verran. Sen jälkeen sitten kotosalla kosisin. Sormus on jo hetken aikaa ollut hankittuna miehelle, kun kerran kaupungilla tuli pyörittyä ja tuumin, että mitäpä sitä odottelemaan: ostin miehelle tavallisen yksinkertaisen kihlasormuksen.
Nyt olisi kiva kuulla niitä ideoita ja kokemuksia asiasta, kun nainen kosii miestä. Onko tuollainen ravintolaillallinen lempiartistin konsertti kosinta kotona hieman läpinäkyvää? Vähän että yrittäisin liikaa? Olisiko parempi vain "normaalina" päivänä kosia? Ihan perinteisen kotikokkauksen jälkeen, voihan kotona syömisestäkin tehdä romanttista...
Meillä tosin mies on hieman romanttisempi kuin itse, joten senkin takia haluaisin mieluummin välttää sitä liikaa touhottamista ja järjestelemistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli olen kosinut miestä. Olin pohtinut sitä jo pitkään, useampia viikkoja ja sitten parin keskioluen voimalla se pääsi suustani:D Enkä kadu hetkeäkään. Seuraavana aamuna oli ihana herätä miehen hymyyn, kun muistimme olevamme kihloissa. Tuntui kuin se olisi ollut ihanaa unta:)
Minulle paikka ja aika ei ollut tärkein asia. Jos mies olisi ehtinyt kosimaan, en olisi itse tahtonut mitään yliromanttista vouhotusta, eikä miehenikään sellaisesta perusta. Mutta jokainen pari taplaa tyylillään, joten voi olla, että teille sopisi jokin erityinen tilanne:)
Olimme Tallinnan risteilyllä ja olin jo aiemmin päättänyt mielessäni kosia tuona päivänä.
Kiertelimme ostoskeskuksessa ja sain ruusun. Menimme vaateliikkeeseen ja löysin kukkahatut ja karmeen värisen kaulahuivin. Sovitin niitä ja nauroimme mahat kippurassa kuinka näytän ihan kassi-Almalta.
Silloin ojensin ruusun miehelleni ja kosin häntä.
Sopi niin meidän tyyliin. Olimmehan tunteneet jo viisi kuukauttta ja saman verran käytännössä asuneet yhdessä, vaikka molemmilla olikin aluksi oma asunto.
Kihloihin olimme menneet kahden kuukauden tuttavuuden jälkeen ja meille molemmille se oli jo lupaus avioliitosta.
Sain myöntävän vastauksen ja nyt puuhaamme häitä.
Hääkellot soivat 6.9.08 mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Mitään suuria häitä emme järjestä. Kirkkohäät ovat kuitenkin meille tärkeät ja sukunimi on tulevaisuudessa yhteinen (miehen nimi).
Nämä ovat asioita joista meidän ei ole tarvinnut keskustella vaan ne ovat itsestäänselvyyksiä molemmille.
Rohkeesti vain kosimaan. Tee kosinnasta teidän tyylinen ja ikimuistoinen.
Onnea
..olitte menneet kihloihin kahden kuukauden seurustelun jälkeen ja kosit kun olitte olleet viisi kuukautta yhdessä? Oliko ensimmäinen sitten ns. teinikihlat, eli "mennäänkö kihloihin" ja toinen oikea kihla "mennäänkö naimisiin"?