Minä olen selvinnyt erosta verrattain hyvin. Perään en ole haikaillut, päin vastoin olen nauttinut yksinolosta, ei ole tarvinnut pelätä ja huolehtia humalaisesta eikä hänen naissäädöistään.
Melkein vuosi on mennyt erosta. Ero monen vuoden haave ja helpotus. Alkuaika sinkkuna meni huumassa, olin onnellinen pitkästä aikaa. Tosin alkoholistien läheisenä toipuminen on elinikäistä. Nyt alkaa välillä tulla pientä masennusta ja yksinäisyyttä.
Entiselläni on ollut naisystävä jo pitkään. Nyt tämä nainen on muuttamassa asuntoon jossa minäkin pitkään asuin. Olen ollut tyytyväinen että exälläni on uusi, jolloin hän on pois kimpustani ja olen toki myös onnellinen hänen puolestaan. On hyvä että hänellä on nainen joka rakastaa häntä enemmän kuin minä rakastin.
Olin luullut että he hankkisivat oman asunnon sitten kun muuttavat yhteen. Nyt olen toki onnellinen heidän puolestaan että heillä menee niin hyvin että muuttavat yhteen, mutta yllätyin siitä, kuinka oudolle minusta tuntuu se että nainen muuttaa asuntoon jossa minä olen asunut. No, ei se varmaan helppoa ole hällekään.
Melkein vuosi on mennyt erosta. Ero monen vuoden haave ja helpotus. Alkuaika sinkkuna meni huumassa, olin onnellinen pitkästä aikaa. Tosin alkoholistien läheisenä toipuminen on elinikäistä. Nyt alkaa välillä tulla pientä masennusta ja yksinäisyyttä.
Entiselläni on ollut naisystävä jo pitkään. Nyt tämä nainen on muuttamassa asuntoon jossa minäkin pitkään asuin. Olen ollut tyytyväinen että exälläni on uusi, jolloin hän on pois kimpustani ja olen toki myös onnellinen hänen puolestaan. On hyvä että hänellä on nainen joka rakastaa häntä enemmän kuin minä rakastin.
Olin luullut että he hankkisivat oman asunnon sitten kun muuttavat yhteen. Nyt olen toki onnellinen heidän puolestaan että heillä menee niin hyvin että muuttavat yhteen, mutta yllätyin siitä, kuinka oudolle minusta tuntuu se että nainen muuttaa asuntoon jossa minä olen asunut. No, ei se varmaan helppoa ole hällekään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Annoit ajateltavaa.
Minulla tilanne se että ehkä jonain päivänä voisin muuttaa uuden mieheni kotiin, joka oli joskus hänen eksän koti.. tai sitten en. Koska enemmän tuntuu siltä että tahdon jotain meidän omaa ja yhteistä.
Itselle ei tee kyllä pahaa että entisen äijän kotona joku päivä asuu uusi emäntä. Ehkä johtuu vahingonilosta!
Taitaa olla vaikeampaa sille joka muuttaa toisen kotiin!
tuollaiset ajatukset tarkemmin. Mistä johtuu että tuntee vahingoniloa moisesta asiasta. Onko sittenkin jossain syvemmällä tunteissa jotakin selvittämätöntä?
Mitä merkitystä ketä talossa on aikoinaan asunut, jos on jo täysin sinut menneisyyden kanssa ja katseet tulevassa? Ei, ei silloin ole mitään merkitystä!
mene. Erot on kipeitä ja aina jokin uusi tapahtuma saa tunteet pinnalle. Sitten taas käsitellään ne jne...kunnes on etäisyyttä tarpeeksi.
ei lapset ymmärrä,miksi heidän huoneisiinsa on muuttanut ex mieheni uuden naisen lapset ja kun heillä on isä viikonloppu niin heidät majoitetaan olohuoneeseen vierasvuoteeseen.Minuakin se harmittaa ja olen koittanut selittää,että se on nyt niiden koti.Olen eronnut vuosi sitten juuri tään exän uuden naisen takia.
Semmoinen kommentti tähän väliin, että tuo "nyxä" on kyllä ilmaisuna aika vieras ja epäselvä. Olisi jotenkin loogisempaa, että "nyxä" tarkoittaisi "nykyisen exää" eli esim. nykyisen vaimon entistä miestä tai nykyisen miehen entistä vaimoa.
Uusi naisystäväni muutti minun asuntooni, jossa olin asunut eksäni kanssa. Erosta on jo pari vuotta. Eron jälkeen uusin aika suuren osan sisustuksesta kun exä vei osan mennessään.
Nyt kun naisystäväni muutti sisään ja toi omat tavaransa, olemme sisustaneet yhdessä asuntoa uusiksi. Vanhasta ei ole kyllä jäljellä paljoa muuta kuin pyykinpesukone ja minun työpötäni.
Aluksi naisystäväni aristeli asuntooni muuttamista juuri siksi, että se on ollut minun ja exäni yhteinen asunto. Mutta kun hän sai muuttaa verhot ja muutenkin suuresti vaikuttaa sisustukseen, ei tämä asia ole häntä enää vaivannut.
Niin ja exällä ja nykyisellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Nykyinen löysin vasta pari vuotta eron jälkeen. Muuton sanelivat käytännön syyt, katselimme kyllä yhteistä asuntoa, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Uusi suurempi asunto on jo kyllä harkinnassa, mutta eiköhän tässä ainakin vuosi tai pari vierähdä.
se on sinunkin prosessointi. Olet ilmeisesti päässyt pitkälle kun toivottelet onnea heille ja ties mitä, mutta joku on jäänyt kytemään, kun noinkin vähäpätöinen käytännön seikka on noussut propleemaksi.
Ihan käytännön kannalta, jos mun uusi mieheni, eli sun entinen asuu valmiiksi meille sopivassa asunnossa, niin miksemme siitä voisi tehdä yhteistä kotia? Mä en näe sun haamuja siellä, en edes vuoteessa, jossa sä joskus olet saanut samaa miestä mitä mä nyt saan. Sä olet menneisyyttä, sulla ei ole enää muuta kuin mun mieheni lasten äidin rooli. Ainut mikä alkuun kävi silmään oli se, että mä huomasin miten eri tavalla sinä ja minä huolehdimme huushollista. En viitsi tähän eritellä, ajatellaan vain ihan yleisellä tasolla, että vieraaseen asuntoon tullessa kiinnittää erilaisiin asioihin huomiota.
Nyt kun sun huusholleeraamat paikat on saatu mun mieleiseen kondikseen, sä et todellakaan enää asu täällä.
Miten muuten, etkö sä reagoi ollenkaan siihen, että mä käytän nyt autoa, joka oli sun käytössäsi, ei tosiaankaan sun oma.
Koita nyt vaan jatkaa elämääsi, se on parasta tässä kohtaa.