Kysyin mieheltä tänään aamukahvin ääressä (olemme avoliitossa) että jättäisikö hän minut jos 8 vuoden kuluttua alkaisimme tekemään lasta ja selviäisikin että minulla on joku elimellinen vika etten saa biologisia lapsia? No arvatkaapa mitä hän vastasi: "en tiedä" ja myöhemmin kävi ilmi että todennäköisesti hän jättäisi vain sen fyysisen vian takia ja biologisten lapsien. Kun hän "haluaa omia lapsia".
Minä haluan myös "omia lapsia" mutta en ikinä jättäisi elämäni rakkautta sen takia että häneltä löytyisi vika jolle hän ei itse mahda mitään. Kyllä siitä selvittäisiin toisiamme tukien.
Taidan olla väärän miehen kanssa. Tämä on periaate kysymys minulle, suvussani ei ole mitään vaginaalisia vikoja jotka olisivat estäneet raskaaksi tulemisen mutta en voi kestää ajatusta että hän oikeasti jättäisi minut tämän takia vuosien yhteiselon jälkeen. Jos naimisiinkin mentäisiin niin siinähän sanotaan myötä ja vastamäessä. Hänelle se näköjään tarkoittaa rakastan puolisoani niin kauan kunnes kaikki on hyvin. Tämän jälkeen hän käveli ovesta ulos ja jätti minut itkemään ja sanoi että olen lapsellinen.
Ajattelin erota.
Minä haluan myös "omia lapsia" mutta en ikinä jättäisi elämäni rakkautta sen takia että häneltä löytyisi vika jolle hän ei itse mahda mitään. Kyllä siitä selvittäisiin toisiamme tukien.
Taidan olla väärän miehen kanssa. Tämä on periaate kysymys minulle, suvussani ei ole mitään vaginaalisia vikoja jotka olisivat estäneet raskaaksi tulemisen mutta en voi kestää ajatusta että hän oikeasti jättäisi minut tämän takia vuosien yhteiselon jälkeen. Jos naimisiinkin mentäisiin niin siinähän sanotaan myötä ja vastamäessä. Hänelle se näköjään tarkoittaa rakastan puolisoani niin kauan kunnes kaikki on hyvin. Tämän jälkeen hän käveli ovesta ulos ja jätti minut itkemään ja sanoi että olen lapsellinen.
Ajattelin erota.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Järkkäsit hienon tunnelmantiputuspartyn ja nyt sitten pillität kun sait mitä halusit. On se helvettiä se parisuhde.
Kyhäätkö tälläsiä pommeja useinkin? Teillä on varmaan kivaa yhdessä.
hieman selventää? olen kyllä valmis keskusteluun tästä asiasta mutta olen varmaan hieman vajaa kun en ymmärrä viestin pointtiasi ihan täysin
En halua tuhlata vuosia elämästäni (kun kyse on kuitenkin todennäköisesti siitä yhdestä ainoast elämästä) siihen että ehkä ollaan yhdessä, ainaki siihen saakka kunnes selviää että minun toinen munanjohtimeni ei toimi kunnolla. Joo varmasti olin jossain määrin lapsellinen kun rupesin itkemään, mutta se johtui muist syistä kuin siitä vastauksesta jonka mies antoi.
En kyhää pommeja työkseni, tämä nyt oli huoleton kysymys johon oletin vastausta tietenkin jotain tyylii "olis se rankkaa mut kyl me jotenki selvittäis" tms yms.
Olet täysin sokea itsellesi. Sääli miestäsi.
Kun laitat uuden treffi-ilmon niin muista laittaa harrastuksiisi "järkkäilen tahallani itkuraivareita jotta meillä olisi mahdollisimman ikävää".
nyt.. Sitä ei tiedä mitä ukkosi sanoo JOS oikeasti tällainen tilanne eteen tulee. Ei voi kaikkea tietää jos ei ole kokenut.
kysyis sulta, että jättäsit sä mut jos sattuisin onnettomuudessa loukkaamaan pääni ja olisin jotain 5-vuotiaan asteella joskus 7 vuoden päästä.
Tai jotain yhtä älyvapaata.
Minun mieheni otti eron, koska en voi saada lasta. Biologinen lapsi oli hänelle niin tärkeä.
Tuli tunne, että heitin 8 vuotta elämästäni hukkaan hänen kanssaan.Nyt etsin miestä, joka suostuu adoptioon tai lapsettomaan avioliittoon.
Oliko se sinun mielestäsi oikein? Miten otit tuon tiedon vastaan? ja ennen kaikkea olisitko aloittanut vakavaa seurustelua hänen kanssaan jos olisit tiennyt miten käy?
Minun mielestäni tuo kertoo jo niin paljon ihmisestä etten tiedä haluanko jatkaa. Mitä sitten jos niin kävisi? sehän on ihan mahdollista että en voi saada lapsia. Ja sitten hän heittäisi sen 10 vuotta hukkaan.
Täytyy hänen varmaan ruveta kyselemään tulevilta treffi kumppaneiltaan lääkärintodistuksia että voivat saada lapsia
Johan oli helkkarin lapsellinen mies.
En koskaan eroaisi kumppanistani sen takia, ettei voisi saada "omia" lpsia. joskus vika voi oll miehen siittiöissä, joskus naisessa.
Kiistatta todella typerä syy eroon!
olen kohta 40v nainen ja olen aina seurustelemaan alkaessani tehnyt selväksi miehelle että en HALUA lapsia. eipä ole kukaan sen takia laittanut jarruja pohjaan. jos miehen asenne on että rakkaus loppuu siihen jos ei lapsia voi saada niin sellainen mies ei ole hyvä isäksi kenellekkään. ajattele millainen kasvattaja sellaisesta tulisi. pistä pellolle vaan. miehiä riittää maailmassa. idiootteja enemmänkin mutta joskus joku helmikin löytyy jolle sisin on ulkoisia statusmerkkejä tärkeämpi. miettikääpä oikeasti miksi lapsia tehdään. tärkeintä olisi kasvattaa lapsesta tasapainoinen, elämässään pärjäävä, onnellinen, toiset huomioiva vastuuntuntoinen aikuinen. ja yleensä syy lapsentekoon on: kun ne vauvat on niiiin ihania. ja sitten valitetaan kun se ei olekkaan niin helppoa se lapsenkasvatus.
Et suinkaan ole se lapsellinen! Et kai vai osannut arvata, että mieheltä ei voi kysyä asiaa noin/tai mitään muutakaan arempaa asiaa tuolla tavalla. Avioliittoon mennessä, siinä tilanteessa- pappi puhuu niin kauniisti rakastuneille, kaikille kuulijoille. Siinä hetkessä jokainen tahtoisi varmaan uskoa- ja voida luottaa tulevaan puolisoonsa, kuin myös tahtoisi liiton kestävän ikuisuuden/ kunnes kuolema erottaa. Mutta kun arki elämässä alkaa, jatko- teidän suhde riippuu myös sinusta joka asiassa!. Miten hyvin todella tunnet ihmisen, jota rakastat ja jonka kanssa haluaisit elää loppuun asti? Mieti asiaa perin pohjin, näin kehoittaisin loukkaantunenakin, miehesi sanoista-ennen lopullista päätöstäsi! Lapset kyllä kannattaa hankkia- jo avioliiton alussa, eikä vasta vuosien jälkeen. Koskaan ei voi tietää, mikä iskee- mieskin voi sairastua yllättäen- ja vakavasti!
Miksi naiset kyselevät näitä tyhmiä kysymyksiä johon ne ei kuitenkaan saa sitä "oikea vastaus"? En ikinä kysyis tommosta "jättäisitkö mua jos loukkaantuisin onnettomuudessa" tai vastaava, anna asia olla! Tyhmä kysyä tommosta.. ootkin tosi lapsellinen kun suutut sen vastauksesta, haluatko että hän ois valehdellut vaan että saat se oikea vastaus? moron..
toi on just noita kysymyksiä, joita naisten ei pitäis kysyä.
ihan totta, hanki elämä.
jos sulla ei ole elimellistä vikaa, niin hieno homma, mitä sitä turhia kyselemäänkään tommosia kysymyksiä.
vähän sama kuin miehesi kysyisi: "jos minä olisin nainen, olisitko silti kanssani?"
kasva aikuiseksi, miehesi on ihan oikeassa siinä, että olet lapsellinen.
Olen hämmästynyt miehesi käytöstä! Miten voi olla noin julma! Mitä jos miehelläsi olisikin joku lapsettomuus ongelma, siitähän ei saisi puhua? Herää kysymys?
minä ainakin kyselen mieheltäni kaikkea maan ja taivaan väliltä; jopa kysymyksiä, jotka saattaisivat ärsyttää monia miehiä. Koen tämän kuitenkin oleelliseksi, koska mies on muslimi eikä hän ole syntynyt euroopassa, joten parempi ottaa kaikesta mahdollisesta etukäteen selvää. mies harvemmin jaksaa väitellä minun kanssani pitkään. tänään kysyin mitä hän pitää ärsyttävimpänä luonteenpiirteenä minussa, ja kesti rodella kauan saada vastaus irti hänestä. täytyyhän minun tietää tällaiset asiat.
mies ei välttämättä kykene saamaan lapsia koskaan, mutta en todellakaan pistäisi suhdettamme poikki siitä syystä.
jos ei muu auta niin adoptoidaan lapsi, ja minäkin säästyn raskausarvilta ja rintaimetykseltä.
Tässä on niin monta asiaa pielessä että ei oikein tiedä mihin tarttua. Tiivistettynä nainen tilasi tunnetta, mutta kysyi logiikkaa ja sai mitä tilasi ja nyt kaiikki on pilalla.... Voi (sarkastinen)nyyhky.
Ensinnäkin teit ilkäesti kun "väijyit" miehen pussiin kun tuollaisia "lupaus tai ero" aiheisia kysymyksiä lauot aamukahvin sekaan.
Tuollaista väijytys kysymystä kutsutaan myös "testaamiseksi" jota lähes kaikki naiset tekevät miehilleen aina kun tuntevat itsensä/suhteensa/miehensä 'miehisyyden' jollain tapaa epävarmaksi. Jotkut tekevät täysin tiedostaen, jotekut niin automaattisesti etteivät sitä tajua edes tekevänsä.
Eli:
1. Odotetaan hetkeä jossa mies on täysin pahaa aavistamaton ja valmistautumaton, kuten aamukahvi, juuri ennen nukahtamista, kesken uutisten tms...
2. Kysytään kysymys (mikä vaan, yleensä hyvin teoriittinen / kaukaa haettu jolle ei osaa antaa mitään normaalista poikkeavaa huomiota tai mihin on loogisesti mahdotonta antaa 'oikeaa vastausta')
3. Tehdään kysymysestä yllättäen "kaikki tai ei mitään" tyylinen koko suhteen ratkaiseva asia.
Lopputuloksena aina aivan ällikällä lyöty mies joka hetki sitten joi kahviaan ja seuraavalla minuutilla onkin "rikkonut kaiken" jonkun täysin kaukaa haetun asian johdosta.
Ja tämä alkuperäisen tarina on malliesimerkki siitä miten homma menee *ituiksi miehen osalta, että aääliksi käy miestäsi.
Kaikille miehille pitäisi opettaa tuon käyttäytmismallin tuntomerkit ja oikeat tavat selvitä niistä, vaikka se ei olekkaan helppoa. Etenkin se että itse kysymyksellä ja itse vastauksella on hyvin vähän merkitystä lopputuloksen kanssa. Vain sillä käyttäytymismallilla mitä itse siinä noudattaa on lopuksi merkitystä.
Jos englanti taittuu, suosittelen lukemaan tämän - selittää hieman tarkemmin:
http://www.kissmegoodnight.com/dating-advice-and-tips/dating-tips-women-test-men.shtml
Itseasiassa ennen kuin kirjoitat raivosta kihisevän tunnepurkausviestin tähän vastaukseksi, tee palvelus miehellesi ja suhteellenne, laita hänet joskus lukemaan tuo linkki. Sen avulla hän saattaa pystyä pelastamaan suhteenne tai seuraavan suhteensa jonkun muun kanssa.
Jos sitten ajatellaan itse kysymyksen järkevyyttä, niin on hyvä ottaa huomioon seuraava tosiasia:
KUKAAN ei pysty ennustamaan 8-vuoden päähän halujaan tai päätöksiään kuvitteellisessa tilanteessa, ei kukaan! Jos siihen uskoo, uskoo myös pystyvänsä valitsemaan 7 oikein lotossa ja ennustavansa päivämäärän Elviksen ylösnousemukselle.
Kukaan ei myöskään kahvipöydässä tai muussa normaalitilanteessa voi tietää tai päättää miten noinkin vakavassa tilanteessa tuntisi tai tekisi oikeasti.
Koko kysymys on pohjimmiltaan.... perseestä.
P.S. Olet myös otsikkosi puolesta lapsellinen ... "katsokaa tänne tämä on tärkeämpää kuin muiden asiat" tyylinen otsikointi on lapsellista.
P.P.S Itseasiassa tästä tuli vielä mieleen eräs kiplae seuraavasta blogista:
http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/16-kuulumisia-satamasta-8100
Itsekin olen pari kertaa tällaiseen ketjuun syyllistynyt. Tällöin katsoin ohjelmaa vaikeasti vammaisista lapsista ja kysyin että mitä jos meille syntyisi vammainen lapsi. No eihän sitä tietenkään voi kuvitella etukäteen, se olisi varmasti hirveä shokki aluksi. Mutta en silti osaa kuvitellakaan etten rakastaisi lasta kuten tervettäkin. Mies siihen että jos sen sais tietää etukäteen ni abortti. Ehkä tässä mennään periaatekysymyksiin, kenelle abortti on ok ja millaisessa tilanteessa, kenelle ei. Mutta maailmansotahan tästä saatiin aikaiseksi. Ja kieltämättä...olen miettinyt että jos meille kävisi niin, että lapsemme olisi yksi näistä 2% vammaisena syntyneistä, niin kuinka paljon miehestä olisi tukea... tuttavapiirissä on vammaisen lapsen äiti, jonka mies häipyi kuvioista kun ei enää kestänyt. Että siinä isän vastuu omasta lapsestaan.
mitä SONTAA! Miehelle ei saisi esittää vaikeita kysymyksiä, jottei hänen päivänsä menisi pilalle!?
Tässähän on kyse siitä, että jos todella rakastaa, ei edes mieti eroa tuollaisen asian takia. Eli jos on sitoutunut ihmiseen ja haluaa viettää hänen kanssaan loppuelämänsä. Itsestään selvä asia.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta kyllä tuollainen asia pitäisi tietää nyt! Jos joutuu pohtimaan, niin silloin ei elä oikean ihmisen kanssa. NÄIN.
*"mitä SONTAA! Miehelle ei saisi esittää vaikeita kysymyksiä, jottei hänen päivänsä menisi pilalle!?"
No voi elämä! Pientä kaukonäköisyyttä nyt luulisi jokaiselta kypsältä ihmiseltä löytyvän. Kumman päivä tuossa nyt meni pilalle? Aivan... molempien ja naisen meni "enemmän" kun jäi itkemään.
Pointti on siis se että voisi vähän ennakoida ja ajatella toista ennen kuin laukoo näitä koko suhteen raktaisevia teorieettisia "entä jos" kysmyksiä.
Kallistun naisen "syyllisyyten" tässä enemmän, koska hän toimi aloittajana tilanteessa. Miehessäkin on vikaa/kokemattomuutta koska ei osannut reagoida "oikein", mutta hän aloittanut tilannetta eikä tehnyt siitä "erokysmystä" - sen teki nainen. Eli menee 2/3 naisen piikkiin tämä.
*"Tässähän on kyse siitä, että jos todella rakastaa, ei edes mieti eroa tuollaisen asian takia. Eli jos on sitoutunut ihmiseen ja haluaa viettää hänen kanssaan loppuelämänsä. Itsestään selvä asia."
Herätys! Mikä on se "itsestään selvä asia".... Rakkaus on yksisuuntainen katu? Vai rakkaus on "mä ehdin/kysyin ensin" tyylinen käsite?
Siis jos toinen haluaa omia jälkeläisiä mutta rakas ei pysty niitä tuottamaan, on rakkautta olla haluamatta (saamatta) omia biologisia jälkeläisiä?
Mutta jos toista rakastaa eikä hänelle pysty tuottamaan omia jälkeläisiä, niin irti päästäminen tai omien jälkeläisten tuottamisen salliminen toisella.. ei ole rakkautta? Rakkaus olisi vain sen toisen osapuolen uhrautumista, ei omaa? Paskanmarjat - rakkaus on muutakin kun se oma itsekäs käsite jonka on omassa mielessään päättänyt.
Näissä "entä jos" "väijytys keskusteluissa" on se huono puoli että niissä ei haeta oikeasti mitään kompromissia vaan ehdotonta ja täysin sokeaa "rakkautta"....
Itseasiassa tarkempi ilmaus on "ehdotonta kuuliaisuutta oman rakkauskäsityksen ympärille... ja HETI!". Sanalla tiivistäen - itsekästä.
Itse näen vielä asian pykälää pidemmälle, eli kyse ei ole oikeasti edes rakkaudesta. Tilanne on niin tyypillinen ja kaavamainen että sillä "asialla" mistä ksymys esitettiin ei ole edes merkitystä.
Käytännössä nainen kalastaa tunnetta, ei saa halumaansa ja suuttuu. Mies ei näe että nainen kysyy tunnetta vaan kuulee vain ne sanat mitä toinen sanoo ja vastaa niihin.
Eli raktaisu: Naisten tulisi kysyä oikeilla sanoilla sitä mitä haluaa ja miesten tulisi aina oletaa että kysytty asia on oikeasti parhaimmillaan toisarvoinen - nainen kysyy aina "tunnetta" olis sitten mistä tahansa mukamas kyse.
Tiedätkö mitä sitoutuminen tarkoittaa? Se tarkoittaa tahtomista rakastaa, tahtomista olla vierellä myös silloin kun maailma murjoo. Taitaa vaan nykyihmisille olla aika kaukainen käsite.
Lapsettomuus on yksi vastoinkäyminen, jonka kohdatessa mielestäsi olisi ok heittää lupaukset nurkkaan ja lähteä etsimään synnyttäjää/siittäjää? Kukahan tässä on itsekäs?!
Koska renttu tajuaa sanoa aina "mä oon sun kanssas vaikka maailmanloppuun saakka" vaikka renttu samaan aikaan panisi työpaikkansa bimbosihteerikköä ja kolmea ex tyttöystäväänsä ja on valmis dumppaamaan nyx ämmän ruman hiusvärjäyksen takia.
Koska renttu tajuaa ettei tarkoitus ole puhua naiselle totta vaan antaa naiselle mukavia lämpimiä vakuuttavia tunteita jotta nainen voi olla vakuuttunut siitä että tämä on hänen "elämänsä mies".
Tarinan häviäjä, kuten aina, on tavallinen rehellinen sosiaalisesti kevyesti kyvytön ja rajoittunut suomalainen Rehti-Pertti...mitä naiset aina väittävät haluavansa ja sitten heti perään omilla toimillaan osoittavat että eivät.
Toivottavasti ap löytää itselleen oman rentun ja päästää tämän onnettoman Rehti-Pertin vapaammille vesille löytämään itselleen hieman enemmän jalat maassa olevan Rehti-Ainon.
Tuohan on se ihanne. Tosiasia on kuitenkin se, että hyvin moni pari eroaa lapsettomuuden takia, vaikka ihanteet olisivat olleet ennen lapsettomuuden ilmenemistä tuollaiset. Lapsen saaminen on niin suuri elämän ihme, että vaatii lasta toivovalta ihmiseltä paljon luopua tästä haaveesta. Kyllä minäkin nyt ajattelen, että olisin mieheni kanssa joka tapauksessa, sitten adoptoidaan. Näin ajattelee myös mieheni. Mutta tulevaan ei voi ennustaa. Setäni erosi 15 vuoden suhteesta, koska lapsettomuusasia kävi lopulta liian kipeäksi. Nainen ei halunnut adoptiolastakaan. Nyt sedällä on lapsi uuden naisen kanssa, ovat kuitenkin entisen kanssa pysyneet väleissä ja entinen ymmärtää tämän ratkaisun vuosien hedelmöityshoitojen ym jälkeen.
Minä en ymmärrä ollenkaan miksi sellaisen suhteen sitten pitäisi pysyä koossa jossa "naiselle on kerrottava mitä hän haluaa kuulla". Toisin sanoen: naiselle on valehdeltava että suhde pysyisi koossa. Minusta sellainen suhde joutaakin tuhoutua.
Ap:n tapauksessa tuo lasten saaminen on miehelle kynnyskysymys. Hän ei siis ole yhdessä "elämänsä naisen" kanssa. Hän elää "tyytymissuhteessa", ja se riittää hänelle, kunhan nainen on hedelmällinen. Naiselle se ei kuitenkaan riitä. Miksi tuo suhde ei muka saisi tuhoutua? Eiköhän se mies piankin löydä uuden "tyytymiskohten".
"Minä en ymmärrä ollenkaan miksi sellaisen suhteen sitten pitäisi pysyä koossa jossa "naiselle on kerrottava mitä hän haluaa kuulla". "
Kenties suhteessa voisi olla muutakin tai peräti muutakin hyvvää molemmille? Useimmissa tuntemissani suhteissa on muitakin asioita vaakakupissa kuin yksi "entä jos.." eri- tai yhteismielisyys.
"Ap:n tapauksessa tuo lasten saaminen on miehelle kynnyskysymys. Hän ei siis ole yhdessä "elämänsä naisen" kanssa."
Väärin. Ei ole mitään merkkiä siiitä etteikö hän olisi yhdessä elämänsä naisen kanssa - kaiken ymmärryksen ja todennäköisyyden mukaan alkupräinen kirjoittaja on hedelmällinen.
"Hän elää "tyytymissuhteessa", ja se riittää hänelle, kunhan nainen on hedelmällinen. Naiselle se ei kuitenkaan riitä."
Tuo on aikamoinen olettamus. Olettaa että mies ajautui suhteeseen pelkän hedelmällisyyden takia? Lienee realistista olettaa että heidän suhteessaan on muutakin kannattelevaa tekijää kuin pelkkä hedelmällisyys. Sitä paitsi kuten edellisessä todettiin ei ole mitään syytä oletttaa etteikö mies eläisi "elämänsä naisen" kanssa.... siis kun TODELLISET asiat otetaan huomioon - ei kuvitteelliset tulevaisuudenskenaariot.
Jos alkupäerisen tarinan nainen haluaa pitää suhteen merkittävimpänä pilarina rakkauden absoluuttista sokeutta ja ääriuskontomaista asennetta sen noudattamisessa, niin saa ja kannattaa toki lähteä omille teilleen. En vain usko että jatkossa samalla asenteella mitään kovin pysyvää syntyy.
"Tiedätkö mitä sitoutuminen tarkoittaa? Se tarkoittaa tahtomista rakastaa, tahtomista olla vierellä myös silloin kun maailma murjoo"
En ikinä ymmmärrä miten se on ns "ääriuskovaisille" niin vaikea tajuta maailman harmaita sävjyä. Sitoutumista, rinnalla tukena oloa ei muka voi esiintyä jos ei SOKEASTI usko toisen käsityksiin? Paskanmarjat - koko maailma toimii todisteena että homma ei ole näin. Käytännössä jokaisessa suhteessa esiintyy sitoutumista, tukena olemista ja muita "oiketa arvoja" ilman yhteistä fanaattista näkemystä "entä jos" skenaarioissa. Osa näistä suhteisa on jopa onnellisia.
"Lapsettomuus on yksi vastoinkäyminen, jonka kohdatessa mielestäsi olisi ok heittää lupaukset nurkkaan ja lähteä etsimään synnyttäjää/siittäjää? Kukahan tässä on itsekäs?!"
Jos alunperin asettaa tietyt tavoitteet elämälle eikä valehtele niistä, niin mitä ihmeen lupausta siinä rikkoo? Jos sanoo rakstavansa niin yhdellä sanalla lupautuu kaikkeen mahdolliseen ilman että niitä tarvitsee erikseen täsmentää? Etenkään jos tietää että useimmat ihmiset eivät jaa täysin samaa käsitystä sanasta rakkaus.
Oletusarvoisesti jokainen ihminen maan päällä on itsekäs. Oli se sitten omia lapsia haluava ihminen tai ihminen joka vaatii että toinen käsittää rakkauden juuri oman "oikean" tinkimättömän tulkinnan mukaan.
Lopulta eroksi jää rehellisyys... Se joka ilmoittaa lapsia haluavansa on sentään rehellinen verrattuna siihen joka sanoo että "sä lupasit" olettaen että toinen on alusta asti ajatellut juuri samoin ja ei vaivautnut varmistamaan asiaa ajoissa.
mies ei ole vielä edes etsinyt "lopullista" kumppania itselleen. Hän ei ole edes ajatellut naisen hedelmällisyyttä. Hän on vain sattunut ajautumaan kyseisen naisen kanssa yhteen.
Tämän naisen hän kuitenkin on valmis vaihtamaan siinä vaiheessa, kun perheenperustaminen tulee hänelle ajankohtaiseksi. Silloin hän alkaa etsiä sitä hedelmällistä naista, jos nyxä ei sellaiseksi osoittaudu. Hän ei siis hae naista johon rakastuisi, vaan lisääntymiskykyistä naista.
tämän kyseisen pariskunnan kohdalla (en ollut lukenut loppukommentteja).
Edellinen kommenttini kertoo, minkälaisen kuvan alun alkaen ap:n miehestä sain.
mutta itse teksti oli täyttä asiaa, olen ihan samaa mieltä: olit lapsellinen ja hait perimmältään jotain muuta kuin vastausta kysymykseen. Ehkä teillä on ollut pitkään "liian" tasaista ja harmonista, joten halusit tunnekuohun? Ehkä sinulla oli PMS?
Luultavasti olet hyvin nuori, ja se selittää käytöksesi, mutta muista että jos leikit tulella niin ennen pitkää poltat sormesi. Voit yrittää hallita parisuhdettanne ja "tietää" mitkä ovat ainoat oikeat vastaukset, mutta jossain vaiheessa kumppani voi väsyä testeihisi ja draaman tarpeeseesi, ja sitten saat syytäkin itkuun.
Asetit tuohon kysymykseen sellaisen sanamuodon että vastaaja tuntee olevansa selvästi testattavana ja analysoitavana.
Mä olen 40 nainen ja tuon tyylin keskustelut saavat mut näkemään punaista. Eräs tuttavani asettelee kysymykset juuri tuohon tyyliin ja minua häiritsi tuo ainainen analyysoitavana oleminen niin paljon että viilensin välit lähes poikki. Monesti ihmettelen hänen miestään, miten kaveri jaksaa ja pystyy jatkamaan yhteiseloa, kun lähes kaikessa tehdää kärpäsestä härkänen...
Kysymyksesi asia on kiperä, ei siihen pidä sekoittaa miestäsi antamalla vain kaksi vaihtoehtoa henkilökohtaisesti.
Järki käteen!
tähän ketjuunhan tuli oikein kunnon vastaus määrä. Lueskelin tuossa noita ja joitakin jätin lukematta kun en jaksanut, mutta kerronpa nyt "follow upin" eli miten tilanteessa kävi ja mitä mieltä itse olen nyt (siis rauhallisena).
Eli siis kun tilanne oli hieman rauhoittunut niin tulimme siihen tulokseen että teimme molemmat virheitä ja hänkin muutti näkökantaansa asiaan kun mietimme ihan skenaariona sen läpi konkreettisesti. Eli siis naiivisti voisi sanoa että sain sen vastauksen minkä halusinkin... lopulta.
Josta pääsemme taas siihen, että TIEDÄN tehneeni myös itse virheitä tilanteen aikana ja tajuan ne nyt myös paremmin kun luin täältä muutamia asiallisia viestejä ja pohdiskelin omaa käytöstäni. On totta, että asetin "ansan" tuolla kysymykselläni ja aionkin jatkossa kiinnittää tällaiseen asetteluun huomiota enemmän. Kuitenkaan en mielestäni ole tähän ainut syypää vaan myös mieheni omalle tyylilleen uskollisena puhui ennen kuin kerkesi miettiä mitä päästää suustaan ulos.
voitko kertoa mielipiteesi siitä miten minun olisi sitten pitänyt esittää tämä kysymys johon kumminkin joskus olisin halunnut vastauksen ennen kuin ollaan naimisissa mielellään ?
ymmärrän pointtisi joten kuten mutta konkretisoisitko hieman mitä tarkoitat. Millainen tilanteen olisi mielestäsi pitänyt olla? Minun näkökantani on se että eihän tuota kyseistä asiaa saa selville kuin kysymällä suoraan. Olisiko minun sitten pitänyt valita tilanne paremmin vai mitä? miten tilanne olisi voinut olla parempi kuin rauhallinen hetki meidän välillä?
Olen otettu että kysyt asiaa minutla... Itse kuitenkin suosittelisin että kysyisit asiaa suunnilleen samaa mieltä olevalta oman sukupuolen edustajalta, mutta vastaan toki oman satsini.
Toki asia(t) kannattaa puhua ja selvittää - mikään asia ei ole väärä jos sen vain toinen tuntee tärkeäksi. Oleellista on vain hoitaa lämmittely oikein ja ymmärtää joka askeleella että toinen voi olla eri mieltä ja se että erimielisyys ei ole automaattisesti ongelma tai merkki siitä ettei välitä.
En tiedä teidän arkirutiineita, mutta periaatteessa milloin vaan kunhan joillain lauseilla ilmaisee että haluaa puhua vakavasta asiasta ja etenee hitaasti. Oikean hetken pystyt varmasti valitsemaan paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Ja jos asia alkaa / ilmenee kesken muun jutustelun, niin silloin vaan selkeän rauhallisesti ilmasitaan että haluaa jatkaa puhumista asiasta vakavasti (vaikka myöhemmin jos toisella on liian yllättynyt, nyrpeä tai pelokas ilme).
Yleensä miehille kananttaa antaa myös hieman enemmän "tasoitusta" parisuhdekeskusteluissa, koska miehet eivät ylipäätänsä kelaa niin paljon suhdeasoita päässään kuin naiset. Pieni johdattelu toimii myös, sillä vaikeissa asioissa ihminen vastaa helpoiten ns. monivalintoihin kuin esitelmämuotoisesti. Jos tietämättömän ihmisen vahingossa ahdistaa epämukavaan tilanteeseen, niin jälki on usein sen mukaista.
Loppuyhteenvetonne luettuani uskon että pärjäätte ihan omillanne & luonnollisesti jatkossakin. Silloin kun molemmat osoittavat halua pysyä yhdessä ja näkevät myös omissa toimissaan virheitä, niin ulkopuolisten neuvojen merkitys alkaa kummasti vähenemään. Eihän ihminen lukemalla uimaankaan opi.
P.S. Älkää unohtako sovintoseksiä...
Sinuna en kysyisi tän henkilön mielipidettä, mieshän on täysi idiootti. Esittää fiksumpaa kuin on.
Kuinka niin Tupulu "eräs mies" esittää fiksumpaa mitä on? Olen itse nainen ja mieheni on diesel tyyppinen äijä hyvin monessa asiassa. Olen oppinut häneltä paljon ja vastaavasti hän minulta, mutta jos keskitytään vain omiin opiskeluihini, niin erittäin hyödyllisenä pidän sitä, että olen todellakin oppinut käsittämään maailmaa siihen malliin, että olen pitkälti samaa mieltä "erään miehen" kanssa. Moni mies vaan ei käsitä/näe/tulkitse maailmaa samalla tavalla kun moni nainen. Tästä syystä tuollaiset ap.n virittämät tilanteet on vaarallisia ja ikävän turhia verenpaineen nostattajia. Oma rakkaani on pyrkinyt opiskelemaan minun perspektiiviäni ja hän todellakin ansaitsee sen, että minä pyrin opiskelemaan miten hän näkee ja lähestyy asioita. Tämä meille tärkeä parisuhteemme ansaitsee sen panoksen meiltä molemmilta. Suosittelen itsetutkiskelua lämpimästi kaikille. (mitä ap onkin jo tehnyt:)) Näin sitä pikkuhiljaa tajuaa tilanteita ja toista paremmin ja vältytään turhilta riidoilta. Niitä on edelleen (kolmatta vuotta yhdessä) mutta ei ole niin hiuksia nostattavia tilanteita...Todellakin, minusta tuntuu että olen elämäni miehen kanssa, mutta ehkä on todellakin järjetöntä vaatia toista lupaamaan elämältä kaikkea. Miten toiselta voi vaatia sellaista? Tärkeintä ja arvokkaintahan on nykyhetki, mitä meillä nyt on ja että osaa arvostaa ja vaalia sitä. Arvostaa toista. Koska miten muuten sen jatkonkin käy?
Mutta älkää ny vaan erehtykö tästä luulemaan että en itse osaisi edelleen viritellä typeriä tilanteita...Sukupuolirasite. Yritän elää sen kanssa ja tajuta edes jälkikäteen että vituiks meni ja antaa piiskaa itse itselleni, valaistuneemman tulevaisuuden toivossa ja vakaassa uskossa.
Nojoo, saarnaksi menee ja päät ja hännät kateissa, joten. "Eräs mies" puhuu mielestäni ihan fiksuja. Naiset on tosi hoopoja, lapsellisia ja itsekkäitä toisinaan. Hyvin monesti johtuu siitä että ovat niin pirun ajattelemattomia vouhkaajia. Kaikkea tota yhdessä ja erikseen. Mies polon täytyisi tietää heti mitä sanoa, mutta kun ei tiedä, haluaa miettiä kysymystä ja antaa täydentävän vastauksen, jotenka sanoo heti ensi hätään "en tiedä" jolloin nainen saa itkuraivarit ja miehelle ei jää vaihtoehtoa kun perääntyä hämmentyneenä ja varmaan tekee ittensäkin mieli itkeä noin epäreilusta tilanteesta. Mutta silti, naista pitäisi vaan mennä lohduttamaan. Mitäpä sen miehen ajatuksista?