Kyrsii olla yksin,no avo erosta on jo n 6v ja pennutkin jo isoja 20v ja 16v.
Jäin yksin likkojen kanssa,ihme että selvisin murrosikästen kanssa.
Loppupeleissä ne näki miten iskä yrittää ja ne oli mukana juonessa,me selvittiin.
Vanhempi on nyt töissä etelässä ja mä nuoremman kaa kotona.
Talo käy liian isoksi,kaksio missä vanhin likka asu piti vuokrata ja mä haluun talosta pois ehkä rivariin?.
Periaateessa kaikki hyvin?. Mutta yksin oloon EI totu.
Olin sentään likkojen äitin kaa yli 15v samoissa eväissä.
Otin lopputilin töistä ei jaksa.
Kaljaakin kuluu nykyään ehkä liikaa.
Mutta suurin murhe kun on yksin, ei täällä ole ketään vapaita naisia,eikä oikein edes kiinnosta etsiä ei kiinosta mikään.
Mutta kun meen ilalla nukkuu niin tiijän että vituttaa olla yksin.
Jäin yksin likkojen kanssa,ihme että selvisin murrosikästen kanssa.
Loppupeleissä ne näki miten iskä yrittää ja ne oli mukana juonessa,me selvittiin.
Vanhempi on nyt töissä etelässä ja mä nuoremman kaa kotona.
Talo käy liian isoksi,kaksio missä vanhin likka asu piti vuokrata ja mä haluun talosta pois ehkä rivariin?.
Periaateessa kaikki hyvin?. Mutta yksin oloon EI totu.
Olin sentään likkojen äitin kaa yli 15v samoissa eväissä.
Otin lopputilin töistä ei jaksa.
Kaljaakin kuluu nykyään ehkä liikaa.
Mutta suurin murhe kun on yksin, ei täällä ole ketään vapaita naisia,eikä oikein edes kiinnosta etsiä ei kiinosta mikään.
Mutta kun meen ilalla nukkuu niin tiijän että vituttaa olla yksin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Otin lopputilin töistä ei jaksa.
Kaljaakin kuluu nykyään ehkä liikaa."
Siinä kaksi vakavaa virhettä. Jotka sitäpaitsi edistävät yksinäisyyttäsi. Kuka haluaisi itselleen juopon luuserin?
Lopeta viina ja mene takaisin töihin ja ryhdistäydy ja tee itsellesi ilmoitus suomi24 treffeihin ja UUSI ONNELLINEN ELÄMÄ VOI ALKAA.
Ja jos et, niin mitäpä jos olisit rehellinen itsellesi siitä että tilasi on noilla kahdella ylläolevalla asialla itseaiheutettu.
Raaka peli raadat niskalimassa yli 10v talot autot ym....
Sit lasten äiti löytää yht äkkiä uuven äijän ja lähtee kälpii.
Siis lähtee kälpii ja jättää meijät lasten kaa ,ei ota mitään mukaansa lähtee vaan ei selitä ei sano mitään lähtee vaan.
Mä vammaannuin henkisesti ja en ole vieläkään selvinny.On menny tätä arkea vääntäessä.
Nyt tää talo tuntuu niin tyhjältä,kai mä tajuun että mää oon tosiaan yksin.
Pitäis silti tajuta mitkä omat toimet tekee asian huomattavasti huonommaksi. Muiden toimet on muiden toimia mutta jos itse vetää paskaa omaan niskaan niin ei siitä kyllä voi muita syyttää.
Vai ajattelitko selvitä duunitta kännissä jotenkin helpommin?!?!?!? Sulla nyt pätkii toi ajatusketju jossain ja pahasti.
Voisiko sinne "liian isoon taloon" ottaa esim. vuokralaisen johonkin "siipeen"/huoneeseen?
En nyt tarkoita, että sinun pitäisi ruveta ahdistelemaan jotain "muualta muuttanutta nuorta tyttöä"...;)
Mutta siis A) Se toisi sinulle lisärahaa (vaikket nyt jaksaisikaan tehdä töitä) B) Talo EI tuntuisi niin tyhjältä - siellähän olisi joku muukin...
Olen minäkin ollut lähes aina yksin joitakin poikkeusjaksoja lukuunottamatta ja sen tiedän että yhdellä on niitä ongelmiakin vähemmän kuin kahdella. Ei sitä naista ainakaan kaljoittelulla ja itsesäälillä löydy, jos ei siellä ole naisia niin miksipä et vaikka kokeilisi ympäristönvaihdosta kun kerran nuorempikin tainnut jo peruskoulusta päästä ja itse otit loparit. Torppa myyntiin ja katsot jonkun kaupunkipaikan jossa voisi viihtyä, tulee ainakin vaihtelua elämään ja voit sitten ruveta niitä naisia katsastamaan.
Itsesääli ja ongelmien märehtiminen on myrkkyä sielulle, tiedän kun on noita ongelmia ollut itselläkin. Etsi alkuun pieniä asioita jotka saavat hyvälle tuulelle ja siirry pikkuhiljaa isompiin...kyllä se siitä lähtee!
Ymmärrän tunteesi. Ei oikein mikään maistu, eikä kukaan kiinnosta.
Sen siitä saa, kuin oikein rakastuu naiseensa. Tein sen virheen joskus itse, enkä tee sitä enää koskaan.
Ryhdistäydy hyvä mies ja unohda pettäjä naisesi. Ota ilo irti elämästä, äläkä välitä enää koskaan kenestäkään.
Kyllä mä latasin kaikki mitä löytyy.
Helppo sanoo Mutta se vaatii niin paljon.
Mä olin niiden lasten kanssa ,kävin töissä ,olin lasten kanssa.
Me oltiin yhessä koko perhe.
Sit kun kaikki on ........
historiaa tulee tyhjä olo.
Mulla meni monta vuotta siinä kun mietin miten se ex juhlii vaan uuven äijän kaa ja mä vaan huolehdin murrosikäsistä likoista.
Jäi mulle se maallienen mamona,hän vaan lähti.
Mutta hassua sekin, käy vähän kateeksi kun itse en olisi voinut tehdä niin.
Jotenkin vaikuttaa, että olet masentunut, mikään ei kiinnosta ja mitään ei jaksa. Olet tehny ison työn hoitaessasi ja kasvattaessasi kaksi lasta yksin ja nyt on takki tyhjä. Ehkäpä nyt on hyvä hiukan ladata akkuja. Mieti asioita rauhassa, äläkä tee hätiköityjä päätöksiä. Kaljanjuonti kannattaa kyllä lopettaa, se vie sinut vain syvemmälle. Mieti elämääsi, millaisen sen haluaisit olevan, missä haluaisit asua, mitä tehdä työksesi, mitä harrastaa, jne.
Yksinäisyys on vaikea ja raskas olotila, mutta kukaan ei ole tuomittu elämään yksinäisenä lopun ikäänsä. Ystäviä ja uusia tuttavuuksia löytyy harrastusten, erilaisten tilaisuuksien, nettipalstojen ja työn kautta.
sinun kannattaisi käydä puhumassa jollekin terapeutille, terveydenhoitajalle tms., purkaa kaikki se niiden vuosien, kun olet lapsesi yksin hoitanut, aikana sisääsi patoutunut suru, tuska, katkeruus ja kauna. Olet työntänyt tunteesi taka-alalle, kun tärkeämpää on ollut selvitä arjesta lasten kanssa. Nyt on sinun vuorosi, ole hyvä itsellesi ja ala pitämään itsestäsi hyvää huolta.
Ei nää oo niin yksinkertaisia asioita.
Eli mee vaan ja hoida asia kuntoon.
Mitkään terapeutit tuskin tajuu mitään.
Outoo ei mua talous asiat mätä vaikka ei oo töistä tietookaan.Töitä mä löyvän jos haluun.
Kyllä mä oon mättäny aamusta iltaan jo vuosia.
siis kaikki on tehty perheen eteen.
Kaikki paskat on nielty mitä on mulle syljetty.
Tää yksin olo ja vääntäminen että muut pärjää alkaa riittää.
Nyt olis aikaa tehä mutta..
On sekin käyny mielessä että antas vaan mennä.
10v kuluttua sitä keräilee pulloja aamukaljan saadakseen.
Nyt kuule pitää ottaa itteään niskasta kiinni!
Monille lasten lähtö kotoa on todella iso kriisi. Mun kälykin (veli oli kuollut tuossa vaiheessa) oli ihan sekaisin pari vuotta, kun lapset vielä sattui - ikäerosta huolimatta - lähtemään käytännössä kaikki 3 yhtäaikaa. Se jäi ihan yksin yhtäkkiä. Nyt se jo on tolpillaan; lähti tansseihin ja löysi uuden miehenkin. Vaihtoi työtä.
Kaljoittelu kuule pahentaa, ja työttömyys. Eli mars töihin ja kaljoittelu rajoitukseen! Kehitä joku kiva harrastus! Eli kotoa ei kukaan tule hakemaan.
käynyt tanssimassa, huomaat ettet tarvitse sitä yhtäkään olutta!
Ymmärrän kyllä tuskasi, sillä olen kokenut saman. Nuorempana itsekin turvauduin alkoholiin, mutta olen oppinut kovalla kädellä, että se ei ratkaise ongelmia vaan ainoastaan pahentaa niitä.
Se mikä minua on auttanut on ollut seuraavat asiat:
1. Runsas liikunta ihan vaikka kävelyretket.
2. Luonto ja hiljaisuus
3. Ystävät - pidä mielesi avoimena ihmisille
4. Ala tutustumaan itseesi. Hae kirjastosta
eheytymistä ja henkistä kasvua tukevaa
kirjallisuutta.
Kaljoittelu ja työttömyys syjäyttävät vain sinut.
Annatko exällesi sen vallan, että hän tuhosi
lähdöllään sinun elämäsi ja aiheuttaa tuskaa lapsillesi, jos sinusta tulee juoppo! Olet mies ja voit olla ylpeä siitä, että olet kasvattanut
tytöt aikuisiksi.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja uskalla nauttia
elämästä!
Sinä itse päätät millaista elämää elät.
Omat valintasi vaikuttavat suoraan elämäsi laatuun.
Eukkosi lähti, mutta se oli jo 6v sitten. Turha märehtiä sitä enää. Hän ei ole vastuussa sinusta. Sinä olet vastuussa itsestäsi. Onneksi !!
Sinulla on mahdollisuus itse muuttaa elämäsi. Sinä itse vaikutat kaikkein eniten elämääsi.
1. Keskity ajattelemaan tulevaisuutta.
- Millainen olisit onnellisena ??
- Mitä harrastaisit ??
- Miten asuisit ??
- Olisko sinulla kumppani ??
- Miten hemmottelisit itseäsi ??
Anna ajatusten virrata äläkä pelkää muuttaa elämääsi oikeaan suuntaan.
Saattaa olla, että sinun täytyy myydä talo ja ostaa kiva rivariasunto, jotta pääset uuden elämän alkuun. On varmasti hyvä päästä eroon vanhasta roinasta. Se puhdistaa henkisesti !!
Ylläpidä hyvät suhteet lapsiisi olemalla heille turvallinen aikuinen, joka huolehtii itsestään !!
Muista, katse ETEENPÄIN !! TSEMPPIÄ TUHAT KILOA!!
"Loppupeleissä ne näki miten iskä yrittää ja ne oli mukana juonessa,me selvittiin."
Mun oli pakko nauraa tossa kohtaa...siis HYVÄNtahtoisesti!:)
Olen ylpeä puolestasi, että selvisit murkkuikäisten kanssa ja selvisit ylipäänsä yksin vanhemman roolissa!
Että olepa nyt ylpeä itsestäsi, pää pystyyn - vaikutat tosi symppikseltä tyypiltä!
Jos sieltä paikkakunnalta ei löydy ketään (olet kai aika pohjoisessa?), niin ota tämä webbi avuksesi ja hae "kauko-ohjatusti" seuraa ympäri Suomea!
Toivotan sinulle onnea!
P.S. Alkoholiin älä sekoa - se vain pilaisi hienon luonteesi!
Vaikutat ihan fiksulta ja symppikseltä mieheltä. Täällä pääkaupunkiseudulla ja varmaan muissakin isommissa kaupungeissa on huutava pula fiksuista ja välittävistä miehistä!
Ykköset päälle ja liikenteeseen vaan. Kotoa sua ei tuu kukaan hakemaan , mutta esim tansseissa varmasti hakua löytyisi:).
Sulla on yksi elämä jota ei kannata kaljoitteluun ja itsesäälissä rypemiseen. Päätä, että paras on vielä edessä. Siitä se lähtee!
Onhan sinulla tytöt ja hyvä suhde heihin. Ole onnellinen että selvisit pahimman murkkuiän tyttöjen kanssa, "hattua" täytyy nostaa. Mutta ei se vaihtamalla välttämättä kummene. Itse olin 20 vuotta naimississa, lapset 19 ja 21, ero tuli ja luulin löytäneeni uuden onnen mutta toisin kävi. Tuli tehtyä yhteinen lapsi joka on nyt 1 v 3 kk ja minä istun lapsen kanssa kotona kun mies käy töissä, soittelee, treenaa bändi kavereiden kanssa. Ja tuli vielä muutettua toiselle paikkakunnalle missä ei ketään ystäviä, rakkauden tähden. No oma moka, sitä kun on rakastunut niin ei sitä kuuntele mitä ystävät sanoo ja varottelee. Kyllä sitä välillä jurpii tämä yksin olo vaikka on muka parisuhteessa. Mut oishan se varmaan kiva semmonen ystävätär jonka kanssa harrastaa jotain yhteistä. Mut hei, jos tykkäät eläimistä kannattasko miettiä vaikka koiran- tai kissanpennun ottamista. Voihan sitä tavata vaikka kivan ystävän "lemmikin merkeissä". Ja jätä se kalja, lähde ulos lenkille, eihän sitä koskaan tiedä mikä kiva ylläri siellä lenkkipolulla voi tulla vastaan. Tsemmppiä sulle ja jaksamisia!
Varmasti tyttäresi arvostavat isompina sitä mitä
teit. Se on varmaa.
Mutta tuohon yksinäisyyteen sanoisin: erosin 3 vuotta sitten, enkä vieläkään ole tottunut siihen etten näe tytärtäni ja poikaani enää joka päivä.
Se on raastavinta. Joskus tulee tunne että elämä meni ohi 40-vuotiaana. Joskus tuntuu että haluan hypätä lentokentällä mihin tahansa koneeseen ja häipyä Suomesta pois lopullisesti.
En ole tyytyväinen elämääni, en ole tyytyväinen myöskään tähän kotimaahani joka jollain kummalla on tuntunut vanginneensta minut tänne.