Moi!
Oon siis 17 vuotias tyttö ja seurustelen vuotta vanhemman pojan kans. Ollaan ihan virallisesti seurusteltu 9 kk ja ollaan kihloissa. Tiedettiin, että se on oikea vaihtoehto sillä tunnetaan toisemme niin hyvin (tunnettu 3 vuotta yhteensä). Kihloihin, ei menty ihan vaan siis "huvin vuoksi" vaan ihan vakavalla pohjalla, häät, perhe, koti jne. Meillä on hauskaa toistemme kanssa, sama h.taju, mielenkiinnonkohteetkin melkein samat ja välitetään toisistamme tosi paljon(molemmat näyttää sen hellyyden osoituksilla). Ollaan molemmat siis tosi tyytyväisiä meiän suhteeseen, vaikka joskus saan vähän nipottaa. Mutta kuitenkin ajattelin vaan kysyä, että onko se parisuhde muillakin sellaista vähän niinkuin todella hyvän ystävyyden tuntua, tietenkin kaikilla hellyyksillä/seksillä höytettynä? Olis kiva kuulla toisten ajatuksia tästä :)
Oon siis 17 vuotias tyttö ja seurustelen vuotta vanhemman pojan kans. Ollaan ihan virallisesti seurusteltu 9 kk ja ollaan kihloissa. Tiedettiin, että se on oikea vaihtoehto sillä tunnetaan toisemme niin hyvin (tunnettu 3 vuotta yhteensä). Kihloihin, ei menty ihan vaan siis "huvin vuoksi" vaan ihan vakavalla pohjalla, häät, perhe, koti jne. Meillä on hauskaa toistemme kanssa, sama h.taju, mielenkiinnonkohteetkin melkein samat ja välitetään toisistamme tosi paljon(molemmat näyttää sen hellyyden osoituksilla). Ollaan molemmat siis tosi tyytyväisiä meiän suhteeseen, vaikka joskus saan vähän nipottaa. Mutta kuitenkin ajattelin vaan kysyä, että onko se parisuhde muillakin sellaista vähän niinkuin todella hyvän ystävyyden tuntua, tietenkin kaikilla hellyyksillä/seksillä höytettynä? Olis kiva kuulla toisten ajatuksia tästä :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun niitä ystävyystilanteita on erilaisia. Jos aattelet vaikka isovanhempiesi ikiä tahi vielä vanhempia, niin niitten vois kuvitella istuvan joskus käsi kädessä, paljon yhteistä takana tosi hyvinä ystävinä, ja tuntevan myös seksuaalista väristystä sisällään (jos ei oo sairauksia) vaikka eivät suorittavaa seksiä harrastaisikaan.
Sitten on vaikka sisko ja veli, niin ovat ajoittain hyviäkin ystäviä (kun eivät tappele) eikä seksiviritystä juurikaan mitään vertaa, mitä nyt kiusottelevat. On myös jotain järkiliittoja, ollaan ystäviä muttei seksiä esim.toisen tai molempien aikaisemmista kolhuista ja/tai tunnevammasta tai sairauksista johtuen.
Sun ikäisillä voi olla sitten vähän 'pölvästinenkin' parisuhde, jota uutuus tai testosteroni eniten vievät, ystävyydestä ei kumpikaan osaa sanoa, kun kestävätkin vain hetken; ystävyydellä tarkoitetaan yleensä pitempää kestoa.
Jos ystävyyteen yhdistyy lämminhenkinen seksi (mitä se on :-#), silloin on todennäköisesti munkit hyvissä hyppysissä. Sen jos hiffaa (miehenpuolille vaikeampi) niin silloin suhdetta ei satunnaiset nettipornotkaan kaada, jotkut jutut kun siellä on /cstä. Muuten mitä nipottelet aina joskus :)
Tuolla ystävyydellä sellaista, että puhutaan IHAN kaikesta keskenään(ei salaisuuksia), vähän niinkuin bestikset ja hullutellaan yhdessä niinkuin bestikset, mutta sitten kuitenkin jaetaan hellyyden osoituksia, joita bestikset eivät yleensä jaa keskenään ( suudelmat,seksi ja muut söpöilyt).
Olen poikaystäväni kanssa ollut hyvä ystävä jo sen 3 vuotta ja minusta tuntuu, että juuri tämän hyvän ystävyyden(luotettavuus, avoimuus)takia suhteemme kestäisi.
Niin ja tulee nipotettua silloin tällöin, siitä kun poika on vähän laiska joidenkin asioiden suhteen :')
jos ystävyyden lisäksi on siis seksuaalista vetovoimaa ja himoa niin se on hyvä. mutta jos on "vaan ystävä" niin ei ehkä niin hyvä, jos on nuori ihminen.
tarkennuksen kysyjä. Jos verrataan, niin kaks metsän puuta pitää olla niin, jotta molemmat saavat erikseen aurinkoa, jotta eivät kasva honteloiksi (juuret voivat mennä vähän ristiinkin). Näinhän se normaalisti meneekin, molemmilla omat opiskelu ym.kuviot ja muitakin 'rojekteja' jotta tasavertaisuus oikein tuntuu ja voi nauttia toisenkin tekemisistä. Luonnossa on sitten muitakin systeemejä, vaikkapa puoliloiset ja näivekasvit (siinäpä Sulle selvitettävä :))
Joo, jöökaulinta miesten kanssa tarvitaan aina (nii,mies olen jottei epäselvyyttä tuu). Onko se sitten roskapussin vienti tahi laiskuus vaikka liikuntaan nähden; kun kasvu loppuu niin nykyhyvinvoinnissa niitä ylikiloja pahuksen herkästi pukkaa.. Vaikuttas siltä, ettei kaulimen tarttis aina olla näkyvilläkään teillä..
Voi jumaaaliste ku näillä teineillä on kiire mennä kihloihin kun ollaan niin pirun varmoja kaikesta.
Todnäk kyseessä on aikalailla ensimmäinen oikea rakkautesi ja kuinka todennäköistä onkaan että se kestää loppu elämän? Ei kovinkaan.
Asutteko edes yhdessä? Ennen kuin on virallisesti asunut yhdessä, kokenut siihen liittyvät stressistä ja rahan puutteesta johtuvat riidat, ei voi tietää olevansa valmis naimisiinkaan. Tunnen monia pareja jotka ovat seurusteleet 5 vuotta, minkä jälkeen menneet kihloihin ja samalla muuttaneet yhteen, ja suhde katkennut siitä 4 kuukauden jälkeen koska eivät vaan kyenneet asumaan yhdessä vaikka luulivat tuntevansa toisensa täysin.
Miettikää uudelleen sitä. Alkup. kirjoittajan itse kysymykseen en edes viitsi ottaa kantaa. Itku tästäkin pitkästä ilosta kuitenkin tulee.
Olen itse 16 vuotias ja seurustellut 3v eikä kummallakaan ole kiire kihloihin koska suhteemme kestää kaiken ilman sormen koristetta :)