Olen joutunut viimevuosina toteamaan, että tunnen välillä jonkinasteista vihaa naisia kohtaan. Luonnollisesti kuulun siihen miesryhmään, jotka on 25 ja täysin kokemattomia. Nuorena ei vaan ollut mitään mahdollisuuksia ottaa kontaktia naisiin, koska olin melko nolon näköinen ja erityisesti itsetunto oli täysin olematon.
Iän myötä moni ongelma katosi, mutta siitä huolimatta olen jumiutunut yksinäiseen elämään, johon olen vuosien varrella jo tietyllä tavalla tottunut. Yksineläminen on tuonut mukanaan uusia ongelmia. Esimerkiksi yli 10v pornon katsominen on aiheuttanut jättimäisen (heh) peniskompleksin, joka on mielessä päivittäin. Yksineläminen on myös entisestään kovettanut ja tehnyt kylmemmäksi, joten en edes tiedä voisinko ikinä tuntea mitään ns. "rakkautta" (jos sellaista siis on olemassa) jotain naista kohtaan. Toisaalta elämä on kyllä sujunut muuten ihan hyvin, eli en koe olevani millään tavalla luuseri, päinvastoin.
En tosiaan kuvitellut 15-vuotiaana että olisin tässä iässä (ikä siellä 25-30 välimaastossa) edelleen samassa tilanteessa kuin silloin. Ymmärsin kyllä teininä, että minulla ei ole rohkeutta tai kykyä tutustua naisiin, mutta ajattelin iän korjaavan nuo ongelmat. Nyt en enään oikeen tiedä mitä tehdä. Naiset on kuitenkin mielessä melko usein, vaikka en oikeen pysty hahmottamaan suhdettani naisiin. En vain pysty näkemään itseäni parisuhteessa, tai edes treffeillä.
Kaikesta tästä johtuen olen ilmeisesti alitajuisesti alkanut jollain tasolla vihaamaan naisia. En tee sitä jatkuvasti, mutta aina välillä ne ajatukset nousee pintaan. Tuo johtuu varmaan vaan siitä, kun elän itse niin yksinäistä elämää. Alitajuisesti ehkä kaipaan läheisyyttä ja kumppanuutta, jota en ole päässyt kokemaan.
Kokemattomalle miehelle on vaan jotenkin absurdia nähdä kauniita naisia livenä, koska tietää ettei niihin ole mahdollisuuksi. Sitä pyrkiin jotenkin automaattisesti tekemään naisista merkityksettömiä voimakkaan negatiivisilla ajatuksilla.
Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka epäselvän romaanin, mutta toimikoon ylläoleva jonkinlaisena alustuksena. Lähinnä mietin, mitä ihmettä tässä tilanteessa olevan miehen pitäisi tehdä? Tiedän että vastaavassa tilanteessa olevia miehiä on vähintään kymmeniä tuhansia Suomessa, mutta tilanteestamme ei koskaan puhuta julkisuudessa. On uskomattoman vaikea edes harkita naisiin tutustumista tässä iässä, kun valtaosa väestöstä on läpikäynyt saman prosessin jo varhaisessa teini-iässä.
Iän myötä moni ongelma katosi, mutta siitä huolimatta olen jumiutunut yksinäiseen elämään, johon olen vuosien varrella jo tietyllä tavalla tottunut. Yksineläminen on tuonut mukanaan uusia ongelmia. Esimerkiksi yli 10v pornon katsominen on aiheuttanut jättimäisen (heh) peniskompleksin, joka on mielessä päivittäin. Yksineläminen on myös entisestään kovettanut ja tehnyt kylmemmäksi, joten en edes tiedä voisinko ikinä tuntea mitään ns. "rakkautta" (jos sellaista siis on olemassa) jotain naista kohtaan. Toisaalta elämä on kyllä sujunut muuten ihan hyvin, eli en koe olevani millään tavalla luuseri, päinvastoin.
En tosiaan kuvitellut 15-vuotiaana että olisin tässä iässä (ikä siellä 25-30 välimaastossa) edelleen samassa tilanteessa kuin silloin. Ymmärsin kyllä teininä, että minulla ei ole rohkeutta tai kykyä tutustua naisiin, mutta ajattelin iän korjaavan nuo ongelmat. Nyt en enään oikeen tiedä mitä tehdä. Naiset on kuitenkin mielessä melko usein, vaikka en oikeen pysty hahmottamaan suhdettani naisiin. En vain pysty näkemään itseäni parisuhteessa, tai edes treffeillä.
Kaikesta tästä johtuen olen ilmeisesti alitajuisesti alkanut jollain tasolla vihaamaan naisia. En tee sitä jatkuvasti, mutta aina välillä ne ajatukset nousee pintaan. Tuo johtuu varmaan vaan siitä, kun elän itse niin yksinäistä elämää. Alitajuisesti ehkä kaipaan läheisyyttä ja kumppanuutta, jota en ole päässyt kokemaan.
Kokemattomalle miehelle on vaan jotenkin absurdia nähdä kauniita naisia livenä, koska tietää ettei niihin ole mahdollisuuksi. Sitä pyrkiin jotenkin automaattisesti tekemään naisista merkityksettömiä voimakkaan negatiivisilla ajatuksilla.
Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka epäselvän romaanin, mutta toimikoon ylläoleva jonkinlaisena alustuksena. Lähinnä mietin, mitä ihmettä tässä tilanteessa olevan miehen pitäisi tehdä? Tiedän että vastaavassa tilanteessa olevia miehiä on vähintään kymmeniä tuhansia Suomessa, mutta tilanteestamme ei koskaan puhuta julkisuudessa. On uskomattoman vaikea edes harkita naisiin tutustumista tässä iässä, kun valtaosa väestöstä on läpikäynyt saman prosessin jo varhaisessa teini-iässä.
Vastaukset 61
Vanhimmat
kokemattomuus aiheuttaa kokemattomuutta ja siitä syntyy tämä negatiivinen noidankehä.
Ihmisille olisi olemassa hyvä keino, mutta sellaista ei vain valitettavasti ole käytännössä olemassa.
Koska kaikki on suurinpiirtein päästänne kiinni, niin ette vapaaehtoisesti tee asialle mitään.
Pitäisikin olla siis joku ulkopuolinen taho, joka ihan kunnolla pakottaisi teidät tekemään niitä aloitteita ja ottamaan kontaktia. Vaikka ihan kunnon turpaanvedon uhalla.
Perustan tämän kirjoitukseni naisasialuuserin kuvauksiin omasta psyykkisesta estyneisyydestään.
Eli jonkun tai jonkin on vain yksinkertaisesti pakotettava teidät tekemään. Ette te (jos naisasialuuseriin on uskominen) muuten koskaan itse mitään tee.
Jos tarkastelet tekstiäsi, niin yhtäkään syytä naisvihaan en sieltä löydä.
Tähdennän että en tuossa uhkaillut sitten ketään väkivallalla, vaan tarkoitin kärjistetyllä esimerkillä että pakko olisi oltava. Muuten sitä asiaa aina välttelee.
että on vuosia tuntunut että on naisille pelkkää ilmaa tai sitten sellainen väkinäinen vaivaava pyörä joka ei ymmärrä että tarjolla on pelkkää kaveruutta.
Ei sitä naisvihaa ole vaikea ymmärtää jos ajattelee että täällä useat ihmiset ovat valmiita antamaan rakkauttaan naisille mutta edes aavistusta sen takaisin saamisesta ei ole kuulunut.
Osittain sitä on pakko vihata koska sillä tavoin sitä lakkaa välittämästä naisista ja näkee heidät näiden pahojen puolien kautta tarpeettomina.
Aivan samaahan tapahtuu kun joltakin loppuu suhde. Henkilö joka on aiemmin nähnyt toisen hyvässä valossa alkaa väkisin etsiä toisesta huonoja puolia jotta ero olisi helpompi.
Ja sitten kun on luonnolista että ajatukset rakkaudesta ja kumppanuudesta ei häviä niin totta kai sitä tuntee inhoa ja pahaa oloa niitä kohtaan jotka aiheuttavat sitä pelkällä läsnäolollaan.
Niin lähellä mutta silti niin kaukana. Siltä monista näistä tyypeistä tuntuu.
Itse tiedän tämän koska joskus oli samanlainen vaihe. Kävi kuitenkin säkä mutta monilla muilla niin ei käy. Ja on ymmärrettävää että tuntuu pahalta ja sitä suuntaa johonkin vaikkapa juuri niihin ihmisiin joista siinä on kyse eli naisiin ja heidän huomion puutteeseen.
Asia ei ole itselleni tuntematon.
ymmärrät mistä puhun.
Ymmärrän vallan hyvin. Jossain vaiheessa tulee vain se risteys missä vaiheessa kannatta ihan tosissaan miettiä että voisiko jotain vielä tehdä.
Jos ei sitten enää tee mitään, niin minusta ei kannata valittaakaan. Valinta on oma.
Suurin osa ihmisistä joutuu tekemään ihan oikeasti töitä sen eteen että saa naisten huomiota. Saatta vaikuttaa että näin ei ole, ja että naiset kiehnäävät kaikkien muiden miesten kainalossa, mutta se ei vaan pidä paikkaansa.
Suurin osa on taviksia, jotka joutuvat pyytämään ulos naisia, joiden kiinnostuksesta ei voi olla varma.
menee.
Mutta toisaalta en aliarvioisi monien huonoa oloa ja jopa mahdollista vihaa.
Tietysti moni näistä ei ymmärrä että kaikilla on ongelmia ihmmissuhteissa ja harvoilla miehillä on tosi helppoa naisten kanssa esimerkiksi sekä toisin päin.
En aliarvoi kenenkään vihaa, mutta en todellakaan silittele sellaisten päätä täällä, jotka vihaavat avoimesti.
Vihaan ei pidä vastata päänsilittelyllä. Sillä tavalla annetaan ihmisille vääriä signaaleita.
Asioista voi keskustella mutta en tod. ala voivottelemaan jotain joka kertoo vihaavansa koko toista sukupuolta, saatikka sitten sympatiseera niitä jotka symppaavat jotain naistentappajia. Sellaistakin on täällä luettu.
Asiallisesti toki voi keskustella mistä vain.
erottaisin sellaisen naisvihan johon tuossa viittasin sellaisesta avoimesta halusta satuttaa jotain tai aggressiivisuudesta. Onhan se nyt aika sairasta jos se menee väkivallan asteelle. Mutta kyllähän miesvihaakin naisissa on hyvin samantapaisista syistä.
Mutta toisaalta en tiedä onko kenenkään tarpeen mielistelläkään naisia jos ei onni käy.
Tietysti mitä täällä ei ymmärretä että sitä pilataan jatkuvasti viimeisetkin mahdollisuudet itseltä olemalla vihainen ja omaa käytöstään ei edes huomata.
Ymmärrän hyvin rakkaudesta osattomaksi jääneitä, mutta en voi käsittää sitä miksi he haluavat vääristää elämän ihan kummalliseksi kehittelemällä noita ATM-teorioitaan, jotka eivät oikeasti oikeassa todellisuudessa pidä paikkaansa. Eivät ainakaan siinä mittakaavassa kun täällä annetaan ymmärtää.
selittää omaa olotilaa.
Ehkä se tarjoaa turvaa ja tarjoaa "järkevän" selityksen kun kaikki muu tuntuu järjettömältä.
Varsinkin kun ryhmään varmasti kuuluu ihan älykkäitä tyyppejä jotka pyrkivät järkeistämään kaiken ja omalle onnettomuudelle täytyy löytää joku järki.
Siinä voi olla myöskin vahvoja ei niinkään itsesäälin mutta itsevihan tuntemuksia ja silloin on luontevampi siirtää se naisiin kuin esimerkiksi vihata itseään joka voisi luoda vaikeuksia jatkaa muuten elämää.
Psykologinen defenssi. Minän keino suojella itseään romahtamiselta?
Näin olen itsekin joskus ajatellut. Jos tunnustaa että toisissa itseasiassa ei olekaan vikaa, niin silloin ei voi syyttää kuin itseään ja siilloin saattaa tulla jonkinlainen romahdus.
Mutta se, mikä ihmisen on usein vaikeaa käsittää on se, että syyllistä ei ehkä ole ollenkaan. Minulle se on helppo useassakin asiassa tunnustaa. Eikä se suututa minua tai jätä hämilleen. Taitaa olla joku zeniläinen asenne tai jtn. Heh, en tiedä. En tiedä edes zenistä sen enempää.
Liikaa ei kannata angstata kuitenkaan. Se jää helposti päälle ja heijastuu myös muille elämän oas-alueille, aivan varmasti näin on, vaikka ei sitä itse huomaisikaan.
on. Eli komppaan täältä.
Jokaisellahan on omat defenssit, sulla se taitaa olla tuo zeni sitten.
Tuolla naisella joka häiriköi tuota tyyppiä se taitaa olla tuo provokointi ja "hyi" kommentointi.
Osalle se defenssi voi olla jopa kumppani ettei vain kärsi yksin olosta.
Angstaus ei sinällään auta mutta varmaan joutuu kuitenkin käymään kovaakin koulua läpi jos oikeasti ei onnistu vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kai angstaus joskus on vastakohta suoranaiselle masennukselle. Veikkaisin että se antaa jopa miehelle virtaa. Ikävä vain jos se voi tehdä tilanteen vielä pahemmaksi.
Mutta eiköhän myös nettimaailmaan uppoaminen tai syöminen ole myös defenssejä enkä tiedä ovatko ne yhtään sen parempia sinällään.
Netti on alkanut olemaan minulle addiktio. Johtunee siitä että "oikeaa" keskustelua en tahdo löytää kuin netistä. Pidän "oikeasta" keskustelemisesta.
valitettavsti kaverini eivät ole sen sortin immeisiä, jotka lähtisivät kovin villeihin syväanalyyseihin mukaan :D
Tai ehkä he eivät vain oleta olevansa samanlaisia to(nt)tuuden torvia kuin minä :D
tälle palstalle tekemään syvä-analyysia? :D
Jokaisella on nykyään joku addiktio, ihmiset pakenevat erilaisiin asioihin kaikkia ongelmiaan ja yleensä todellisuutta joka ei olekaan niin kiva.
Monet ihmissuhteidenkin ongelmat johtuvat tästä paosta ja ihmiset odottavat jotain yliluonnollisia juttuja suorastaan.
Aika monia onnettomia ihmisiä parisuhteissa on tullut tavattua ja monia onnellisia yksin olevia joten joskus mietityttää miksi aina valittaa.
Mutta tokihan täysi kokemattomuus voi ottaa koville jos ajattelee että jää paljostakin paitsi.
Syväanalyysi nyt on tietenkin ehkä hieman koreasti sanottu, mutta en sitä kirjaimellisesti tarkoittanutkaan. Lähinnä itseironisesti :D
Minulla on tähän asiaan henkilökohtaista kokemuspintaa, niin siksi kiinnostaa. Ei samanlaista kokemusta kuin täysin ihmissuhdeneitsyillä/tai muuten vain neitsyillä, mutta tarpeeksi kuitenkin että kiinnostaa.
homma. Ironiaahan täällä palstalla tarvitaankin ja paljon.
Ikävä tässä ehkä että on tullut seurattua vierestä näitä asioita ihan itsemurhiin asti vain joissakin kaveripiireissä.
Ei mikään leikin asia kuitenkaan sikäli.
Asia ei ole leikin asia, mutta onpahan kuitenkin niin että jos kirjoittaa vihaviestin tai viestin jossa on epäasiallista käytöstä, niin ei sitä pidä silittelyllä kuitata.
Emme me voi olla vastuussa toisten masennuksesta, mutta voimme vaatia silti asiallistä käytöstä.
Kaikki asiallinen keskustelu aiheesta on kuitenkin toivottavaa ja varmasti avartavaakin.
Mutta jos naiset ovat huoria ja naiset ovat fasistisen pahoja ja naiset sekä muu yhteiskunta täynnä sadisteja jotka ovat päättäneet kirjoittajaa kiusata, niin pitäähän se oikaista.
Tässähän on vielä se puoli että nämä muutamat sitten omalla avoimella naisvihallaan saavat muutkin epäonnekkaat näyttämään samanlaiselta porukalta.
Tokihan kukaan ei ole vastuussa toisten masennuksesta mutta toisaalta kyllä pitäisi myös puuttua viesteihin jossa avoimesti näitä henkilöitä laitetaan alaspäin.
Yleensäkin myös joidenkin naisten tapa puhua että eivät ainakaan ole tuollaisten "nössöjen" ja "urpojen" kanssa kyllä viittaisi että sitä ongelmaa on myös siellä päässä.
Ja on kuitenkin tärkeää että asiasta ollaan tietoisia että on ihmisiä jotka kärsivät vaikeuksista ja ehkäpä myös tiedottaa ihmisiä asiasta mutta nämä ylilyövät ATM-jutut eivät kyllä sinällään tee hyvää tuolle jutulle.
koittanut seurakunnan sinkkutapaamisia :)
Taas kerran kuin suoraan minun ajatuksistani.
Erityisen suurta ärsytystä koen erääseen naiseen, jonka pitäisi olla pelkästään 100% kaverini, mutta kuitenkin kiusaa ja käyttäytyy kohtaani seksuaalisesti provosoivilla tavoilla. Ja nämä eivät ole mitään kuvitelmia, nainen siis ihan röyhkeästi vilauttelee paljasta pintaa ja puhelee riettaita, ja mikä pahinta, koskettelee. Saattaa ykskaks ottaa esim. ranteesta kiinni ja olla päästämättä irti, samalla kun tuijottaa silmiini. Koen tuollaisen käytöksen erittäin ahdistavana, kun en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.
Samalla hän kuitenkin yrittää parittaa minua toiselle naiselle ja siitäkin vähän väliä piruilemassa, mikä sekoittaa asiaa entisestään. Ja vaikka minulla siihen naiseen olisikin mahiksia, tämä heikon itsetunnon ja kokemattomuuden aiheuttama "lukko" pistää stopin kaikelle heti alkuunsa. En minä vaan pysty soittaa/tekstata naiselle ja kysyä kanssani mihinkään, saatika sanoa että pidän hänestä. Tunteidensa tuominen julki jotain naista kohtaan tuntuu vaan joltain hullulta heikkoudelta jota ei haluaisi myöntää.
Sairasta.
parempi kuin monella muulla kuule.
Osa ihmisistä ei kuule koskaan pääse noin lähelle naista joten sinuna käyttäisin tilaisuuden hyödyksi tai muuten sinua kaduttaa myöhemmin.
Jos se ei onnistu niin se ei haittaa, ainakin yritit ja voit olla ylpeä itsestäsi.
Ystävänaisellasi on jonkin sortin itsetunto-ongelma myös. Hän haluaa että haluat häntä, kun on kroonisesti epävarma omasta vetovoimastaan. Tämäkin käytös on sedälle tuttua.
Viestin kirjoittajaa käytetään hyväksi. Tuskin ystävänainen haluaa häntä. Hän haluaa vain epävarmana testata omaa haluttavuuttaan tuolla lailla.
Voin olla väärässäkin, mutta sedällä on kokemuksia asiasta.
mutta sitten on parempi hankkiutua moisesta "ystävästä" eroon.
Tuollainen riippahan vain pilaa kaiken ja kiusaa mielen pahaksi.
Se on ihan kiinni sitä miten siihen itse suhtautuu. Jos suhtautuu siihen niin että olettaa itse saavansa pillua tai muuta, niin silloin kannattaa pysyä loitolla.
Mutta jos asennoituu niin että vilauttelu ja roskien puhuminen sekä koskettelu on kiva pikku suola elämässä, niin sitten kandee jäädä aloilleen.
Se on ihan miten itse sen haluaa kokea.
Siltäpä se vaikuttaa, mitenpä muutenkaan tuollaista ristiriitaista muijaa pystyisi kukaan iskeä jos käyttäytyisi kaikkia häntä kiinnostavia miehiä kohtaan samalla lailla.
Ainakin nainen suhtautuu kovin "hyi"-asenteella kaikkeen "ehdottelevaan" mitä itse olen vastaiskuna hänelle heitellyt. Ja silti jatkaa itse provosointiaan. Mistä ärsyynnyn. Sitten se tivailee että miksi olen hänelle aina niin vihainen. Voi jeesuksen kevät.
Kohta olen siinä mielentilanteessa, että tekisi mieli huutaa sille jotain tyyliin SAATANA JOS KAVEREITA KERRAN MIELESTÄSI OLLAAN NIIN LOPETAT TUON HUORAKÄYTÖKSEN ja katsoa miten reagoi.
1) Oletko ylipainoinen? 2) Käyttääkö nainen sinua ilmaisena työvoimana, esimerkiksi taksikuskina, kantajana, drinkinostajana jne. (listaa voi jatkaa loputtomiin)?
toisaalta olla ihan teidän ystävyyteen liittyvää "valeflirttiä".
Eli idea on se että molemmat tietää ettei siitä tule sen kummenpaa joten molemmat voi heitellä jotain tuollaista vapaasti koska se ei johda mihinkään.
Mieti omaa suhtautumista noihin juttuihin ja sähän voi vastata kanssa että "hyi" kun se provosoi. Näet miten reagoi sitten.
Ei asian tarvitse mennä aina noin stereotyyppisesti. Minulla on esimerkiksi ollut aivan mahtavia ystävänaisia, jotka eivät ole vaatineet minulta mitään, mutta jotka ovat harrastaneet juuri tuota.
Se on vain naisen seksuaalisesta epävarmuudesta kumpuavaa käytöstä, luulisin.
1) En, olen painoindeksiltäni normaali, peräti timmiksi haukuttu.
2) Ei käytä. Olemme samassa työpaikassa ja nainen vaikuttaisi haluavan tehdä töitä miehistä ainoastaan kanssani kahdestaan. Autan häntä, hän auttaa minua.
Piti vain testata jo elämää suuremmaksi muuttunutta palstan stereotyyppiä, jos vaikka historian ensimmäinen todellinen vastine sille jostakin löytyisi.
En tiedä onko tääkään nyt niin mahtavaa olla "kullinhärnääjän" uhrina, usein tuntuu että haluaisi olla koko muijasta erossa. Alkaa vaan menemään senverran yli kapasiteetin ne sen provojutut kun niitä ei vaan kertakaikkiaan osaa ottaa rennosti vaan aina on pakko olla päässään analysoimassa. Väkisinkin väsähtää.
kriteerit.
"nainen siis ihan röyhkeästi vilauttelee paljasta pintaa ja puhelee riettaita, ja mikä pahinta, koskettelee. Saattaa ykskaks ottaa esim. ranteesta kiinni ja olla päästämättä irti, samalla kun tuijottaa silmiini. Koen tuollaisen käytöksen erittäin ahdistavana, kun en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua."
Jos koet tilanteen ahdistavaksi, etkä halua tilanteen enää toistuvan, sano naiselle siitä. Kerro hänelle että se on seksuaalista häirintää ja että sinua ahdistaa tuollainen käytös. Jos hän ei lopeta siltikään, sano että viet asian eteenpäin.
Kyseessä on vakava asia!
Hakeutua terapiaan. Oikeasti, tämä ei ole vittuilua. Jos keeran kärsit asiasta, niin parannat omaa elämänlaatuasi hakemalla siihen apua.
.............
juttu vois olla kuin mun näppiksestä. Kiinnostaa tietää miten tästä pääsee eteenpäin. Omat keinot ja jaksaminen alkaa olla lopussa.
...........................................
ööööööööööööö
kun lehdessä oli juttu nuoresta miehestä joka lähti fillarilla kiertää maailmaa. häneltä kysyttiin syytä tähän tempaukseen, niin yksi oli että sen ansiosta kun on kiertänyt maailman ympäri pyörällä, on sitten enemmän naismarkkinoita :) ja kaikki ulkomaalaiset tytöt olivat ihan huumassa tähän poikaan joka pyöräili kylien läpi. Eli ei muuta ku ulkomaille sellaiseen paikkaan, missä tulokas aiheuttaa ihmettelyä ja hämmenystä.
Johtuuko epävarmuutesi naisista siitä, ettet koe elämistä miehen vartalossa mieluisena, et pidä ajatusta harrastaa seksiä miehen kropassa naisen kanssa mielenkiintoisena? Onko sinulla koskaan ollut toivetta että olisit syntynyt lesboksi? Eikä ole mitään pilailua vaan kysyn tosissani.
jo aika karmea kysymys.
Miksi vihaat naisia? Siksi, että itsekin sanot olevasi nolon näköinen ja saamaton erakko, joka ei edes yritä tutustua naisiin? Ja se on naisten vika, koska?
Suosittelen sinulle terapiaa, et sinä asioitasi missään keskustelupalstalla saa kuntoon.
Sanoin olleeni nuorena nolon näköinen, mutta ulkonäköni, samoin kuin moni muu asia, on muuttunut iän myötä. Vaikka itsetuntoni on monella osa-alueella edelleen huono, niin sanoisin silti, että olen ehkä keskivertomiestä komeampi.
Sikäli olet kuitenkin oikeassa, että vihan tunteet liittyy jotenkin oman riittämättömyyden tunteeseen. Se on IMO luonnollista, koska miehellä on alkukantainen tarve tuntea olevansa lauman kovin ja paras uros, joka valitsee parittelukumppaninsa.
"Vihaa" lisää myös se, että lähipiirissäni _kaikki_ kivannäköiset naiset on kelpuuttaneet kumppanikseen vain poikkeuksellisia miehiä. Minun näkökulmasta on päivänselvää, että jos mies ei ole huomattavan komea, rikas tai isokaluinen ja hyvä sängyssä, niin naistarjontaa ei yksinkertaisesti vain ole. Ei millään pahalla, mutta ei yksikään ok näköinen mies halua mitään 100kg naista kumppanikseen, vaikka niitä olisikin tarjolla (kaikki tuntemani sinkkunaiset on huomattavan ylipainoisia/ei-niin-kauniita).
Terapiaan ei todellakaan kehtaa mennä puhumaan tälläisistä asioista. Mielestäni nämä asiat on kaikista henkilökohtaisimpia, eikä niistä pysty puhumaan missään muualla kuin netissä. En myöskään ymmärrä mitä terapeutin kanssa puhuminen auttaisi tässä tilanteessa, paitsi toki lihottaisi terapeutin lompakkoa.
Näihin kirjoituksiin on hirveän vaikea ottaa kantaa, kun mitä tahansa yrittääkin sanoa, niin se poikkeuksetta tyrmätään.
Palatakseni aiheeseen, niin KylmäNainen on oiekassa.
Mitä vaikeampi henkinen lukko, sitä suurempi tarve ammattiavulle. Oikeasti.
Nykyaikana ei ole enää (ainakaan minusta) häpeä käydä juttelemassa ammattilaiselle jos on jokin vaikea asia minkä kanssa ei oikein osaa elää.
Viestihiererkia meni tuossa yhdessä alaketjuss liian syväksi, niin vastaan tässä.
Alkup viesti:
" Tässähän on vielä se puoli että nämä muutamat sitten omalla avoimella naisvihallaan saavat muutkin epäonnekkaat näyttämään samanlaiselta porukalta.
Tokihan kukaan ei ole vastuussa toisten masennuksesta mutta toisaalta kyllä pitäisi myös puuttua viesteihin jossa avoimesti näitä henkilöitä laitetaan alaspäin.
Yleensäkin myös joidenkin naisten tapa puhua että eivät ainakaan ole tuollaisten "nössöjen" ja "urpojen" kanssa kyllä viittaisi että sitä ongelmaa on myös siellä päässä.
Ja on kuitenkin tärkeää että asiasta ollaan tietoisia että on ihmisiä jotka kärsivät vaikeuksista ja ehkäpä myös tiedottaa ihmisiä asiasta mutta nämä ylilyövät ATM-jutut eivät kyllä sinällään tee hyvää tuolle jutulle."
Ja vastaukseni lyhykäisyydessään on että komppaan 100% Ei lisättävää tai eriäviä näkemyksiä.
................................................
käymällä maksullisissa naisissa.
Itse en käsitä, miten joku voi käyttää huoria. Jos ei saa ns. normaaleilta naisilta suhteellisen vaivattomasti, niin silloin ei pidä seksiä myöskään harrastaa. Maksullisista naisista voi myös saada helpommin tauteja, varsinkin ulkomailla, vaikka suojautuisi kokovartalokondomiin.
Ylipäätänsä ajatus siitä, että naista jopa inhottaa se paneminen ja että se suostuu siihen vaan rahan takia, pitäisi viimeistään viedä jokaiselta vähänkään tervejärkiseltä mieheltä loputkin himot pois.
Ylipäätänsä vain totaalisen luuserinössön on pakko harrastaa seksiä keinolla millä hyvänsä. Kyllä minä voin elää vaikka loppuelämäni ilman seksiä, jos on pakko. En väitä että olisin onnellinen, mutta ainakin voin katsoa itseäni peiliin, koska en ole laskeutunut huorissa kävijöiden yms. ali-ihmisten tasolle.
kerran pääsisikin pukille ja poikuudesta eroon, sitä toosaa pitää sitten saada jatkuvalla syötöllä että itsetunnot sun muut pysyy siellä ylemmillä tasoilla. Itselläni siitä ekasta kerrasta jo 5 vuotta aikaa ja sanoisin, että lähtöruudussa ollaan taas.
Sun tilanteesi vaikuttaa olevan jo niin lukkiutunut, että et itse enää pääse tuosta syöveristä ylös. Tie vie aina vain alaspäin. Vaikka löytäisitkin nyt potentiaalisen naisystäväehdokkaan, ei se "paranna" sun itsetuntoasi ja tee sun elämästäsi yhtäkkiä täydellistä. Muutos täytyy lähteä itsestä.
Miehille on tyypillistä ajatella, että mistään terapioista ei ole mitään apua. Sitä ei voi tietää, ellei kokeile! Mitä menetettävää siinä on? Menet vain yleislääkärin vastaanotolle kertomaan asiasta, ja hän katsoo, tarvitsetko enemmän apua.
Joskus parikin keskustelukertaa avaa solmuja niin, että pystyy jatkamaan itse eteenpäin. Lääkäreillä ja mielenterveysalan ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus. Henkiset ongelmat ovat yksityisasia, mutta niin ovat myös peräpukamat. Jälkimmäisistä uskalletaan mennä lääkärille, mutta ei ensimmäisistä.
Toki on olemassa sekin helppo tie, että käy maksullisella naisella hoitamas poikuutensa pois, mutta se ei paranna itsetunto-ongelmia ja epävarmuutta ihmissuhteissa yleensä.
ja kun olen ajatellut asiaa niin se johtuu siitä että koen olevani täysin naisten armoilla. Se herättää tietynlaista kunnioitusta mutta myös vihaa.
kuulan kalloon saman tien ja yrittäisi uudelleen ehkä paremmalla menestyksellä seuraavassa elämässä. Kun sen tietyn pisteen yli mennään ilman nais-seksikokemuksia niin väittäisinpä että joku estolukko menee pysyvämmänpuoleisesti kiinni ja sitä on enää turha yrittääkään. Sitä vaan kituu loppuelämänsä näiden ahdistavien ajatuksien kanssa, haikaillen parisuhteesta ja masentuen aina vaan enemmän kun ikävuosia tulee lisää ja homma käy epätodennäköisemmäksi.
Kavereinakin sinkkunaisia on mahdotonta pitää, kun taustalla kytee joku salainen ihastus ja omistushalu vähän kaikkiin ja pakkomielteinen haave että voisi päästä yhteen sen ja sen kanssa. Sitten iskee sairaalloiset mustasukkaisuudet ja vihat, kun nämä kaverinaiset puuhailee omiaan miesrintamalla. Pelehtivät jonkun miehen kanssa ja siinä tilanteessa haluaisi laittaa yhteydet kokonaan poikki "mokomaan hutsuun". Eli tämä päällepäin esittämäni ystävyys on täyttä kulissia ja kaukana aidosta ystävyydestä.
Parempi siis pysyä kokonaan naisista erossa, kun ei heihin osaa enää suhtautua samalla tavoin kuin miespuolisiin kavereihin (vaikkei niitäkään montaa ole). Ja pysyä poissa ihmisten ilmoilta (no kaupassa yms. pakko käydä sillontällön), missä vaan masentuu kun näkee niitä onnellisen näköisiä pariskuntia.
"Kokemattomalle miehelle on vaan jotenkin absurdia nähdä kauniita naisia livenä, koska tietää ettei niihin ole mahdollisuuksi. Sitä pyrkiin jotenkin automaattisesti tekemään naisista merkityksettömiä voimakkaan negatiivisilla ajatuksilla."
eli vain kaunis nainen = nainen, muut naiset jo ilman minkäänlaista yritystäkin jotain merkityksetöntä paskaa?
Koitappas iskeä vaikka tavallinen tai ei-niin-viehättävä nainen, koita tutustua ihmiseen, älä pelkkään tiukkaan perään ja pystytisseihin. Ottahan se joo koville kun joka jampalla ei ole mahdolisuutta omaan jessica albaan. Ei jää miesraasuille muuta vaihtoehtoa kuin naisten vihaaminen ja raiskauksista ym. riemuitseminen..
Normaali, tarkoitatko ylipainoinen, säkkimäisesti pukeutuva ilmestys? Sellainen nojasi minua kohti luennolla, venytteli ja jossain vaiheessa pieraisi ja katosi sangen nopeasti nähtyään tyrmistyneen ilmeeni.
Jos sinä olisit normaalipainoinen, iskisitkö lihavan ja säkkimäisesti pukeutuvan piereksijän vain siksi että "se nyt vaan on sun osasi"
Tulee kuitenkin muistaa ettei suuri osa atm:stä ole stereotypisiä 80-luvun tyyliin pukeutuvia anorektisia nörttejä tai larppaavia michelinukkoja vaan normaalisti pukeutuvia nuoria miehiä joilla nyt vaan on syystä tai toisesta 0-kysyntä näillä markkinoilla.
Normaali nainen ei ole ylipainoinen. Suurin osa naisista on painoindeksiltään alle ylipainorajan. Normaali nainen ei ole nukkemainen barbi, vaan hän saattaa olla n. kokoa M, pituudeltaan n. 165cm ja kasvot ovat tavalliset (ei rumat, eikä säväyttävät. Toisten silmissä nätit, toisten ei). Normaali nainen on myös kuka tahansa, jolla on joku pieni kauneusvirhe, kuten vaikka isohko nenä tai vinot hampaat ja muuten tuo nainen voi olla vaikka kropaltaan täydellinen. Kyse on siitä, ettei normaali nainen vaan täytä kokonaan tämän hetken kauneusihannetta ja on joidenkin mielestä kaunis, muttei kaikkien.
Tuo teidän harhautuneisuus tosi elämästä on se kysymys miksi se kysyntä on nolla. Jos kuvittelee ensinnäkin valtaosan naisista olevan ylipainoisia... HUH-HUH. Kannattaa katsoa myös kriittisesti peiliin. Vaikka olisit normaalin painoinen mies, saatat silti olla ruma kuin helvetti ja siten alle normaalin naisen tason. Normaali nainen kun ei ole ruma, vaan hänen kauneusvirheensä ovat pieniä (=tekevät hänestä tavallisen).
Leikinpä tässä hetken että uskoisin näihin markkina-arvo -teorioihin.
Eli oli syy sihen että et kiinnosta naisia mikä tahansa, niin ilmeisesti et kuitenkaan kiinnosta ja se tekee sinulle matalan tai keskitason markkina-arvon.
kun saman markkina-arvoteorian mukaan naisen kaunis ulkonäkö tekee hänelle korkean markkina-arvona, eikä nainen koskaan pariudu omaa tasoaan alemmaksi, niin kerroppa minulle, että miksi sinä haluat kauniin naisen? Olethan itse korkeintaan KTM?
Ja hitto että tämän kirjoittaminen ottaa koville, kun itseni mielestä koko juttu on ihan shaibaa.