hepsan!
Löytyykö sivuilta aidosti yksinäisiä naisia?? Olen tässä jo tovin kummastellut asiaa. Moni kertoo jo alussa havittelevansa jotain ja siitä jopa saa sen läheisyyden puuttumisen kuvan. Mutta kun rupeaa lukemaan eteenpäin, niin rupeaa ihmettelemään todella, että mihin väliin hän laittaa sen tutustumisen/seurustelun??
Ja vielä. Moni kertoo myös kavereiden kanssa olemisesta, mikä on ihan ok, mutta kun se mainitaan neljässä eri kohdassa niin alkaa kyllä mietityttämään!! Onko sitä oikeaa omaa elämää?? Kertokaahan miten esim kavereita harrastetaan?? tai miten ne sytyttävät (tämä siis jos seuraa haet)?? Tämä ei tod tarkoita ettei kavereita saa olla vaan pitää olla!! mutta missä menee raja?
Ja sitten ne harrasteet:) moni harrastaa ainakin kirjoittamansa mukaan niin paljon kaikkea et mihin väliin mitään muuta voi keretäkkään?
No niin siinä pari kiperää:) Eli löytyykö niitä aidosti yksinäisiä naisia? Vai elävätkö kaikki vaan kavereitaan, työstään, opskelut tai harrasteistaan? Nuo kaikki on tärkeitä, mutta onko ne ainoita asioita mitä haluaa?
Tämä kysymys suunnattu yli 25 vuotiaille, joilla uskon sitä omaa elämää jo löytyvän;)
Tällainen mies:)
aidot yksinäiset naiset
37
6175
Vastaukset
- Harrasta:)
Enpä harrastele turhia, joten aikaa löytyy ja paljonkin suhteeseen, mutta yksin elän:). Kyllä siellä miehilläkin on samanlailla, et mihin väliin miehet seurustelun laittaa :=D?,Olen päälle 30 .
- on varmaan
valmis muuttamaan tuota, jos kolahtaa tarpeeksi. Kaikki eivät tosin silloinkaan. Eli aikaa löytyy kyllä, kun rakastuu.
- Minä ainakin
Minä olen ainakin oikeasti seuraa etsivä ja harrastuksia on vähän ja aikaa olisi rakkaalle, jos vaan sellaisen löytäisin, mutta yksin olen.
- Yksinäinen...
Olen minäkin miettinyt niin miesten että naisten kohdalla sitä mitä yksinäisyys sanana heille merkitsee. Monet valittelevat, että ovat yksinäisiä ja kuitenkin kavereita löytyy niin kyläilyn kuin harrastustenkin parissa.
Oletan, että kuulun ryhmään, jonka määrittelet "aidot yksinäiset". Minulla ei ole sukulaisten lisäksi (heitäkin vain muutama ja harvoin tavataan) ketään ystäviä. Harrastuksia minulla on, mutta kaikki ovat sooloilua. En voisi ryhtyä harrastamaan lajia, johon tarvitsisin kaverin, koska sellaista ei löytyisi noin vain.
Luulen, että aidosti yksinäisiä on paljon enemmän kuin mitä kuvittelet. Monet "fuskaavat" kertomalla miten "kavereiden kanssa käytiin...", "kaverit sanoo, että..."
Sillä tavoin ihmiset haluavat viestittää, että "en minä mikään surkimus ole enkä sosiaalisesti rajoittunut, koska minulla on kavereita (tai ystäviä).
Sitten on niitä, jotka eivät osaa olla hetkeäkään yksin, itsensä seurassa vaan tuntevat paniikin iskevän. Heillä ei kavereita voi koskaan olla liikaa, mutta ystäviä heillä tuskin on ainoatakaan. Kaveri on kuiteskin eri asia kuin ystävä.- yksinäisyyden mies...
Hyvä tietää, että teitä vielä on:)
Niinhän ne moni tekee! Sitä piilotellaan jotain itsessään. Moni kokee sanan yksinäisyys sairautena, mitä se ei todellakaan ole. Sillon keksitään verukkeita kun ei tiedetä sitä oikeaa tunnetta:)
Se on varmaan asia jota moni pelkää! Vaikka mun mielestä se on ihan normaalia. Harva jää notkumaan kanta paikkaansa tai näihin virtuaali elämiin. Kyllä kaikki jossain vaiheessa haluua jotain sisältöä.
hurjan hassun hauskaa päivää:) - Yksin ja kaksin
yksinäisyyden mies... kirjoitti:
Hyvä tietää, että teitä vielä on:)
Niinhän ne moni tekee! Sitä piilotellaan jotain itsessään. Moni kokee sanan yksinäisyys sairautena, mitä se ei todellakaan ole. Sillon keksitään verukkeita kun ei tiedetä sitä oikeaa tunnetta:)
Se on varmaan asia jota moni pelkää! Vaikka mun mielestä se on ihan normaalia. Harva jää notkumaan kanta paikkaansa tai näihin virtuaali elämiin. Kyllä kaikki jossain vaiheessa haluua jotain sisältöä.
hurjan hassun hauskaa päivää:)Olen yksin, ja viihdyn omissa oloissani itseni kanssa, mutta en ole yksinäinen. Viihdyn myös hyvän kumppanin kanssa, ei nämä kaksi asiaa sulje pois toisiaan. Hyvässä suhteessa on sopivasti yhdessäoloa ja myös jonkun verran yksin oloa (jokainen tarvitsee joskus omaakin aikaa). Vaikka viihdyn yksikseni kaipaan myös kumppania, ei ole joko tai.
Minä taas koen positiiviseksi jos itsellä ja toisella on harrastuksia. Osa voi olla yhteisiä, osa omia. Ihan samoin kuin ystävätkin. Paha on jos harrastuksia/ystäviä on liikaa niin ettei kumppanille jää tarpeeksi aikaa. Mutta sekään ei ole hyvä jos ei ole yhtään harrastusta eikä ystävää. Itse karsastaisin sellaista kumppania. Kohtuus kaikessa, kultainen keskitie.
Itselläni on muutama harrastus (kaikki liikuntaharrasteita) ja hyvä ystävä, jotka vievät vapaa-aikaa noin 7h viikossa joten aikaa jäisi hyvin vielä kumppanillekin jos sellainen olisi. Ja jotain näistä voisi harrastaa yhdessäkin. Ei se siitä ole kiinni. Mistäs sitten? Sen kun tietäis... - yksinäisyyden mies...
Yksin ja kaksin kirjoitti:
Olen yksin, ja viihdyn omissa oloissani itseni kanssa, mutta en ole yksinäinen. Viihdyn myös hyvän kumppanin kanssa, ei nämä kaksi asiaa sulje pois toisiaan. Hyvässä suhteessa on sopivasti yhdessäoloa ja myös jonkun verran yksin oloa (jokainen tarvitsee joskus omaakin aikaa). Vaikka viihdyn yksikseni kaipaan myös kumppania, ei ole joko tai.
Minä taas koen positiiviseksi jos itsellä ja toisella on harrastuksia. Osa voi olla yhteisiä, osa omia. Ihan samoin kuin ystävätkin. Paha on jos harrastuksia/ystäviä on liikaa niin ettei kumppanille jää tarpeeksi aikaa. Mutta sekään ei ole hyvä jos ei ole yhtään harrastusta eikä ystävää. Itse karsastaisin sellaista kumppania. Kohtuus kaikessa, kultainen keskitie.
Itselläni on muutama harrastus (kaikki liikuntaharrasteita) ja hyvä ystävä, jotka vievät vapaa-aikaa noin 7h viikossa joten aikaa jäisi hyvin vielä kumppanillekin jos sellainen olisi. Ja jotain näistä voisi harrastaa yhdessäkin. Ei se siitä ole kiinni. Mistäs sitten? Sen kun tietäis...Pääsit asian ytimeen:) Tarkoitukseni olikin päästä keskustelemaan aiheesta. Ja otinkin asian ehkä vähän negatiivisessa suhteessa esille. Kummaa yleensä sillä on helpoin lähteä.
itse olen mitä mahtavin sura ihminen, mutta tosinaan yksin menee samaan hihaan. Yksinäisyys tuleekin juuri siitä mitä tekee ja mitä haluaisi tehdä. Monet luulevat sen katoavankin harrasteilla. Eihän se mihinkään katoa! Tämä onkin se aito yksinäisyys, jonka oivalsit hienosti;)
kaikkea kaunista sinulle:) - Heikki
Veit sanat suustani, täsmälleen saman havainnon olen tehnyt. Itsekin olen ollut kirjeenvaihdossa naisen kanssa joka antaa alkuun kuvan kuin olisi suosittu tyttö joka aina menossa kavereiden tai harrastusten merkeissä. Mutta todellisuus onkin paljon "yksinäisempi" kuin on kertonut minulle puhelimessa tai sähköposteissa ennen sitä.
Se taitaa olla vaikea myöntää sitä jos on ryhmässä "aidot yksinäiset" koska moni sellainenkin joka ehkä profiilissa kertoo valitsemalla nimimerkillään tai tekstissä olevansa yksinäinen. Yhteyttä otettaessa hän onkin lähes aina menossa eikä yksinäisyydestä tietoakaan.
Muutamat täälläkin nyyhkytarinoita kertoneet tytöt on sitten heihin yhteyttä ottettaessa paljastuneet näiksi jotka on ainakin omissa puheissa aina menossa ja heillä on useita harrastuksia. En sitten tiedä mitä joku saa siitä kun tänne kirjoittaa miten surullista yksinäistä elämä on en halua/jaksa elää tyyppisesti mutta tosielämän tilanne olisikin paljon parempi. - Anonyymi
yksinäisyyden mies... kirjoitti:
Hyvä tietää, että teitä vielä on:)
Niinhän ne moni tekee! Sitä piilotellaan jotain itsessään. Moni kokee sanan yksinäisyys sairautena, mitä se ei todellakaan ole. Sillon keksitään verukkeita kun ei tiedetä sitä oikeaa tunnetta:)
Se on varmaan asia jota moni pelkää! Vaikka mun mielestä se on ihan normaalia. Harva jää notkumaan kanta paikkaansa tai näihin virtuaali elämiin. Kyllä kaikki jossain vaiheessa haluua jotain sisältöä.
hurjan hassun hauskaa päivää:)Hyvin sanottu, kysytty ja vastattu.
- No rajansa kaikella
Normaalilla ihmisellä on kavereita, mahdollinen työ/opiskelupaikka, suhteet sukulaisiin mikäli heitäkin on, tuo kaikkihan on ihan normaalia elämää. Tuo sana "yksinäisyys" tarkoittaa varmaan monelle sitä, että ei ole just sitä oikeaa omaa rakasta. Sitähän me lähes kaikki pohjinmiltamme haluamme, mutta elämää on ja täytyy olla ilman miestä/naistakin... pahempi on mun mielestä sellainen tilanne, että jos tietoisesti roikkuu jossaki ihmisessä vain sen takia ettei osaa tehdä mitään itekseen/elää yksin sillon ku sellainen tilanne on... Eli kiinnostavia on ihmiset joilla on se omakin elämä! :)
- --.---.-.-
Moni esittää itsensä vähän kaunistellusti, markkinoi itseään, yrittää olla kiinnostava. Ehkä moni pelkää muuten vaikuttavansa surkimukselta.
Joillain on pitkät listat harrastuksia, mutta kun tarkemmin miettii, niin ei ihmisellä _voi olla_ aikaa kaikkeen mahdolliseen. Siihen kun laskee päälle suomalaisten keskimääräisen tv:n katselun, kaverit yms. Veikkaan, että suurin osa harrastaa tv:n katsomista paljon enemmän kuin mitään listaamaansa asiaa, mutta kuinka moni laittaa telkkarin katsomisen harrastuksekseen?
Esimerkiksi minulla menee omien vähemmän glamouria huokuvien harrastusteni parissa suurin osa ajastani, vaikken juuri katso televisiota tai tapaa ystäviä!
Ihmisten vuorokaudet ovat yhtä pitkiä/lyhyitä. Parisuhdetta haluava ihminen ei varmasti ole koko ajan täyteen buukattu, ellei erikseen sitä sano. Toisin sanoen profiilissa vähän narrataan... - yksinäinen iita
harrasteilla ja ystävillähän sitä yksinäisyyttä häädetään. Ainakin minulla olisi aikaa vaikka kuinka paljon miehelle joka olisi valmis suhteeseen kanssani, siis tietty oikean miehen, ei minulle tässä yksinäisyydessä siltikään kuka tahansa kelpaa,
Nainen 40 - yksinäisen .
Sä sekoitat nyt vähän. On eri asia olla totaalisen yksinäinen, tai täysin yksinäinen kuin aidosti yksinäinen. Sä itse olet ilmeisesti totaalisen yksinäinen, eli sulla ei ole mitään ihmissuhteita eikä mitään harrasteita.
Yksinäinen voi olla, vaikka kavereita olisikin, tai harrastaisi. Ja se on aitoa yksinäisyyttä. Monestihan se kiteytyy viikonloppuihin, juhlapyhiin, lomiin - kun ne ystävät voivat olla siitä jumppaharrastuksesta, ja "tavataan" vain keskiviikkoisin talvella, tai töistä jne.
Ja kuten edellä jo olikin: harrastuksen ja riennot eivät usein ole SYY vaan SEURAUS. Eli niillä täytetään sitä yksinäistä elämää, jotta jotenkin kestäisi - kun kotoan neljän seinän sisällä tulisi hulluksi. Eli jos kumppani löytyisi, niin arvojärjetys toki vaihtuisi!- Harrastuksia pitääki olla
Tosi hyvä kommentti. Näinhän se menee niin miehillä kuin naisillaki. Kuka nainen tai mies normaalisti oottelee neljän seinän sisällä että vastakkainen sukupuoli saapuisi elämään, tekemättä mitään kivaa, käymättä missään... Elämää on jokatapauksessa, ja jokaisella on vastuu siitä omasta elämästä miten mukavaksi sen haluaa järjestää :D
- eräs harrastaja
Harrastuksia pitääki olla kirjoitti:
Tosi hyvä kommentti. Näinhän se menee niin miehillä kuin naisillaki. Kuka nainen tai mies normaalisti oottelee neljän seinän sisällä että vastakkainen sukupuoli saapuisi elämään, tekemättä mitään kivaa, käymättä missään... Elämää on jokatapauksessa, ja jokaisella on vastuu siitä omasta elämästä miten mukavaksi sen haluaa järjestää :D
Minäkin olen tiiviisti täyttänyt illat ja viikonloput harrastuksista, jotta ei tarvitsisi yksin kotona kököttää. Kun seurustelee, niin kyllä sitä muuttaa niitä menoja vähän eri suuntaan, joko yhteisiksi tai priorisoi omia.
- MikeLonely
Väitän lukeutuvani "aidosti yksinäisiin".
Olen 28.Minun yksinäisyyteni syy on se tyttöystävän puuttuminen. Tavalliset kaverit/ystävät ei poista sitä yksinäisyyden tunnetta. Satunnaiset seksisuhteetkaan
eivät poista tätä yksinäisyyttä vaikka seksi olisikin ollut ok ja molemmat osapuolet siitä olisivat nauttineet.
Luonteeltani olen rauhallinen, seurallinen,asiallisesti keskusteleva,avulias.
En tupakoi. Alkoholia harvoin ja vähäisiä määriä.
Teen jopa kotitöitä oma-aloitteisesti.
Minulle on hyvin tavallista kuvio arki-aamulla töihin aikaisin ja iltapäivällä ajoissa töistä kaupan kautta kotiin. Loppupäivä täytyy jotenkin saada kulumaan itsekseen. Muutama liikunnallinen harrastus on mutta silti jää paljon aikaa jonka mieluiten kuluttaisin jonkun kanssa.
Viikonloput ja vuosiloma-ajat on yksinäisimpiä aikoja.
En oikein tiedä mistä enää etsisin tyttöystävää kun internetistä ei löydy vaikka pari kertaa tavattaessa olisi ollut miten mukavaa tavansa niin ennen kolmatta tulee aina tieto ettei sitä kipinää ollutkaan. Se näistä nettisuhteista. Tosielämässä mahdollisuudet mahdollisten työpaikalta tai sattumalta ulkoa löytämisten lisäksi ovat aika minimit. Baareissa kun en aikaa kuluta.
Voi kun löytäisin jonkun joka rakastaisi minua ja jota minä voisin rakastaa :)
- sanonpahan
vain, kaverit ei ole ystäviä. Kavereita tavataa harrastuksissa tai sattumalta kaupassa ja piipahdetaan kahvilla.
Kavereille ei puhuta syvällisiä, ei kerrota omista ajatuksista.
Kaveri on sellainen ystävän kevytversio
Minulla on kavereita ja pari ystävää joita tapailen etten istuisi kotona ihan yksinäni. Siltikin illalla käperryn sänkyyn ja tipautan pari kyyneltä, siksi ettei ole sitä rakasta jonka kainaloon käpertyisin, jolle kertoisin syvimmät tunteeni.- yksinäisyyden mies...
Juurikin näin. Kivaa kun jotkut osaa nähdä asian oikein. Niin kun keskustelun aihe sanoo!
Pointti olikin juuri siinä miten tuntee. Halusin nostaa esiin harrastuksia ja nähdä miten kukin reagoi asiaan. Ne on niitä omia juttujaan ja sosiaalisuus omiaan. Annoit hyvän kuvauksen juuri siitä mitä se yksinäisyys on!! ei sillä ole tekemistä miten elää vaan juuri miten sen kokee!
kivaa päivää sinulle - on tunne
yksinäisyyden mies... kirjoitti:
Juurikin näin. Kivaa kun jotkut osaa nähdä asian oikein. Niin kun keskustelun aihe sanoo!
Pointti olikin juuri siinä miten tuntee. Halusin nostaa esiin harrastuksia ja nähdä miten kukin reagoi asiaan. Ne on niitä omia juttujaan ja sosiaalisuus omiaan. Annoit hyvän kuvauksen juuri siitä mitä se yksinäisyys on!! ei sillä ole tekemistä miten elää vaan juuri miten sen kokee!
kivaa päivää sinulleTiedät joka kerta että oikeasti olet yksin, sinulla ei ole kumppania joka odottaisi sinua tai jota odottaisit, jota olisi ikävä tai jolla olisi ikävä.
Minä sanon sitä ihmisen ikäväksi
- yksin mutta ei yksinäinen
Ymmärsin ehkä mitä halut tuolla viestilläsi viestittää. Tarkoitat kai että nainen sanoo olevansa yksinäinen mutta ei kuitenkaan löydä aikaa sinulle?
No minä olen yksin, siis ei ole miestä. ystäväpiirini on aika pieni, mutta laatu korvaa määrän tässä asiassa.
En harrasta mitään , ellei lähes päivittäistä kävelylenkkiä ja satunnaista uintireissua lasketa.
Jos en ole töissä, olen lähes aina kotona ja pidän siitä.
Olenko siis yksinäinen????- yksinäisyyden mies...
Sinähän sen tiedät! Miltä asia sinusta tuntuu?? Sehän on juuri se tunne eikä oleminen!!
- yksin mutta ei yksinäinen
yksinäisyyden mies... kirjoitti:
Sinähän sen tiedät! Miltä asia sinusta tuntuu?? Sehän on juuri se tunne eikä oleminen!!
En ole yksinäinen, vaan nautin yksinolosta. Mutta miehen kainalossa olis joskus kiva olla :)
Ota tästä nyt selvää...
- maisakaarina
kyllä löytyy...
mutta yksinäisyyttä yritetään peittää tekemisellä..
itse olen paljon aikaa kavereiden seurassa juuri siksi ettei tarvitsisi olla yksin... mutta illalla se yksinäisyys hiipii peitonalle mukana - ei sitä karkuun pääse.
Se että jos oikeasti ihminen kiinnostaa niin aikaa löytyy kyllä tapaamiseen ja aikaa seurusteluun...
kavereidenkaan kanssa ei aina voi olla.- näin on
jos toinen ihminen oikeasti kiinnostaa ja rakastuu niin takuulla haluaa ja ehtii viettää aikaa hänen kanssaan .
- Walma
On varmaan totta, että moni nainen hakee seuraa vaikka hänellä on jo suhteita jos mihin suuntaan.
Nainen ja varmaan mieskin haluaa elämänsä olevan sosiaalista, ja harrastusten parissahan sitä työpäivän jälkeen saa - sosiaalisuutta.
Viikonloppuisin sitten kutsutaan ystävät kyläilemään tai mennään yhdessä iltaa istumaan ravintolaan ja yökerhoon.
Vaikka henki pihisten, niin silti on oltava aina menossa ja puhelimen on "piristävä" puolin ja toisin, tekstareista puhumattakaan.
Kyse on ainoastaan sosiaalisudesta. Se on trendikästä ja vaikka ei olisi kummoinenkaan kaveri niin kyllä se kelpaa, kunhan on mahdollisimman suuri "ystävä"-piiri ympärillä.
Silti täytyy etsiä juttu ja ystäväseuraa nettipalstoilta. Miksiköhän? - aidosti yksinäisiäkin naisi...
Omia harrastuksia ja ystäviäkin on olemassa, mutta kyllä niiden lisäksi olisin valmis parisuhteeseen, jossa myös vietetään aikaa yhdessä. Tämän hetkinen suhteeni taitaa kaatua juuri tähän kynnyskysymykseen minkä verran sitä yhteistä aikaa pitäisi olla. Olen suhteessa mutta yksinäinen. Mielummin taidan kuitenkin olla yksin, joten on ilmeisesti aika heivata mies ulos elämästäni.
- The EoD
Kokemusteni mukaan nettideiteissä on hyvin vähän aidosti parisuhteesta kiinnostuneita nuoria naisia. Vanhan hokema pitää paikkansa vanhempien naisten suhteen, kun vilkaisee 40 naisten profiileja, ryöpsähtää yksinäisyyskin aivan eri tavalla silmille.
Yksinäisyyden tunne täytyy kuitenkin osata erottaa aidosta rakkauden kaipuusta. Itse olen nuorena miehenä aika ajoin yksinäinen, vaikka osaankin järjestää milloin mitäkin, kaverien kanssa tai ilman. Mutta rakkauden kaipuu on paljon ongelmallisempi asia, sitä kun ei täytetä millä tahansa ihmisellä, joka riittäisi pelkän yksinäisyyden tunteen poistoon.
Tämän valossa voisikin sanoa etten ole laikaan yksinäinen, koska saisin toki "jonkinlaisen" naisen seurakseni, jos haluaisin. Luulenpa, että meille sitoutumiskammottomille nuorille miehille ongelma onkin siinä, että kaipaa sitä todellista rakkautta naiseen, jonka kanssa olisi valmis viettämään vaikka loppuelämänsä ajan.
Kun elämässään ensimmäistä kertaa rakastuu palavasti naiseen, jota todella arvostaa, ei elämä jatku enää ihan entisenlaisena suhteen päättyessä. Tällöinhän jätkä on nähnyt sen todellisen vaihtoehdon saman sukupuolen kaverien kanssa hengaamiselle, ja tietää kuinka hyvää seuraa nainen, jota rakastaa, voi olla. Itse tosin koen olevani normaalia miestä tunteellisempi, mutta kyllä nykyajan nuori mies osaa puhua ja pussata. Ei epäilystäkään tästä. Kun vain löytäisi kohteen tunteilleen, niin niitä kyllä riittäisi!
Mitäs te nuoret naiset ajattelette? Onko vastaavanlaisia kokemuksia miesten suhteen..?- JuulianTotuudet
Tämä oli kyllä ehdottomasti palstan kaunein viesti. Ja myös aidoin :) Ihan sanattomaksi veti...
- usko ei riitä enää
JuulianTotuudet kirjoitti:
Tämä oli kyllä ehdottomasti palstan kaunein viesti. Ja myös aidoin :) Ihan sanattomaksi veti...
Niin itsekin ihmettelen salailua ja valehtelua ensin VAPAA ja asiallinen nainen osoittautuukin myöhemmin joko entisessä ukossaan riippuvaksi tai baarikissaksi ja mä kun en arvosta kumpaakaan.
Monesti olen etsinyt yksinäistä naista joka hakee tositarkotuksella SELVÄÄ mies seuraa ja kun sitä sitten ON tarjolla onkin naisen kelkka kääntynyt TÄYSIN miksi? - kylmä totuus
usko ei riitä enää kirjoitti:
Niin itsekin ihmettelen salailua ja valehtelua ensin VAPAA ja asiallinen nainen osoittautuukin myöhemmin joko entisessä ukossaan riippuvaksi tai baarikissaksi ja mä kun en arvosta kumpaakaan.
Monesti olen etsinyt yksinäistä naista joka hakee tositarkotuksella SELVÄÄ mies seuraa ja kun sitä sitten ON tarjolla onkin naisen kelkka kääntynyt TÄYSIN miksi?ja yksinäinen voi olla,vaikka olis kumppani.Kaikki johtuu siitä,ettei kemiat lopulta pelaa.
- Vai sinä?
Pitäisikö yksinäisen naisen istua yksin kotona, siis pitää koko ajan tyhjänä sitä aikaa, jonka tulevaisuudessa täyttäisi parisuhde?????
- Täplä-Tassu
Hyvän kysymyksen heitit. Joskus ilmoituksia lukiessa tulee mieleen ajatus, että nainen on hakemassa miestä lähinnä vain siksi, että voisi "näyttäytyä" muille naisille miehen läsnäollessa, ja saada näinollen sosiaalista hyväksyntää.
Vapailla markkinoilla ei myöskään tunnu olevan naisia, joilla olisi oikeasti aikaa vaikka kumppani kanssa yhteiseloon/-oloon ja ennen kaikkea yhdessä tekemiseen/harrastamiseen. Ihan vaikka ulkoiluun.
Toki ihmisillä on omat arkirutiininsa ja kiireensä, mutta välillä tuntuu siltä, että yhteinen aika tai edes se ensitapaaminen pitää varata vähintään kaksi viikkoa etukäteen :D- jo..on...ongelma
Minulla on maininta kavereista ihan siitä syystä, että heitä todella on ja olen aktiivinen ihminen, vaikka asunkin yksin ja olen lapseton.
En halua miestä, joka on mustasukkainen menemisistä ja harrastuksista - näitäkin nimittäin on nähty. Lisäksi netti yhdistää joskus vähän liiankin "erilaisia" ihmisiä. Vaikea on ns. menevän ihmisen tulla toimeen pitkään pelkästään kotona kykkivän sohvaperunan kanssa.
Yksinäinen voin silti olla, sillä eihän harrastukset ja naisten ystävyys kaikkea mitä miessuhde voi parhaimmillaan tarjota, anna. - Täplä-Tassu
jo..on...ongelma kirjoitti:
Minulla on maininta kavereista ihan siitä syystä, että heitä todella on ja olen aktiivinen ihminen, vaikka asunkin yksin ja olen lapseton.
En halua miestä, joka on mustasukkainen menemisistä ja harrastuksista - näitäkin nimittäin on nähty. Lisäksi netti yhdistää joskus vähän liiankin "erilaisia" ihmisiä. Vaikea on ns. menevän ihmisen tulla toimeen pitkään pelkästään kotona kykkivän sohvaperunan kanssa.
Yksinäinen voin silti olla, sillä eihän harrastukset ja naisten ystävyys kaikkea mitä miessuhde voi parhaimmillaan tarjota, anna.Toisille on ongelma, toisille ei...
Mutta se on aika ihmeellistä, että heti alettiin puhumaan miesten mustasukkaisuudesta. Outoa ?
Okei. Sulla on paljon kavereita, ja hyvä niin. Miehenä sitä vain alkaa miettiä, mikä sinulle mahtaisi olla miehen funktio noin ylipäätänsä ? Kenties kavereiden jatkona oleva "henkilö", joka tyydyttää tarpeet ja joka voidaan laittaa tarvittaessa syrjään kun siltä tuntuu ? Pointti taitaa olla siinä, että jos mies tulee vasta kavereiden jälkeen, silloin mies tuntee hyvin helposti olevansa ulkopuolinen. Kannattaa muistaa, että näin se menee myös naisten tapauksessa.
Kuten totesit, se on ihan normalia, että ihmisillä on kavereita. Toisilla niitä on enemmän, ja toisilla vähemmän. Tässäkään asiassa määrä ei aina korvaa laatua, se on tullut huomattua. Mun mielestä parisuhde ja kumppani on kuitenkin asia, joka menee yleensä kaiken muun, kuten kavereiden ja työn edelle. Siis pääsääntöisesti. Tarkoitan tällä nyt sitä, että suhteelle ja kumppanille on varata aikaa. Tämä ei tarkoita sitä, että kaverit pitäisi unohtaa ja elää mökkihöperönä oman kullan kanssa 24/7/365. Mutta se on realismia, että suhde näivettyy, jos kerran molemmat juoksevat vain omien kiireidensä ja kavereiden perässä.
"Vaikea on ns. menevän ihmisen tulla toimeen pitkään pelkästään kotona kykkivän sohvaperunan kanssa. "
Tämä kohta kuulosti tyypilliseltä naisen kommentilta, jolla tuntuu kaiken lisäksi olevan jonkinasteinen ennakkoasenne miehiä ja miessukupuolta kohtaan. Sen verran on pakko huomauttaa, että kyllä niitä kotona neljän seinän sisällä käkkiviä sohvaperuna-naisia on myös olemassa. En kuitenkaan menisi heitä tuomitsemaan, kuten sinä teet. Sitä paitsi, mitä vikaa on siinä, jos ihminen viihtyy ja tykkää olla kotioloissa ? Tuo ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö ihminen tykkäisi liikkua ja harrastaa myös kotipiirin ulkopuolella.
Kyllä minustakin on mukavaa aina silloin tällöin reissata, mutta tuli hännän alla meneminen koko ajan ei vain nappaa. Vapaa-aikaa voi viettää aina välillä vaikka tekemättä yhtään mitään...
- jippikajei
Itse olen naisena törmännyt samaan ilmiöön miesten puolelta. Valitetaan että on niin hirveästi töitä tai kova kiire, että kesällä tyyliin vain yksi vapaaviikonloppu tai ei vapaa-aikaa ollenkaan. Ihmettelenkin, että miksi tuollaiset miehet ylipäätään seuraa hakevat ja viitsivät kirjoitella jollekin, kun puheista saa just sen kuvan, että edes ensitapaamiselle ei tunnu löytyvän aikaa. Itse en näiden tyyppien kanssa jaksa kirjoitella. Jos on seuraa hakemassa, niin luulisi, että omassa elämässä olisi sen seuran kokoinen aukko...
- chanceonlove
Itse olen huomannut saman (kuten edellinenkin) miestenkin puolelta. Monesti lueskelen profiileja jotka näyttävät mielenkiintoisilta ja sitten harrastuksissa on kaikkea taekwondosta lasketteluun ja benjihyppyhin, bändiharkkoihin ym. En voisi kuvitellakaan laittavani tuollaiselle profiilille viestiä koska en todellakaan tunne olevani yhtä "kiinnostava". Itselläni lukee ihan rehellisesti profiilissa että harrastuksiin kuuluu leffat ja telkkari, musiikki, ystävien kanssa hengailu.. eihän ystävien kanssa hengailu siis harrastus ole mutta noissa asioissa se vapaa-aika menee. Ystäviä on muutamia ja tärkeitä, mutta heillä omat parisuhteet ja elämänsä, ei todellakaan korvaa sitä elämänkumppania jota rakastaisi ja joka rakastaisi ja jolle olisi aina se Number One. Mutta en kovin paljoa saa viestejä, varmaankaan en ole siis kovin kiinnostava persoona profiiliviestini perusteella juurikin siksi kun ei ole viittäsataa harrastusta.
Mutta on se tietenkin niin että kyllä sitten aikaa löytyy kun rakastuu ja varmasti moni paljon harrastavakin haluaa sen parisuhteen ihan aidosti. Siihen vaan tarvitsisi vierelleen yhtä aktiivisen ihmisen jota ei haittaa, jos tavattaisiin vain viikonloppuisin, jos aina silloinkaan. - Anonyymi
Historia Raamattu,,klassinen musiikki
Rohdonläkityksen,ja HYVYYTTÄ
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892628Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031668- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761005- 56969
- 45867
- 63859
- 61835