Olen syönyt viikon verran cymbaltaa masennukseen, ja huomaan että nyt jo ahdistuneisuus on vähentynyt ja on muutenkin rauhallisempi olo. Mutta, huomaan myös että musta on tullut jotenkin tunteeton. Vähän on sellainen "ihan sama" fiilis kaikkea kohtaan, ja huomaan myös että nuorimmainen lapseni(2-vuotias) ei herätä minussa enää äidinrakkaus tunteita. hoidan hänet kyllä ja hellittelen, mutta sisimmässäni se ei tunnu enää miltään.
Tuntuu aika pahalta.
Sitten olen huomannut, etten oikein jaksaisi tarttua asioihin, vaikka muuten syvin masennus tunne on helpottanut. Sellaista tietynlaista aloitekyvyttömyyttä.
Otan lääkkeen tuossa puolilta päivin, ja huomaan että illansuussa mulla on aina tosi epätodellinen olo. Silmätkin tuntuu harittavan joka suuntaan.
Ja sitten vielä: Huomaan lääkkeen vaikuttaneen haitallisesti kongnitiiviseen puoleen. Mulla menee jatkuvasti sanat sekaisin, ja lausun ihan väärin helppoja sanoja. Myös muistissa on jotain häikkää..välillä hankala muistaa ihan jokapäiväisiä ja helppoja sanoja. suorastaan änkytän välillä, kun joku sana menee väärin, ja joudun korjaamaan sen useaan kertaan. Puolisokin on hiukan ihmeissään.
Onko kellään vastaavia kokemuksia cymbaltasta? Mietin vain että uskallanko jatkaa lääkettä, sillä mikään tunnekuollut en halua olla. Mutta toisaalta en syvässä masennuksessakaan....
Tuntuu aika pahalta.
Sitten olen huomannut, etten oikein jaksaisi tarttua asioihin, vaikka muuten syvin masennus tunne on helpottanut. Sellaista tietynlaista aloitekyvyttömyyttä.
Otan lääkkeen tuossa puolilta päivin, ja huomaan että illansuussa mulla on aina tosi epätodellinen olo. Silmätkin tuntuu harittavan joka suuntaan.
Ja sitten vielä: Huomaan lääkkeen vaikuttaneen haitallisesti kongnitiiviseen puoleen. Mulla menee jatkuvasti sanat sekaisin, ja lausun ihan väärin helppoja sanoja. Myös muistissa on jotain häikkää..välillä hankala muistaa ihan jokapäiväisiä ja helppoja sanoja. suorastaan änkytän välillä, kun joku sana menee väärin, ja joudun korjaamaan sen useaan kertaan. Puolisokin on hiukan ihmeissään.
Onko kellään vastaavia kokemuksia cymbaltasta? Mietin vain että uskallanko jatkaa lääkettä, sillä mikään tunnekuollut en halua olla. Mutta toisaalta en syvässä masennuksessakaan....
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla ns. aloitusoiretta, kun olet vasta viikon verran lääkettä käyttänyt. Nämä aloitusoireet tasoittuvat vähitellen (muutamassa viikoissa. Joillakin saattaa kestää pitempään, joillakin vähemmän aikaa, yksilöitä kun ollaan), mutta jos ne eivät asetu parin viikon jälkeen, nii sitten kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jos annosta voisi tiputtaa (jos on mahdollista. Et kertonut mitä annosta käytät...)
Aloitusoireet syntyvät siitä, kun Cymbaltalla vaikutetaan (kuten millä tahansa muullakin mielialalääkkeellä) aivojen kemialliseen tasapainoon. Aivoilla ja elimistöllä siis menee jonkin aikaa sopeutuessa muuttuneeseen tilanteeseen, siksi myös mielialalääkkeiden lopetuksenkin yhteydessä saattaa tulla jonkinlaisia oireita.
Siis yhteenvetona: Suosittelen jatkamaan lääkettä vielä reippaan viikon, kaks, koska yleisimmin paras vaikutus alkaa näkyä vasta kahden, kolmen viikon säännöllisen käytön jälkeen. Jos vielä tämän jälkeenkin on kyseisiä ongelmia, ota lääkäriin yhteyttä. Älä lopeta lääkettä ominpäin, koska sitten voit joutua ojasta allikoon!
Joo, olen 35v mies. Todettu F32.2 Reilu vuosi sitten. Terapia käyty ja lopetettu tänä keväänä. Lääkitys symbalta 60mg. Fiilis on ok,liian ok. Nyt tuntuu siltä että parempi olis jos välillä vähän ahistais kun olla tuntematta yhtikäs mitään. kyllä tämäki(n)lääke turruttaa. Erittäin vaikea innostua mistään. Lääkärin ohjeen mukaan lääkitystä jatketaan vähintään vuosi eteenpäin???
Ja nyt ei edes seksi kiinnosta. Joo, tiedän ominpäin ei sais lopettaa lääkitystä. Lääkärin juttusille siis.
minullakin, ei mitään mielenkiintoa mihinkään. En syöny kuukautta pitempään, sanoin vain lääkärille, että ei sovi minulle.
Eihän se voi olla elämää sekään, että kaikki on yhdentekevää.
Tämä vain kertoo, ettei osa ihmisistä hyödy masennuslääkkeestä ja ne, joitten olotila paranee, saavat olla onnellisia lääkkeen antamasta avusta.
Itse olen tuossa aikoinaan kokeillut jos jonkinlaisia mielialalääkkeitä todella vakavaan masennukseen ja omalta kohdaltani voin sanoa, että lopetin ne kaikki pillerit (ja ihan itsekseni), koska olotilani oli täysin turta. Ei iloa, surua, pettymyksiä... ei niin mitään! Täysin turhia lääkkeitä kaikki nuo SSRIt yms. Ei niistä ole ollut apua minulle eikä kenellekään tuntemistani ihmisistä.
Masennuksen takana on aina jokin asia, joka pitäisi kaivaa esiin ja käsitellä alusta loppuun selväksi. Tiedän että yleensä se ei ole helppoa ja monissa tapauksissa tuntuu lähes mahdottomalta, mutta nuo mielialalääkkeet eivät todellakaan poista sitä ongelmaa.
Tää meni nyt vähän ehkä ohi asian, mutta oli pakko taas ilmaista mielipiteeni noita saatanallisia pillereitä kohtaan! Ja sekin vielä kun ne lääkärit määräävät mielialalääkkeitä jokaiseen mahdolliseen vaivaan. Huh!
menee sekasin. Sen aiheuttaa mikä tahansa masennuslääke tietyille ihmisille. Ongelma on, kun lääkärit selittää sen johtuvan masennuksesta tai mikä se sairaus ikinä onkaan. Selitäppä siinä sitten, kun ei ollut ennen lääkkeitä tällasta..
eniten myytyjä nämä masennuslääkkeet, nehän käy lääkärin mielestä kaikkeen, Alkaa olla iso bisnes kysymyksessä.
Eihän siinä mitään, jos joku saa niistä avun, mutta iso osa ei.
Ei minulle riittänyt se, että olen olemassa, haluan olla elämässä tätä elämääni, joten lopetin saadakseni tunteeni takaisin.
Käytin cymbaltaa pari vuotta sitten n. puolen vuoden ajan.
Tunteettomuus ei minua sinäänsä haitannut, kun ennen kaikki mukavatkin asiat olivat aiheuttaneet ahdistusta ja vihaa. Suurin ongelma ainakin aluksi oli unettomuus. Ääretön väsymys, mutta uni ei vaan tullut, siinä sitten muutamat eri lääkkeet kokeiltiin, kunnes sain nukutuksi.
Mitään suurempaa apua en kuitenkaan lääkkeistä kokenut. n. parin kuukauden välein kuitenkin tuli suunnattomia itsetuhon tunteita, joita ei edes pahimmassa masennuksessa koskaan ollut. Pystyin onneksi hillitsemään itseni, mutta sen verran pelotti, että aina tuollaisen jälkeen lopetin lääkkeet seinään, kunnes taas seuraavalla viikolla terapeutti suostutteli jatkamaan käyttöä.
Kun tämä oli muutaman kerran toistunut, en vaan kestänyt enää. Oli kamala elää pelossa, että mitä jos tekeekin itselleen jotain.
Tuolloin pari vuotta sitten en ollut selvitellyt lääkkeestä mitään. Tänään kuitenkin ystävieni kanssa keskustellessa tuli ilmi, että useat (ei-masentuneet) cymbaltan käyttäjät ovat tehneet itsemurhan pian käytön aloituksen jälkeen. Lisäksi jossain tutkimuksessa oli ilmennyt, että cymbalta lisäsi itsemurhataipumusta.
En halua pelotella tai tahallani vetää nimeä lokaan. Kerron vain mitä itselleni on käynyt ja mitä olen tuntenut. Ennen en ollut sanonut koko tuntemuksista kenellekään. Mutta lääkkeeseen yhdistetyt itsemurhat järkyttivät minua kuitenkin sen verran (olisin itsekin voinut olla yksi niistä!), että haluan jakaa tämän teidän kanssanne.
Olkaa vahvoja.