Olen jo vuosia sitten kadottanut ymmärtämisen lahjan koskien miehen ajatusmaailmaa. En ymmärrä moniakaan asioita, kuten seuraavaa:
Asun maalla ja lämmitän torppaani puilla suoran sähkölämmityksen lisäksi ja käyn kaupungissa töissä. Miksi on niin mahdotonta ymmärtää, että minun on pakko mennä suoraan töistä kotiin, sillä tulenteon hetkestä kestää useita tunteja saada pellit kiinni. Olisi myös kiva nukkua ennen kuin kello taas herättää töihin.
Seurustelin muutama vuosi sitten työpaikkani lähellä asuvan miehen kanssa. Ilmojen alettua kylmetä, hän ei millään ymmärtänyt sitä, että en voi jäädä katselemaan telkkaa hänen kainaloonsa iltaan saakka kun uuni on lämmitettävä. Joudun myös kantamaan töitä kotiin sekä omistan muutaman koiran. Niidenkään takia en voi tuntitolkulla viivyttää kotiin menoa.
Suhde oli kovilla, kun mies alkoi valittaa koko ajan siitä, että en käy viihdyttämässä häntä. Suhde siis kaatui oman mahdottomuuteensa.
Asia nousi taas mieleeni, kun tutustuin samasta kaupungista olevaan mieheen. Hän pyysi töiden jälkeen kylään. Selitin elämänkuvioni ja hän sanoi ymmärtävänsä, mutta samaan hengenvetoon toivoi minun silti tulevan. Loukkaantui sitten selvästi kun kieltäydyin. Taitaa olla parempi antaa periksi, ennen kuin se taas menee hankalaksi.
Ilmeisesti miehen logiikka ei riitä ymmärtämään moista asiaa. Tuntien tämän palstan tavan, saan vastauksen, jossa minut toivotetaan hevon kuuseen, jossa asunkin. Parasta pysyä landella yksin piilossa kunnallistekniikan parissa olevilta miehiltä. Silti maalla on mukava asua, yksinkin. :)
Asun maalla ja lämmitän torppaani puilla suoran sähkölämmityksen lisäksi ja käyn kaupungissa töissä. Miksi on niin mahdotonta ymmärtää, että minun on pakko mennä suoraan töistä kotiin, sillä tulenteon hetkestä kestää useita tunteja saada pellit kiinni. Olisi myös kiva nukkua ennen kuin kello taas herättää töihin.
Seurustelin muutama vuosi sitten työpaikkani lähellä asuvan miehen kanssa. Ilmojen alettua kylmetä, hän ei millään ymmärtänyt sitä, että en voi jäädä katselemaan telkkaa hänen kainaloonsa iltaan saakka kun uuni on lämmitettävä. Joudun myös kantamaan töitä kotiin sekä omistan muutaman koiran. Niidenkään takia en voi tuntitolkulla viivyttää kotiin menoa.
Suhde oli kovilla, kun mies alkoi valittaa koko ajan siitä, että en käy viihdyttämässä häntä. Suhde siis kaatui oman mahdottomuuteensa.
Asia nousi taas mieleeni, kun tutustuin samasta kaupungista olevaan mieheen. Hän pyysi töiden jälkeen kylään. Selitin elämänkuvioni ja hän sanoi ymmärtävänsä, mutta samaan hengenvetoon toivoi minun silti tulevan. Loukkaantui sitten selvästi kun kieltäydyin. Taitaa olla parempi antaa periksi, ennen kuin se taas menee hankalaksi.
Ilmeisesti miehen logiikka ei riitä ymmärtämään moista asiaa. Tuntien tämän palstan tavan, saan vastauksen, jossa minut toivotetaan hevon kuuseen, jossa asunkin. Parasta pysyä landella yksin piilossa kunnallistekniikan parissa olevilta miehiltä. Silti maalla on mukava asua, yksinkin. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
että miksei ne vois tulla sinne sinun luo, niin saisit apua tulentekemiseenkin?
Arvaa olenko miettinyt tuota samaa? Olisihan se kiva, että piipusta nousisi savu, kun tulen kotiin.
Olen kai törmännyt liian kaupunkilaisiin, kun halua tulla maalle ei löydy.
mut se olikin naisen logiikkaa.
et miten ajattelit muuten sit aloitella suhteita miesten kanssa? Mistä ajan silloin siihen revit? Ei tuo pidemmän päälle toimiva suhde olisi, jos vaikka vain viikonloppuisin näkisitte, varsinkin jos mies haluaa tavata useammin.
Tavatkaa teillä sitten?
Ei minunkaan hermoni kestäisi seurustella kaltaisesi naisen kanssa. Aivan liian työlästä tälläiselle helppoheikille kaupunkilaispojalle. ;-)
Tilanteesi vain on sikäli hankala, ettei sinulle kannata toivoa edes kaltaisesi löytämistä. Sittenhän teitä olisi kaksi maalaismökkeihinne sidottua, ettekä ehtisi ikinä tavata toisianne.
Ehkä joku kaupunkilaiselämään kyllästynyt paluumuuttaja voisi natsata :).
mut olen silti toisinaan kyllästynyt kaupunkilaiselämään. Harmi vaan, kun sukupuoli ei natsaa.:)
Just tuollaisen kai tarvitsisin. Saattaa vaan olla hakusessaan tuommoinen kaveri ;)
Olen muuten itsekin paluumuuttaja.
Olenpa leikitellyt ajatuksella, että itse muuttaisin takaisin kaupunkiin. Saattaisi sopeutuminen olla vaikeaa. Siellähän joutuisi laittamaan päälle, jos menee aamukahville pihalle. Yöpaita ei saattaisi riittää. Entäpä mitäpä sanoisivat naapurit, kun saunomisen lomassa kävisin istuskelemassa pelkän pyyhkeen kanssa rappusilla? Minne upottaisin multasormeni? Parvekkeen lattiaan? Siellä en välttämättä tuntisi seinän takana asuvaa ihmistä. Meillä vielä muutaman kilometrin päässä asuvat olevat naapureita.
Kyllä mulla on asiat mallillaan. Nyt kone kiinni ja pian kotiin. Illan pimennyttyä ulkona voi sytyttää muutaman kynttilän ja avata koneen taas hetkeksi. Onhan meillä maalla laajakaista.
Jos oikein mielenkiintoinen mies löytyy läpsäytä sähkölämmitys päälle. Mulla on talossani myös puu- ja sähkölämmitys, ei se ole ollenkaan niin aikaa vievää kuin annat kuvan, ei mun ainakaan ole tarvinnut lämmittää huushollia vielä kertaakaan, vedet vain. Talvisinkaan ei tarvi päivittäin lämmittää. Silloin kun on muuta, niin sähköt päälle ja sillä sipuli.
Onkohan niin ettet vain ole tavannut tarpeeksi kiinnostavaa kaveria?? Ei tietenkään kaupunkilaiset ymmärrä höykäsenpöläystä näistä sun lämmityshommista. Viikonloppuisin voit pyytä miestä sun luo kylään. Vuokraatta vaikka elokuvan tai jotain. :)
Älä nyt tee elämästäs liian vaikeaa, erakoidut vielä.
Todellinen syy ei taatusti ole koirat tai lämmitys vaan joko todella kaavoihin kangistunut luonne tai aito kiinnostuksen puute miestä kohtaan.
on tapana tehdä elämästään liian vaikeeta :(
Pikkuisen kun järjestelee, niin asiat yleensä suttautuu. Koirat ja talonlämmitykset ym. ne on vain järjestelykysymyksiä. Mut jos mies ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen niin, tottakai se on myös hyvä tekosyy.
Toivon kuitenkin että aloittaja ei diskaa kaikkia miehiä yli laidan ;)
Varmasti olen jo kaavoihin kangistunut ja aina vain pahemmaksi menen tätä menoa.
Tunne, että haluaisin jonkun elämääni, valtaa minut aina vaan harvemmin.
ei vissii tullu kummallekaa mieleen viettää enempi aikaa siel sun kämpil?
niitä miehiä omaan koloosi? Lämmittämään uunia ja ruokkimaan koiria. Sehän vois olla mukavaa, ja ne miehet paremmin ymmärtäis arkesi erilaisuuden.
Mistähän semmoinen mies löytyis? Ei se niin yksinkertaista ole.