Sain eron jälkeen tietää että exäni petti minua lähes aina kun tilaisuus vaan aukesi. Ero on jo aika hyvin käsitelty, katkeruudesta päästy yli eikä yhteenpaluuta enää haaveile kumpikaan.
Ihmetyttää vaan kun muistelen tilanteita, jolloin pettämistä tapahtui. Olin esim. lähdössä viikonlopuksi toiselle paikkakunnalle tai mies oli lähdössä työmatkalle tms... Mies oli aina ennen omaa reissua kovin ahdistuneen oloinen ja sanoi ettei huvittaisi lähteä...
Ajattelin aluksi että joopa joo...aika läpinäkyvää näytellä ettei yhtään kiinnostaisi ja kun kotiovesta ulos pääsee niin johan muuttuu ääni kellossa...jotenkin tuli sellainen tunne, että älä viitti, etkö parempaa näytelmää keksi...
Eron jälkeen mies itki pitkään perääni eikä olisi siis itse halunnut erota, mutta totesi (hieman itsesäälien) sen kuitenkin olevan ehkä paras ratkaisu. Olen ruvennut ajattelemaan, että ehkä mies sittenkin oli oikeasti ahdistunut reissuista, ei siksi ettei olisi kiinnostanut mennä, vaan siksi että ei luottanut itseensä. Ei olisi halunnut pettää, mutta tiesi, että jos tilaisuus tulee tai joku lähentelee, se on menoa. Aamulla vasta kaduttaa, kun taas piti mennä...Ahdisti tietää olevansa täysin vietävissä, kun tilaisuus tulee. Exäni tarvitsi/tarvitsee ihailua ja valloituksia johonkin jatkuvasti, ehkä se sitten on jotain jatkuvaa hyväksynnän hakemista, en tiedä.
Vähän kuin lopettavaa alkoholistia ahdistaisi, kun tietäisi joutuvansa viikonlopuksi viinakauppaan. Haluaisi olla kuivilla, mutta...
Onko muilla (pettäjillä) samantapaisia kokemuksia siitä että ei haluaisi pettää mutta tietää että tilanne vie aina kuitenkin mennessään, kun toinen ei ole näkemässä ja tämä itsensä hallitsemattomuus ahdistaa. Olisi mukava kuulla kokemuksia, kai tämä on jotakin, jota erotyöstä johtuen vielä haluaisin ymmärtää...
Ihmetyttää vaan kun muistelen tilanteita, jolloin pettämistä tapahtui. Olin esim. lähdössä viikonlopuksi toiselle paikkakunnalle tai mies oli lähdössä työmatkalle tms... Mies oli aina ennen omaa reissua kovin ahdistuneen oloinen ja sanoi ettei huvittaisi lähteä...
Ajattelin aluksi että joopa joo...aika läpinäkyvää näytellä ettei yhtään kiinnostaisi ja kun kotiovesta ulos pääsee niin johan muuttuu ääni kellossa...jotenkin tuli sellainen tunne, että älä viitti, etkö parempaa näytelmää keksi...
Eron jälkeen mies itki pitkään perääni eikä olisi siis itse halunnut erota, mutta totesi (hieman itsesäälien) sen kuitenkin olevan ehkä paras ratkaisu. Olen ruvennut ajattelemaan, että ehkä mies sittenkin oli oikeasti ahdistunut reissuista, ei siksi ettei olisi kiinnostanut mennä, vaan siksi että ei luottanut itseensä. Ei olisi halunnut pettää, mutta tiesi, että jos tilaisuus tulee tai joku lähentelee, se on menoa. Aamulla vasta kaduttaa, kun taas piti mennä...Ahdisti tietää olevansa täysin vietävissä, kun tilaisuus tulee. Exäni tarvitsi/tarvitsee ihailua ja valloituksia johonkin jatkuvasti, ehkä se sitten on jotain jatkuvaa hyväksynnän hakemista, en tiedä.
Vähän kuin lopettavaa alkoholistia ahdistaisi, kun tietäisi joutuvansa viikonlopuksi viinakauppaan. Haluaisi olla kuivilla, mutta...
Onko muilla (pettäjillä) samantapaisia kokemuksia siitä että ei haluaisi pettää mutta tietää että tilanne vie aina kuitenkin mennessään, kun toinen ei ole näkemässä ja tämä itsensä hallitsemattomuus ahdistaa. Olisi mukava kuulla kokemuksia, kai tämä on jotakin, jota erotyöstä johtuen vielä haluaisin ymmärtää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
hoitoon jos haluaa tosissaan parantua, miksei siis pettäjä hakeutuisi? säälimällä ei auta ketään aina löytyy "oikeutus " teoilleen jonka toivoo aviopuolison uskovan.
Ei tässä varsinaisesti ole säälin kanssa mitään tekemistä. Oli syy mikä tahansa, ei se tekoa hyväksytyksi tee eikä tehnyt meidänkään kohdallamme.
En siis etsi enää syitä joilla selittää pettämistä parhaiten päin itsellenikin. Ne ajat oli ja meni. Tuo teoria tuntuu vain jotenkin hyvin uskottavalta hänen kohdallaan, ahdistus siitä että tietää ettei pysty hallitsemaan itseään. Olisin vain halunnut kuulla onko jollain toisella pettäjällä samanlaisia kokemuksia ja valottavan hieman tätä asiaa.
Kyllä noin voi tuntea. Tuskin miehesi on kenen tahansa vietävissä, ja nimenomaisesti haluaa pettää, mutta tietää mahdollisesti ajautuvansa tilanteeseen jossa se on enemmänkin kuin todennäköistä, mutta jokin osa hänestä tuntee jo valmiiksi katumusta, eikä haluaisi tehdä pahaa. Tietää, että ei pysty itseään estämään eikä haluakaan (siihen on todennäköisesti syy parisuhteessa), mutta tietää tekevänsä väärin, ja tietää ahdistuksen tunteen teon jälkeen.
Jos mies ei ole täysi psykopaatti, niin varmasti pettämistilanne aiheuttaa ahdistusta. Mies tuntee itsensä roistoksi, kun pettää kumppanin luottamuksen. Pahinta on sen ajatteleminen, miten paljon pettämisen paljastuminen tuottaa tuskaa toiselle. Pettäjä selittää itselleen, että ei jää kiinni, mutta pelko on kuitenkin koko ajan perseessä.