Aikalailla pelkän satunnaisen kiiman ja aivojen kemiallisten epätasapainon varassa taitaa ihmiset mennä yhteen. Eipä ihme että tunnen olevani täysin ulkona sellaisesta touhusta, jota näissä teksteissä kuvaillaan:
Iltalehden lukijakilpailun parhaat: Näin kohtasin elämäni rakkauden
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200807277981112_lz.shtml
Iltalehden lukijakilpailun parhaat: Näin kohtasin elämäni rakkauden
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200807277981112_lz.shtml
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin tuli taas sellainen mukava odotuksen tunne, että koskahan joku saa itselleni perhoset lepattamaan vatsassa. Oikeastaan on parempi, että se on vielä edessä päin kuin että se olisi jo koettu ja olisi siinä vaiheessa, kun on siirrytty ihastumisesta ja rakastumisesta rakastamiseen eli arkiseen yhdessäoloon. Ei minulla ole siihen mitään kiirettä.
nuo tarinat oli aika realistisia. Tuntuu tosiaan vakka kantensa valinneen, niin kuin esim. ne kaksi ujoakin päätyi yhteen. Mitä järkeä olisi täytätyttää kumppaniehdokkaalla joku monivalintakaavake tutustumisvaiheessa? Eikös tuo ole aika normaalia mitä noissa jutuissa kerrottiin: kiinnostutaan toisesta, mennään juttusille ja sitten vietetään aikaa yhdessa ja tutustutaan toiseen. Vai miten sinä haluaisit asioiden sitten menevän?
ja rääpiäisiä mitä voi odottaa just tuollaisilta tarinoilta. Varsinkin siis niiltä jotka julkaistaan, nehän harmaammat tarinat jätetään julkaisemmatta varmaankin.
"Ja oi!...sitten minä näin hänet. Hän saapui ratsuineen kuin tuulispää kiidättäen lämpimän ja ihanan tuulen vireen kasvoilleni joka kuivetti kasvoille kihonneet kyyneleeni ja kasvoilleni nousi valloittava ja innoittava hymy."