Olenko väärässä, jos oletan että ne jotka kärsivät pitkään jatkuneesta kroonisesta naisenpuutteesta, ovat myös muulta sosiaaliselta elämältään olleet aika hissukoita?
Jotenkin tuntuu siltä että jos oma sosiaalinen elämä on muuten aktiivinen, niin ei voi välttyä kokemuksilta naisrintamallakaan? Kyse olisi siis jonkinlaisesta yleisestä epäsosiaalisuudesta tai korostuneesta sosiaalisesta arkuudesta?
Mutta voihan tämä oletus olla kuten Penn & Teller:issä sanottaisiin "BULLSHIT!"
Jotenkin tuntuu siltä että jos oma sosiaalinen elämä on muuten aktiivinen, niin ei voi välttyä kokemuksilta naisrintamallakaan? Kyse olisi siis jonkinlaisesta yleisestä epäsosiaalisuudesta tai korostuneesta sosiaalisesta arkuudesta?
Mutta voihan tämä oletus olla kuten Penn & Teller:issä sanottaisiin "BULLSHIT!"
Vastaukset 2
Vanhimmat
mahdollisuuksia huomattavasti jos on muuten sosiaalinen jo sen takia että sitä törmää enemmän ihmisiin.
Ja kyllä naiset tykkää että mies on aktiivinen lähes aina vaikka itsekin saattaisivat olla passiivisia sosiaalisesti.
Naiselle passiivisuus on sallittua samoin kuin nykyään aktiivisuuskin mutta miehille vain aktiivisuus on sallittua. Passiviisuus miehillä viittaa aina johonkin että ei ole ryhmän hyväksymä tai jotenkin kieroon kasvanut.
kanssa, naisten ja miesten.
Mutta olen vähän tyhmä :D
naiset on ehdotelleet monesti mutta sillon en vielä oikeen tajunnu heti vihjasuja, vaan vasta ku heräsin jysäriin aamusta