Ei oikein mitään saa aikaan, nyhjää ja empii ja vetkuttelee, ei osaa päättää. Kamala katsella. Kamala lähteä yhdessä jonnekin, kun saan odottaa ja odottaa ja odottaa, kun valmistautuminen vain kestää ja kestää.
Viikonvaihteessa tapahtui esimerkillisen surkea näytös. Piti mennä vaimon veljentyttären häihin, ja kyllä oli vaatteita ostanut ja kaiken piti jo olla valmista, mutta varmuuden vuoksi herätin aamulla kahdeksalta, että joutaisimme ajoissa. Vaikka kuinka hoputin, ei tahtonut tulla valmista. Piti ehtiä kirkkoon klo 15:00, matkaan varata tunnin verran korkeintaan. Mutta emme ehtineet kirkkoon, vasta hääjulaan, ja siellä jo maljat oli juotu, valokuvat otettu, onnittelut annettu ja ruokailu käynnissä. Vaimon näet piti saada ruokaa jo ennen kuin lähdimme, sekin vei aikaa, ja se vaatettaminen, vaatteiden vaihtaminen ja hiusten laittaminen ja meikkaaminen ja taas vaatteiden vaihtaminen ja taas kampaaminen ja ...
Yhtä saamaton vätys on kotia siivoamaa, ruokaa laittamaan, ja eipä ole hänestä vuoteessa iloa, kun kestäisi tunteja saada hänet lämpimäksi.
Onko kenelläkään toisella yhtä saamatonta nahjusta puolisona - vaimona tai miehenä?
Viikonvaihteessa tapahtui esimerkillisen surkea näytös. Piti mennä vaimon veljentyttären häihin, ja kyllä oli vaatteita ostanut ja kaiken piti jo olla valmista, mutta varmuuden vuoksi herätin aamulla kahdeksalta, että joutaisimme ajoissa. Vaikka kuinka hoputin, ei tahtonut tulla valmista. Piti ehtiä kirkkoon klo 15:00, matkaan varata tunnin verran korkeintaan. Mutta emme ehtineet kirkkoon, vasta hääjulaan, ja siellä jo maljat oli juotu, valokuvat otettu, onnittelut annettu ja ruokailu käynnissä. Vaimon näet piti saada ruokaa jo ennen kuin lähdimme, sekin vei aikaa, ja se vaatettaminen, vaatteiden vaihtaminen ja hiusten laittaminen ja meikkaaminen ja taas vaatteiden vaihtaminen ja taas kampaaminen ja ...
Yhtä saamaton vätys on kotia siivoamaa, ruokaa laittamaan, ja eipä ole hänestä vuoteessa iloa, kun kestäisi tunteja saada hänet lämpimäksi.
Onko kenelläkään toisella yhtä saamatonta nahjusta puolisona - vaimona tai miehenä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
menit naimisiin hänen kanssaan? kai hänen todellinen luonteesa paljastui jo seurusteluvaiheessa? siivoatko sinä ja laitatko sinä ruokaa hänelle? jos minun mieheni ei tekisi mitään niin en nostaisi edes pikkurilliä vaan joisin kaiket päivät hänen kanssaan kaljaa sohvalla.
sellaasen vaimon,oma vikas,turha täällä kitistä,olisit valkannu paremmin,näkeehän sen jo seurustelu vaiheessa...
Vai nahjus? Ainakin näkee vaivaa itsensä laittamiseen?
On katsos naisia jotka ei avioliitossa tee sitä ollenkaan.
Ja mitä sitä lämmittelemään vuoteeseen tarvitsee mennä? Tuollaisen naisen otat ohimennen kysymättä sen enempää. Jos alat kyseleen niin ei kumminkaan osaa päättää.
Päätä sinä hänen puolestaan.
Minun mies tekee niin ja se on hyvä.
halua. Ja tuo viivyttelyhän on epävarmuutta..haluaa olla hyvä ja kelvata, huomasitko mainita hänelle, että olet ok ja suorastaan ihana? Nojaa, et varmaankaan, jos ajattelet noin kuten viestissäsi kirjoitit..
Voin hyvin kuvitella, että kaiken tuon valmistautmisen takana on epävarmuus ja tunne siitä, että teki kuinka hyvänsä, niin se ei riitä sinulle! Eli avaintekijä olet sinä. Oletko vuosien kuluessa kehunut vaimoasi yhtään. Kirjoituksestasi välittyy hyvin tyly suhtatuminen vaimoasi kohtaan ja jos se näkyy tästä, niin sä näkyy varmasti myös käytöksessäsi.
Kuljetko perässä huomauttelemassa tekemättömistä töistä sen sijaan, että tekisitte yhdessä. Suhtaudutko vaimoosi enemmän piikana kuin puolisona. Miksi ihmeessä pitäisi vaivautua piikomaan jos kiitoksena on kuitenkin tyytymätön mies. Parisuhde on molemminpuolista antamista. En minäkään moisen narisemisen jälkeen edes yrittäisi lämmetä makuuhuoneessa. Sielläkin vaimosi pitäisi olla ilmeisesti heti valmis kun olet halukas kassisi tyhjäämään ja kun toimesi olet saanut valmiiksi, jätät vaimosi oman onnensa nojaan.
Jos olet itse tyytymätön elämääsi, tee sille jotain mutta älä syytä vaimoasi, hänellä on kanssasi varmasti vielä kurjempaa.
Kysymys kuuluukin onko muilla näin ilkeitä miehiä puolisoina? ON!
Olen samaa mieltä että muiden syyttely johtaisi mihinkään. Kukin vastaa itse omasta tyytyväisyydestä. Onko sinulle vaikeaa kuulla käsityksiä muiden suusta. Kyseessä olikin kuvaus jostakin henkilöstä ja hänen toiminnastaan.
Onko sinulle vaikeaa omaksua kirjoitettua tekstiä? Lue uudelleen ja koita ymmärtää kirjoitukseni sanoma.
Otsikko jo kertoo kirjoittajan suhtautumisesta vaimoonsa ja luultavasti se paistaa ulos myös käytöksestä. Oikeasti toista rakastava ja välittävä puoliso ei muutenkaan nimittele toista nahjukseksi, vaikka käytös ei aina olisikaan mieleen, vaan ottaa asian puheeksi siellä kotona.
Mutta olen kyllä kiittänyt ja kehunut ja kuunnellut ja yrittänyt kaikkeni. Suhteemme alussa vitkastelu oli jotenkin kohtuullista, nyt 50 vuotta täytettyään on tullut niin hitaaksi ja saamattomaksi, että minä se olen talossa piika, että saadaan kaupasta ruokaa, saadaan se pöytään ja astiat sen jälkeen pöydältä koneeseen. Minä suurimmaksi osaksi hoidan siivouksen ja samoin vaatehuollon. Kun vaimo alkaa siivota kaappia, yhden hyllyn ehtii päivässä tyhjentää, toisena kenties saa tavarat takaisin paikoilleen sille yhdelle hyllylle, ja jo valittaa tehneensä niin paljon, että ei jaksa edes postia luukun alta poimia ennen kuin työstä tulen, jos on vapaalla ollut. Silloin kun on työvuoro kaupassa, ei tietenkään ehdi tehdä kotona mitään.
Ohjaa hänet lääkäriin.
Ei kuule auennut tuo sinun teksti yhtään enempää. Luulen että nahjus naisia on olemassa. Voihan olla asioista on jo puhuttu kotonakin.
Vittu mitä mäkätystä.
Aikuinen ihminen pystyy laittautumaan ajoissa minne vaan niin halutessaan. Kyse on ajan hallinnasta ja tahtotilasta.
Jos ei näihin kykene, on keskenkasvuinen tai päävammainen. Siinä ei selittelyt auta.
Vaimosi kuulostaa neuroottiselta. En ole tavannut vielä yhtäkään naista, jolla ei olisi jotakin neuroosia. Yksi pelkäsi puukkoa, toinen oksentamista ja melkein hissejäkin, joku myrskyjä, yksi puri kynsiään pakonomaisesti, yhdellä seksuaalisuudessa lukkoja... oi voi.. pitää vaan kestää. Neuroosit on yleisiä, mutta tuo on tietysti vaikea kun vaikeuttaa käytännön elämää. Tuollainen asioiden perfektoiminen ja yhä uudestaan vaihtaminen ja toistaminen on yks yleisimmistä neurooseista.
Meijän miniä on samanlainen, paitsi lisukkeena äskyily!
Tää samainen miniä myöhästyy jokikisestä juhlasta.
Piti mennä mieheni tädin hautajaisiin. Miniä halusi mukaan. Matkaa oli 150 km. Oltiin kaikki muut ajoissa autossa odottelemassa, kukkavihkoinemme.
Miniän piti lähteissä pestä tukka, piti sitä, piti tätä, ei voinut niin kuin ajoissa herätä varustamaan itseänsä.
Niinhän siinä kävi että myöhästyttiin hautajaisista. Koko saattoväki odotteli meijän miniää, kun nimittäin mieheni oli lupautunut kantajaksi.
Vaan mitäs miniä, ei tajunnut mokaansa. Kun meistä hautajaisväestä otettiin yhteiskuvaa, niin hää oikkuamaan, että ei hää, hää ei halua kuvaan. Jo siinä vainajan lähiomaiset maanitteli ja pyyteli, mutta kun ei hää miniä halunnut.
Tämän kahdeksan vuoden aikana ei miniä ole kerinnyt ajoissa yhteenkään sukujuhlaan. Paitsi omiin häihinsä kerkesi ajoissa. Tottahan niihin. Niitä kun valmistella rytkytettiin puoli vuotta ennen, rekvisiittaa ja koristetta...
Muutenkin... ruokaa ei osaa haluta laittaa, kun ei tykkää, ei ole tykännyt ikinä, eikä halua opetella. Kotona oli neljä vuotta, kotirouvana ennenkuin sai ensimmäisen lapsen. Ja kotona tulee olemaan kaiketi loppuikänsä, päätoimenaan on kiukutella miehelleen ja koko miehen suvulle.
Kuulin pojaltani, että miniän lähtölaskenta on alkanut.
Tunnustan, olen nahjus vaimo. En saa mitään aikaiseksi ja olen laiska. En siivoa, jos muut eivät sitä tee, kutsun siivoojan. Ruokaa teen jos viitsin, jääkaapissa on aina kuitenkin jotain purtavaa, vaikka leipää ja saahan lapset koulussa syödäkseen. Sängyssä pihtaan, koska en jaksa vaivautua. Töissä olen kyllä hyvä ja tehokas. Ymmärrän sinua hyvä mies, koska itse en itseäni katselisi kauaakaan. Ihmettelen miestäni, kun hän ei välitä, tekee vaan hommiaan ja minun hommia...
Onneksi ei itsellä.
Eräs lähisukulainen on kyllä helisemässä tuollaisen akan kanssa. Ja kaikki muut jotka kulkevat samassa porukassa kun se akka on messissä.
Onko aina ollut samanlainen vai onko vaiva pahentunut viimeaikoina?
Kannattaisi varmaan istua alas ja puhua asiasta. Vaikuttaisi, että jotakin psyykkistä ongelmaa on, masennusta, ahdistusta, neuroottisuutta ja/tai jotain muuta. Aikuinen ihminen saa kyllä kuudessa tunnissa itsensä hääkuntoon, vallankin jos on kolttukin valmiiksi valittu ja ostettu.
Itsellä vastaavaa oireilua ollut kun olen kärsinyt vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Tämä oli ennen nykyistä miestäni mutta välillä vieläkin, jos stressi ja ahdistus kasvaa liian suureksi, samanlaista voi ajoittain olla. Tuossa vaatteiden vaihtamisessa, meikkaamisessa ja kampaamisessa on ainakin minulla epävarmuutta, ahistusta omasta kelpaamisesta ja "normaaliudesta", jopa itseinhoa ja vihaa. Juhlista emme ole näiden takia myöhästyneet mutta juhlinnat ovat kyllä minulla menneet pilalle. Kyllä sitä itsekin tietää olevansa "hullu" ja kaiken muun ahdistuksen päälle vielä miettii, että mitähän tuo toinen tästä kaikesta ajattelee. Ja eihän se hyvää ajattele.
Eli otapa härkää sarvista ja kerro vaimolle että olet miettinyt että häntä ehkä ahdistaa tai painaa joku kun on elämä mennyt sinusta niin vaikeaksi. Tarjoa hänelle apua ja lupaa lähteä vaikka saattamaan lääkärille ja mielenterveystoimistoon. Todennäköisimmin vaimo rupeaa tätä ongelmaansa ratkaisemaan jos sinä tuet häntä siinä.
Ylenmääräinen "vätystely" ja hitaus normaalissa toimissa on yksi tyypillisimpiä masennuksen merkkejä.