Moikka!
Tässä minun tarinani: Olen ollut lukiorakkauteni kanssa yhdessä 6 vuotta. Nyt on tie tullut päätökseen. Olemme asuneet eri paikkakunnilla, emme koskaan saman katon alla. Jo vuoden olen tehnyt erotyötä itseni kanssa. Välillä päättänyt jättää, sitten taas on aurinko alkanut paistamaa risukasaan ja uutta yritystä kehiin.
Mies on kaikkea mitä nainen voi toivoa. Tulemme todella hyvin toimeen, olemme parhaita ystäviä, mutta mitään muuta ei ole enää. En halua häntä seksuaalisesti. Menee päiviä etten mieti häntä ollenkaan. Nyt emme ole nähneet kahteen viikkoon ja en tunne minkäänlaista ikävää.
Ongelma on, että miten kerron hänelle asian. Olemme tällä hetkellä ns. tauolla, koska juttelimme pitkästä suhteestamme ja tulimme siihen tulokseen, että tarvitsemme hengähdystaukoa (tai siis minä tulin). Nyt kuitenkin haluan pistää lopun jutulle. Tiedän, että meillä ei ole tulevaisuutta ja miestä on turha roikuttaa turhassa toivossa.
Miten kerron tämän ihmiselle, jota kaikkein viimeiseksi haluaisin satuttaa ja jonka ystävyyden haluaisin säilyttää?
Tässä minun tarinani: Olen ollut lukiorakkauteni kanssa yhdessä 6 vuotta. Nyt on tie tullut päätökseen. Olemme asuneet eri paikkakunnilla, emme koskaan saman katon alla. Jo vuoden olen tehnyt erotyötä itseni kanssa. Välillä päättänyt jättää, sitten taas on aurinko alkanut paistamaa risukasaan ja uutta yritystä kehiin.
Mies on kaikkea mitä nainen voi toivoa. Tulemme todella hyvin toimeen, olemme parhaita ystäviä, mutta mitään muuta ei ole enää. En halua häntä seksuaalisesti. Menee päiviä etten mieti häntä ollenkaan. Nyt emme ole nähneet kahteen viikkoon ja en tunne minkäänlaista ikävää.
Ongelma on, että miten kerron hänelle asian. Olemme tällä hetkellä ns. tauolla, koska juttelimme pitkästä suhteestamme ja tulimme siihen tulokseen, että tarvitsemme hengähdystaukoa (tai siis minä tulin). Nyt kuitenkin haluan pistää lopun jutulle. Tiedän, että meillä ei ole tulevaisuutta ja miestä on turha roikuttaa turhassa toivossa.
Miten kerron tämän ihmiselle, jota kaikkein viimeiseksi haluaisin satuttaa ja jonka ystävyyden haluaisin säilyttää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni olisi parasta kun istuisitte pöydän ääreen ilman kiirettä ja keskustelisitte asioista, kuitenkin parasta on kun sanot suoraan hänelle, miltä sinusta tuntuu. Älä kiertele tai kaartele sen asian kanssa, ja muista että aina täytyy olla selitys kysymykseen miksi. Sitä hän varmasti sinulta kysyy.
Voi käydä jopa niinkin hyvin, että hän on miettinyt asiaa samalta kannalta ja on samaa mieltä kanssasi. Ei kuitenkaan kannata jatkaa sellaista suhdetta kauempaa josta tietää ettei se toimi eikä sitä enää halua jatkaa, kidutat vain itseäsi jos niin teet.
Onnea ja muista että rehellisyys ja suoraan sanominen on paras keino, kävi miten kävi.
Eipä sinun kai auta muuta kuin kertoa, että tauosta tuli nyt pysyvä. Ja totta, rehellisyys ja suorasukaisuus satuttaa aina lopulta vähemmän, vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Onhan toisen saatava tietää mietteesi, ethän muuten anna hänelle mahdollisuutta suhtautua tilanteeseen.
Viestisi kuulostaa aika lailla samalta kuin oma elämäni tällä hetkellä. 7 vuotta ollaan seurusteltu ja osa ajasta asuttu yhdessä ja kihloihinkin ollaan ehditty. Mieheni on varmaankin joka tytön unelma, kiltti ja huolehtiva jne. Nyt vain tuntuu siltä, että suhteesta on hävinnyt jotain todella tärkeää, se oikea tunne. Välitän kyllä hyvin paljon ja rakastankin, mutta niinkuin hyvää ja läheistä ystävää. Hauskaa meillä on yhdessä ja monenlaista ollaan koettu, mutta silti tuntuu ettei sytytä. Oon miettiny josko tämä on vain joku kausi jolloin tuntuu tältä, mutta en usko että siitä on kyse. Jotenkin sen tietää, millon homma on lopussa. Sitä on vaikea myöntää itselleen, että näin voi käydä kun on uskonu että hautaan asti ollaan yhdessä. Mutta eihän se homma väkisin toimi. Ollaan puhuttu josko otettais etäisyyttä ja muutettais hetkeks aikaa eroon toisistamme. Tuntuu vain että se olisi kaiken pitkittämistä ja lisäis tuskaa kun toinen eläis toivossa että kaikki palautuu ennalleen. Itsekin olen ihmetellyt, kun en enää ikävöi vaikka ei nähtäisi viikkoon ja aikaisemmin ero veti mielen todella matalaksi. Mielestäni se kertoo aika paljon suhteen tilasta. Vaikeaa on se, että tahtomattaan loukkaa toista kun tunteistaan suoraan kertoo. Toivoisi niin, että toisella olisi hyvä olla eikä haluaisi maailmaa romuttaa. Viimeseen asti elää toivo siitä, että jonain aamuna herätessäni tajuaisin etten haluakaan erota. Niin vain ei tunnu käyvän..