miettikää

Onko uskottomuutta se, että puoliso on valmis pettämään, jos tulisi mahdollisuus?

Esim. puolisosi tapaa jonkun, ehdottaa tälle seksiä, mutta saa kieltävän vastauksen koska tämä uusi tuttavuus jostain syystä tietää että tuo ihminen on varattu. Puolisosi on pettynyt kun ei saanut seksiä, vaikka olisi kipeästi halunnut.

Melkein pettämistä. Vai oliko se jo henkistä pettämistä, sydämen tason pettämistä? Sitä, mikä on se ydinasia, pahin loukkaus, eli asennepäätös pettää kumppania. Halu siihen, vain ilman fyysisen toteutumisen sinettiä.

Joko se tekee puolisosta kusipään, petturin? Voisiko häneen enää luottaa jos tuon tietäisit?

Puoliso sanoo että "en ollut vieraissa", ja ei ollutkaan, mutta oli ollut aikeissa, ja olisi ollut, jos toinen olisi suostunut. Valehtelua?

Tarvitaanko pettämiseen aina fyysinen toteutuminen, eli jäävuoren huippu, että sitä voi kutsua pettämiseksi?

Voiko ajatuksilla pettää, jos ne jäävät ajatuksiksi ja aikeet aikeiksi, eiväthän ne ole itsessään uhka?

Eli puolisosi pettäisi jos saisi seksikumppanin. Tässä tilanteessa kanssarikollisuuden osuus "kakkosella" on nolla. Ketään muita ei voisi syyttää kuin puolisoa.

Kummalla on enemmän painoarvoa, pettämis-asenteella vai tapahtuvalla seksillä? Onko ne tasavertaisia?
6765
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

mutta kun sä sanoit, että miettikää sun avausta, niin mä jätän vastaamatta.

Äänestä
  • Olisi toki myös mukava kuulla mietinnän tuloksia.

    Äänestä

teoreettisen oloista pohdintaa. Jos käytännön tasolle vietäisiin, niin kummanko kanssa mieluummin eläisit? Ihmisen joka muutoin on uskollinen mutta lankeaa vieraisiin sattumoisin vai ihmisen joka koko ajan pohtii ja miettii pettämistä?

Meillä on taipumus tehdä sitä mitä mielessä liikkuu. Teemme pieniä valintoja siihen suuntaan että lopulta päädymme siihen mitä mielessämme olemme ajatelleet. Se on joko myönteistä tai kielteistä - eli pelkkä uskomus siitä ettei petä, todennäköisesti ainakin pienentää mahdollisuutta tekemiseen.

Onko uskollisuutta se, että kun saa rukkaset, eikä pääse pettämään? Nämä tyypithän jatkavat hakemista vaikka vuositolkulla, että viimein löytävät sen, joka suostuu. Jos muuten ei löydy, otetaan valheet peliin vaikka puhumalla olevansa eronnut tai eroamassa oleva. Epätoivoisimmat puhuvat rakkaudesta, kun ei muutoin löydy tai eivät saa seksiä suhteen ulkopuoliselta.

Äänestä

Jos on valmis pettämään tilaisuuden tullen, niin mielestäni suhde on hyvin heppoinen.

Äänestä

katsella sillä silmällä muita miehiä. Pettämistä ei tapahtunut.

Mulle riittää että asia käy mielessä. Lähtö tulee heti.

Äänestä

pettämiseen tarvitaan fyysinen tapahtuma jos on kyse seksistä.Kyllähän ihmiset flirttailee ilman, että se edes menisi.Voihan sitä kokeilla kelpaako ilman, että se johtaisi lopullisesti seksiin.Variaatioita on loputtomasti ja niiden eritteleminen mikä on moraalisesti väärin vai arveluttaa on melko vaikeaa.Itse ainakin luotan mielummin kuin kyseenalaistan toisen käyttäytymisen ilman todisteita.Tulisi muuten vainoharhainen olo toisen joka askeleesta.Kysymykseesi mielestäni tapahtuva seksi on paha asia.Asenteista voi aina keskustella ja saada toinen ymmärtämään millaisella jäällä liikkuu

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tätä kirjoitti:

Onko uskottomuutta se, että puoliso on valmis pettämään, jos tulisi mahdollisuus?

Esim. puolisosi tapaa jonkun, ehdottaa tälle seksiä, mutta saa kieltävän vastauksen koska tämä uusi tuttavuus jostain syystä tietää että tuo ihminen on varattu. Puolisosi on pettynyt kun ei saanut seksiä, vaikka olisi kipeästi halunnut.

Melkein pettämistä. Vai oliko se jo henkistä pettämistä, sydämen tason pettämistä? Sitä, mikä on se ydinasia, pahin loukkaus, eli asennepäätös pettää kumppania. Halu siihen, vain ilman fyysisen toteutumisen sinettiä.

Joko se tekee puolisosta kusipään, petturin? Voisiko häneen enää luottaa jos tuon tietäisit?

Puoliso sanoo että "en ollut vieraissa", ja ei ollutkaan, mutta oli ollut aikeissa, ja olisi ollut, jos toinen olisi suostunut. Valehtelua?

Tarvitaanko pettämiseen aina fyysinen toteutuminen, eli jäävuoren huippu, että sitä voi kutsua pettämiseksi?

Voiko ajatuksilla pettää, jos ne jäävät ajatuksiksi ja aikeet aikeiksi, eiväthän ne ole itsessään uhka?

Eli puolisosi pettäisi jos saisi seksikumppanin. Tässä tilanteessa kanssarikollisuuden osuus "kakkosella" on nolla. Ketään muita ei voisi syyttää kuin puolisoa.

Kummalla on enemmän painoarvoa, pettämis-asenteella vai tapahtuvalla seksillä? Onko ne tasavertaisia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu