Meillä on mielestäni outo ja hyvin hankala ongelma. Se ei liity varsinaisesti parisuhteeseemme, joka on täynnä rakkautta ja hellyyttä. SILTI mieheni on kiukkuinen suunnilleen aina. Ei minulle, mutta kaikelle muulle mahdolliselle. Meluaville (tai paremminkin "meluaville", itse en edes huomaa) naapureille, liikenteessä huonosti käyttäytyville, kaikille "tyhmille" ihmisille, jotka tekevät asiat toisin kuin hänen mielestään pitäisi. Viimeinen kk on ollut pahin, koska aloitimme uuden "mukavan", yhteisen harrastuksen, vieraan kielen opiskelun. Onneksi kurssi pian päättyy. Mieheni on raivonnut joka ikinen päivä sille, kuinka hän on mielestään tyhmä, koska ei opi kyseistä kieltä salamannopeasti.
Kotimme on jatkuvasti negatiivisen tunnelman vallassa, ja pahinta on, että olen itse alkanut kohdistaa mieheeni omia negatiivisia tunteita, koska tyypin turha raivoaminen yksinkertaisesti v**uttaa. Toki viha saattaa kohdistua myös minuun, jos yritän rauhoitella tilanteita. Saatan saada tosi töykeitä sanoja vastaan. Olenkin mieluummin hiljaa, ja kehitän välinpitämättömyyden peiton välillemme. Illalla hän usein pyytää anteeksi, mutta aivan liian myöhään.
Itse en uskalla ja tahdo enää ilmaista mieltäni mistään asiasta. Aiemmissa suhteissani olen saanut vapaasti olla ailahteleva nainen, minua on ymmärretty, jos joskus kiukkuan. Nyt en viitsi, vaikka mieli tekisikin, koska meillä on jo ihan tarpeeksi vihatunnelmaa, ja minun kiukunpuuskiani mies ei todellakaan ymmärrä. Silti häntä pitäisi ymmärtää loputtomiin.
Itken usein öisin ja kaipaan exääni. En silti haluaisi lopettaa tätä suhdetta, koska kerrankin olen löytänyt todella luotettavan ja rehellisen ihmisen. Joka valitettavasti vain vihaa kaikkia ja kaikkea....
Hän tiedostaa kyllä itse luonteensa - jos nyt luonteesta on kyse. Hän on miettinyt jotakin hoitoa. Turha lienee mainita, että seksin sujumisen kanssa on myös suuria ongelmia, sillä ellei se suju täydellisesti, sekin on vihattavaa toimintaa. Ja tietenkään se ei suju täydellisesti.
Miehelläni on luultavasti valtavan huono itsetunto, vaikka en käsitä miksi. Hänellä ei ole mitään syytä, kaikki hänen asiansa ovat erinomaisesti. Tai ainakin niiden pitäisi olla.
Onko kellään samanlaista?
Kotimme on jatkuvasti negatiivisen tunnelman vallassa, ja pahinta on, että olen itse alkanut kohdistaa mieheeni omia negatiivisia tunteita, koska tyypin turha raivoaminen yksinkertaisesti v**uttaa. Toki viha saattaa kohdistua myös minuun, jos yritän rauhoitella tilanteita. Saatan saada tosi töykeitä sanoja vastaan. Olenkin mieluummin hiljaa, ja kehitän välinpitämättömyyden peiton välillemme. Illalla hän usein pyytää anteeksi, mutta aivan liian myöhään.
Itse en uskalla ja tahdo enää ilmaista mieltäni mistään asiasta. Aiemmissa suhteissani olen saanut vapaasti olla ailahteleva nainen, minua on ymmärretty, jos joskus kiukkuan. Nyt en viitsi, vaikka mieli tekisikin, koska meillä on jo ihan tarpeeksi vihatunnelmaa, ja minun kiukunpuuskiani mies ei todellakaan ymmärrä. Silti häntä pitäisi ymmärtää loputtomiin.
Itken usein öisin ja kaipaan exääni. En silti haluaisi lopettaa tätä suhdetta, koska kerrankin olen löytänyt todella luotettavan ja rehellisen ihmisen. Joka valitettavasti vain vihaa kaikkia ja kaikkea....
Hän tiedostaa kyllä itse luonteensa - jos nyt luonteesta on kyse. Hän on miettinyt jotakin hoitoa. Turha lienee mainita, että seksin sujumisen kanssa on myös suuria ongelmia, sillä ellei se suju täydellisesti, sekin on vihattavaa toimintaa. Ja tietenkään se ei suju täydellisesti.
Miehelläni on luultavasti valtavan huono itsetunto, vaikka en käsitä miksi. Hänellä ei ole mitään syytä, kaikki hänen asiansa ovat erinomaisesti. Tai ainakin niiden pitäisi olla.
Onko kellään samanlaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että miehesi sairastaa masennusta? Itselläni havaitsin vastaavaa (tai jälkeen päin ymmärsin itseäni), kun minulla todettiin masennus. Olin itsekin käsittämättömästä syystä usein vihainen kaikelle ja kaikille, itselleni kai eniten. Tätä kesti vuosikausia.
Terapian, masennuslääkityksen ja itseni ymmärtämisen kautta opin elämään tätä elämää paaaljon rennommin ja olemaan armollisempi itseäni ja muita kohtaan.
Tässäpä vain yksi näkemys, keskustelu miehesi kanssa toivottavasti auttaa.
olemme me keskustelleetkin, ja hän itsekin on miettinyt masennusasiaa, kun suvussakin sitä on ollut. Voihan masennus olla hyvin moniulotteistakin. Mieheni kuitenkin innostuu häntä kiinnostavista asioista, eli ei ole missään tapauksessa välinpitämätön ja flegu tyyppi ollenkaan. Mutta kaiken, mikä ei suju, hän luovuttaa heti. Pitkäpinnaisuus ja kiukunhallinta puuttuvat kokonaan. Hän taitaa olla aika perfektionisti, ja heti kun ei hallitse jotakin tilannetta, hän mieluummin luopuu siitä.
Olen tuntenut mieheni useita vuosia, ensin ystävänä, ja yhdessä olemme olleet ja asuneet 2 vuotta. Tiesin jo ennakkoon, että hän oli aika tuittu tapaus, mutta naisellisesti ajattelin, että se johtui vain rakkauden puutteesta... No ei aivan johtunut :)
Pelottaa ajatus lasten hankkimisesta tähän kuvioon!! Niidenkin varmasti pitäisi olla täydellisiä ja hiirenhiljaisia...
tuossa vaiheessa!! Parisuhde ensin kuntoon jos mahdollista, sitten vasta perhettä perustamaan.
P.s. masennus ei aina meinaa flegmaattisuutta, vaan ilmenee monin eri muodoin. voihan toi olla jotain muutakin elämän ahdistusta, mutta ns. normaalia jatkuvasti vihaisuus ei ole.
Onko miehesi horoskooppi Neitsyt? 😊
Jos on niin perustelen miksi tätä kysyn.