Olen 30-vuotias nainen. Ja olen seurustellut mieheni kanssa reilut kolme vuotta. Asumme kuitenkin eri talouksissa, koska menetin työpaikkani ja en halua olla hänestä taloudellisesti mitenkään riippuvainen.
Vanhemmat eivät ole koskaan hyväksyneet miesystävääni. Syitä löytyy mm. alkoholismista ja miehen tökeröstä käytöksestä minua ja vanhempiani kohtaan.
Muutama päivä sitten juttelin äitini kanssa puhelimessa. Kerroin, että olen aika tiukoilla rahallisesti ja purin harmistuneisuuttani, että miesystäväni käytti jälleen kerran vähäisiä rahojani vaikka on hyvässä työpaikassa saaden hyvää palkkaa.
Mies tiesi tilanteeni sanoen maksavansa viinarahat takaisin. Hän kuitenkin perui puheensa sanoen minun olleen liikaakin hänen jääkaapillaan ym. Totta, mutta aina ennen sanonut, että se mitä kulutan ei tunnu niin paljoa hänen kukkarollaan. Tapaamme vaan viikonloppuisin ja osallistun kuluihin jos suinkin vaan kykenen.
No tuo puhelinkeskustelu päättyi hyvin oudosti ja ikävästi. Äitini tokaisi ihan rauhalliseen sävyyn, että tiedätkö miksi miesystävä hakee minut joka viikonloppu luokseen. Kuulemma siksi, että haluaa vaan naida minua. Ja minun pitäisi pyytää joka yhdynnästä korvausta!!!
Menin ihan shokkiin ja aloin vaan huutamaan, että mitä ihmettä hän oikein puhuu. Eikö hän tiedä mitä eroa on parisuhteessa tapahtuvassa rakastelussa ja taas huoraamisessa? Siihen hän kommentoi, että hän katsoo RAAMATUN valossa asiaa, että elämme synnissä, koska emme ole edes kihloissa..Että huh huh.
Puolestaan minä jatkoin huutamista, että on siinä mulla uskovainen äiti joka ehdottaa rahan ottoa seksistä. Tosiaan olin tosi järkyttynyt ja olen sitä edelleen ja aivan tasan tarkkaan en muista mitä puhuttiin, kuitenkin hän jatkoi keskustelua sanoen minun olevan seksihullu. Ja mistä ihmeestä hän noin päätteli?? Kun kerran paneskelemme(hän käytti rumia termejä koko ajan)niin rahahuoleni helpottuisi ja mies "oppisi" hyväksikäytöstään minua kohtaan. Sanoin, että vaikka minun seksielämä ei todellakaan kuulu hänelle, niin kerroin, että suhteessamme on toki paljon paljon muutakin ja minua ei käytetä hyväksi!Muistutin häntä ikävästä tapahtumasta, jonka hänen veljensä teki minulle olessani 6-7 vuoden. Hänen vaan sanoi, että unohda jo se. Sehän oli VAAN insestiä.
Katkaisin välit lopullisesti. Tuntuu todella pahalta! Miehelle en kehtaa koskaan kertoa tuota. Äitini puuttuu tosin muihinkin elämäni alueisiin, mutta ei koskaan vielä seksielämääni. Olen yrittänyt pitää välimatkaa enkä kertoa paljoakaan omasta elämästäni, juuri siksi, että vaikka jos hana tiputtaa syy on minun. Kun näemme hän arvostelee hiuksia, vaatteita, meikkejä.. Tuntuu, että en koskaan ole kelvannut hänelle enkä kelpaa. Tosin enään ei tarvitse kelvatakkaan.
Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Voinko ja tarviiko minun antaa anteeksi koskaan?
Ja miten kestän tän nöyryytyksen, joka sisällä velloo? Onko aika tosiaan katkaista välit ja elää ilman vanhempia (ovat jo aika iäkkäitä), äidistä tosin en välitä, mutta maailman kultaisin isä minulla on. Hänkin vaan niin hiton tossunalla, että eipä sitten häntäkään pääse tapaileen. Kertokaa mitä ratkaisuamallia voisi käyttää vaan onko tilanne niin paha, että sitä ei kertakaikkiaan ole.
Vanhemmat eivät ole koskaan hyväksyneet miesystävääni. Syitä löytyy mm. alkoholismista ja miehen tökeröstä käytöksestä minua ja vanhempiani kohtaan.
Muutama päivä sitten juttelin äitini kanssa puhelimessa. Kerroin, että olen aika tiukoilla rahallisesti ja purin harmistuneisuuttani, että miesystäväni käytti jälleen kerran vähäisiä rahojani vaikka on hyvässä työpaikassa saaden hyvää palkkaa.
Mies tiesi tilanteeni sanoen maksavansa viinarahat takaisin. Hän kuitenkin perui puheensa sanoen minun olleen liikaakin hänen jääkaapillaan ym. Totta, mutta aina ennen sanonut, että se mitä kulutan ei tunnu niin paljoa hänen kukkarollaan. Tapaamme vaan viikonloppuisin ja osallistun kuluihin jos suinkin vaan kykenen.
No tuo puhelinkeskustelu päättyi hyvin oudosti ja ikävästi. Äitini tokaisi ihan rauhalliseen sävyyn, että tiedätkö miksi miesystävä hakee minut joka viikonloppu luokseen. Kuulemma siksi, että haluaa vaan naida minua. Ja minun pitäisi pyytää joka yhdynnästä korvausta!!!
Menin ihan shokkiin ja aloin vaan huutamaan, että mitä ihmettä hän oikein puhuu. Eikö hän tiedä mitä eroa on parisuhteessa tapahtuvassa rakastelussa ja taas huoraamisessa? Siihen hän kommentoi, että hän katsoo RAAMATUN valossa asiaa, että elämme synnissä, koska emme ole edes kihloissa..Että huh huh.
Puolestaan minä jatkoin huutamista, että on siinä mulla uskovainen äiti joka ehdottaa rahan ottoa seksistä. Tosiaan olin tosi järkyttynyt ja olen sitä edelleen ja aivan tasan tarkkaan en muista mitä puhuttiin, kuitenkin hän jatkoi keskustelua sanoen minun olevan seksihullu. Ja mistä ihmeestä hän noin päätteli?? Kun kerran paneskelemme(hän käytti rumia termejä koko ajan)niin rahahuoleni helpottuisi ja mies "oppisi" hyväksikäytöstään minua kohtaan. Sanoin, että vaikka minun seksielämä ei todellakaan kuulu hänelle, niin kerroin, että suhteessamme on toki paljon paljon muutakin ja minua ei käytetä hyväksi!Muistutin häntä ikävästä tapahtumasta, jonka hänen veljensä teki minulle olessani 6-7 vuoden. Hänen vaan sanoi, että unohda jo se. Sehän oli VAAN insestiä.
Katkaisin välit lopullisesti. Tuntuu todella pahalta! Miehelle en kehtaa koskaan kertoa tuota. Äitini puuttuu tosin muihinkin elämäni alueisiin, mutta ei koskaan vielä seksielämääni. Olen yrittänyt pitää välimatkaa enkä kertoa paljoakaan omasta elämästäni, juuri siksi, että vaikka jos hana tiputtaa syy on minun. Kun näemme hän arvostelee hiuksia, vaatteita, meikkejä.. Tuntuu, että en koskaan ole kelvannut hänelle enkä kelpaa. Tosin enään ei tarvitse kelvatakkaan.
Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Voinko ja tarviiko minun antaa anteeksi koskaan?
Ja miten kestän tän nöyryytyksen, joka sisällä velloo? Onko aika tosiaan katkaista välit ja elää ilman vanhempia (ovat jo aika iäkkäitä), äidistä tosin en välitä, mutta maailman kultaisin isä minulla on. Hänkin vaan niin hiton tossunalla, että eipä sitten häntäkään pääse tapaileen. Kertokaa mitä ratkaisuamallia voisi käyttää vaan onko tilanne niin paha, että sitä ei kertakaikkiaan ole.
Vastaukset 26
Vanhimmat
hän todellakin käyttää sinua hyväkseen.
Koko juttu taitaa kuitenkin olla brovo... vaikkakin huomattavasti taitavammin väännetty kun useimmat aikaisemmat brovot. Onnittelut hyvästä brovosta!
Ymmärrän kyllä, ettei tätä tahdo kukaan uskoa todeksi. Näin ikävä kyllä on. Kun olin jo lähettänyt viestin ajattelin, että varmaan tulee epäilyksiä. Mulla vaan ei ole ketään kelle purkaa tätä nöyryyttävää asiaa. Toivon, että jos joku vielä vastaa niin vastatkoon uskoen ja asiallisesti.
Epäilyksiä ei ole äitisi ja sinun keskusteluun vaan siihen, että todellakaan et näe että sinua käytetään hyväksi. Olet hyväksikäytetty ja huijattu. Miksi et yhtä hyvin ottaisi miesystävältäsi maksun siitä mitä joudut kokemaan? Olisipahan tasavertaisempi suhde teillä.
Puuttumatta tarkemmin muuhun tilanteeseesi, annan vaan neuvon, että älä katkaise välejä äitiisi.
Ymmärrän suuttumuksesi, ymmärrän että olet kokenut paljon vääryyttä, mutta yritä silti pitää välit äitiisi. Anna nyt ajan mennä, älä tee mitään, mutta jossakin vaiheessa pyri kontaktiin tavalla tai toisella. Sillä sinulla on vain yksi äiti, ja riippumatta siitä millainen hän on, saattaisit hänen kuoltuaan katua jos hylkäät hänet.
Minunkin äitini on tehnyt väärin, valehdellut ja muuttanut kantojansa ja jopa syyttänyt rikoksesta syyttä. Silti koen, että velvollisuuteni on antaa anteeksi, vaikkei sitä pyydetäkään ja olla väleissä.
Lisäksi nyt oma lapseni on minut hylkäämässä. Syynä vain se, kun en kelvannut puolisolle, olen liian hiljainen. En ole syyllistynyt mihinkään väärään, silti minut ollaan hylkäämässä. Voit vaan kuvitella miten pahalta se tuntuu. Olisin kuitenkin toivonut voivani olla äiti loppuun saakka...älä hylkää äitiäsi.
Viestissä kiinnitti huomiotani kaksi asiaa.
Puhut lapsena kokemastasi insestistä. Se on todella vakava asia ja on vaikuttanut koko aikuisikäsi seksuaalielämään. Etkö koskaan ole hakenut siihen keskusteluapua? Ellet, tee se nyt.
Toinen ikävä asia on, että kyllä viestisi aika selvästi antaa ymmärtää, että miesystäväsi ei ole kanssasi rehellisin aikein.
Äitisi on nähnyt asian, ehkä muutkin tuttavasi.
Sanoisin, että olet suhteessasi täysi lapanen. Et ole enää pikkutyttö. Olet hyvin aikuinen nainen. Mutta et käyttäydy kuin aikuinen. Annat edelleen hyväksikäyttää itseäsi.
Tee ero miestuttavaasi, joka vaikuttaa puhdasveriseltä hyväksikäyttäjältä.
Mutta yritä tukeutua äitiisi. Tai ei kai äiti ollut hyväksikäyttäjäsi lapsuudessasi?
Äiti ei tiennyt veljensä käyttävän minua hyväksi. Varmaan olisi puuttunut asiaan. Toisaalta hän oli ns uranainen, jota ei paljoa kotona näkynyt.
Olen käsitellyt tuota asiaa vuosia sitten terapiassa ja asian kanssa tänäpäivänä sujut. Se, että äiti kehottaa tuollaiseen toimintaan on todella ristiriidassa esim hänen kristillisen elämänsä kanssa.
Ja koska olen aikuinen, tiedän tasan milloin minua käytetään hyväksi. Annoin kieltämättä huonon kuvan miehestä, mutta en ole lapanen kuten kirjoitit. Huomaa kyllä miten uhri uhriutetaan tässäkin keskustelussa. Äiti ei ole toiminut monenkaan teidän mielestä huonosti. Vaan syyllinen olen saamaani kohteluun minä.
Veren pitäis olla vettä sakeempaa, äiti olisi voinut huolestuneisuutensa toisinkin tavoin ilmaista. Tosin en usko, että huoli oli pääsyy vaan, se että mies ei ole heidän mielensä mukainen. Eivätkä voi hyväksyä minun ratkaisua, siis rakastaa tuota miestä. Jos päätän erota, eroan ilman vinoilua ja painostusta. Aikuinen kun olen.
Seksuaalisuus on kuitenkin niin hen.koht. asia, että sillä loukkaaminen on todella alaarvoista olkoon kyseessä kuka tahansa.
Kirjoituksesi vaikuttaa aivan uskomattomalta, mutta en epäile etteikö se voisi olla totta. Totuus on usein niin outoa että se peittoaa monet provot joita näilläkin palstoilla on.
Äitisi on ilmeisesti vahvasti uskovainen ihminen. Onko hän ollut sellainen aina vai onko hän tullut uskoon aikuisella iällä?
Minun lähipiiriini kuului (nyt jo edesmennyt) uskova ihminen, aikuisella iällä uskoon "hurahtanut". Näin miten hän muuttui, ja tunsin sen nahoissani. Ennen suvaitsevaisesta ihmisesta löytyi yllättävän jyrkkiä ja melkein agressiivisia piirteitä. Se mikä ennen oli ollut hänen mielestään hyväksyttävää, ja hienoa, saattoi olla yhtäkkiä kamalaa syntiä. Omien kokemuksieni pohjalta en ihmettele, vaikka oma äiti sanoisi tyttärelleen noin. Se tuntuu varmasti kamalan pahalta.
Se mitä olet kokenut lapsena, sitä en voi käsittääkään. Hyvä että olet saanut apua ja voit elää menneisyytesi kanssa.
En tiedä mitä sanoa, mutta tällä kirjoituksella yritän kertoa että toivon sydämestäni sinulle voimaa ja rohkeutta.
En ymmärtänyt uhriuttavani sinua. Sinua ovat mielestäni kohdelleet väärin ainakin enosi, äitisi ja nyk. seurustelukumppanisi. Näin luen alkuper. viestisi.
Mutta koska olet jo hyvinkin aikuinen, luulin sinun etsivän tai kestävän viestinlukijan mielipiteen. Ehkä haluatkin muilta tukea siihen, että seurustelukumppanisi olet itse valinnut ja saat olla hänen kanssaan juuri sellaisessa suhteessa kuin ikinä haluat.
Kiinnitin huomioni esim. tähän: " Vanhemmat eivät ole koskaan hyväksyneet miesystävääni. Syitä löytyy mm. alkoholismista ja miehen tökeröstä käytöksestä minua ja vanhempiani kohtaan."
- Etkö itse näe, mitä virke sisältää?
Huolestuttava on myös tämä sanomasi: " Mies tiesi tilanteeni sanoen maksavansa viinarahat takaisin. Hän kuitenkin perui puheensa sanoen minun olleen liikaakin hänen jääkaapillaan ym. "
- Aika karua puhetta ja toimintaa.
Niin että huolimatta siitä, mitä äitisi sanoi Sinulle, aikuiselle naiselle, näen, että äitisi SAATTAA oivaltaa teidän suhteenne hyväksikäyttösuhteeksi.
Äitisi puhe on törkeätä.
Mutta onko se totuus tilanteesta, onkin toinen asia.
Ap.n mies-ystävä käyttää tätä törkeästi hyväkseen, ts. saa halutessaan seksiä, luopumatta itse mistään.
Äiti näkee tämän ja yrittää julmilla puheillaan herättää tyttärensä näkemään tilanteen jossa tämä elää. Äiti ajattelee että maksakoot äijä sitten vaikka rahalla saamisistaan.
Ap.lle sanoisin että etsi itsellesi kunnon mies, sellaisiakin on.
"Vasta sitten on aikuinen, kun voi antaa anteeksi omille vanhemmilleen." Tämä viisaus löytyy edesmenneen professori Jorma Palon kirjasta "Mies, joka ei ollut mistään kotoisin." Siinä kerrotaan sukulaisista, jotka yrittivät painaa oman sukulaispoikansa maan rakoon. Äiti oli kylmä, etäinen ja uskomattoman narsistinen. Vähän samankaltainen kuin aloittajan äiti tuntuu olevan. Hänellä on ilmeisesti käsitys, että on aikuisen lapsensa yläpuolella ja voi antaa järjenvastaisia neuvoja. Kirjoittajan ympäristössä tuntuu olevan näitä luonnevikaisia enemmänkin. Siksi tunnut hyväksyvän miesystäväsi uskomattoman tökerön käytöksen aivan normaalina, jota se ei todellakaan ole. Puhu miesystäväsi kanssa asiat halki, siis ettet hyväksy hänen käytöstään. Välit vanhempiin kannattaa pitää voimassa, mutta antaa ymmärtää, ettei alistu mihin vaan. Eli pidä etäisyyttä ja jossain vaiheessa vanhempasi pystyvät taas arvostamaan sinuakin. Mielestäni menetät kuitenkin enemmän tekemällä välirikon.
No... huh...huh..
Minusta sinun pitäisi keskittyä siihen, että haluatko elää alkoholistin kanssa. Ehkä äitisi on niitä ihmisiä, jotka todella uskaltavat sanoa asiasta. Suurin osa ei halua ja hyssyttelevät asioita. Ehkä hän rakastaa sinua niin paljon, että törkeillä sanomisillaan yrittää saada sinut ymmärtämään tilanne. Alkoholisti sairastuttaa lähiympäristönsä, vaikka olisi kiltti jopa työssäkäyvä, ehkä äitisi on jo sairastunut ja luultavasti sinäkin selittelet asioita itsellesi.
Joskus minua huvitti tämä slougani lähiympäristön sairastumisesta, mutta ei enää, ja kysymys on sisareni alkoholisoituneesta miehestä, huoli, miettiminen, auttamisen tarve, asioihin puuttumattomuus sairastuttaa minutkin. Jos olisi uskallusta, niin ehdottaisin myös maksun ottamista sisarelleni, koska koko palkka menee alkoholiin ja sisareni on tiukilla, että saa lapsille edes kouluvarusteet. Totean vain, että alkoholistin kanssa ei ole elämää vain pelkoa, rahapulaa ja pönkittämistä eli ehkä äitisi halusi vain herätellä sinua.
vain surua ja kipua. Mies ystäväsi vain käyttää sinua hyväkseen. Äitisi on tämän nähnyt ja yrittää saada sinutkin näkemään sen. Hänen kielenkäyttönsä on kärkästa, mutta tarkoitus on ehkä saada sinut heräämään ja miettimään asioita. Kuka sanoi että uskovaisten pitäsi olla hiljaa ja ei voi sanoa asioita niin kuin sen näkevät? Sinulla on vain yksi äiti, vaikka kuinka mahdottomalta joskus tuntuu. Sanon minäkin monesti että välimatka minun ja äitini välillä on täydellinen ja meidän välinen suhde pysyy suht hyvänä; hän asuu suomessa ja minä Texasissa:)
Sinulla on menneet elämänarvot hiukan epätasapainoon.
Oikeasti. Näin sivullisesta katsottuna. Kenen silmillä katsot maailmaa? Mielestäni et katso omilla silmilläsi.
Yrität jotenkin hölmösti olla itsenäinen. Et kuitenkaan ole:
1)Lainaat miehelle viinarahaa.
2)Sen jälkeen purat miehen aiheuttaman rahattomuutesi äitisi niskaaan.
Äitisi taitaa pohjimmiltaan olla erittäin huumorintajuinen.
Ajattelet aika yksioikoisesti. Etkö näe: lainaat viinarahaa rakastetullesi.
Rakastettusi kertomasi mukaan on käyttäytynyt sinua kohtaan tökerösti, kuten myös vanhempiasi kohtaan.
Sitten rakastettu lainaa sinulta viinarahaa, koska viikonloppuisin käyt hänen jääkaapillaan.
Rakastettusi on laskenut jokaisen suupalasi ja haluaa korvausta.
Äitisi näkee tilanteenne raadollisen puolen.
Voi sinua! Katkaisit välisi äitiisi. Ehkä hän onkin helpottunut siitä? Se, ettet näe rakastettusi epämoraalista käyttäytymistä, on äidillesi varmaan raskas asia.
Raskaaksi sen tekee se, että purat huolesi hänelle, ja hän ei voi tehdä ongelmillesi mitään.
Olet alkoholisti rakastettusi lumoissa. Sinua todella käytetään hyväksi.
Ei tarvitse olla uskovainen nähdäkseen tämän.
Mies, jonka annat loukata iäkkäitä vanhempiasi ja itseäsi, joka laskee syömisesi, jolle annat kehosi, joka lainaa rahojasi viinaan: tätä miestä kutsut rakastetuksi.
Äitisi käytti sarkasmia ja symbolista ilmaisua kehoittaessaan sinua ottamaan maksun rakastelusta.
Äitisi näytti että seurustelemalla tällaisen hepun kanssa, alennut hänen tasolleen, ja sen vuoksi voisit alkaa ottamaan maksun omista palveluksistasi. Samalla mitalla siis! Hammas hampaasta. Palvelu palvelusta.
Tajuatko?
Äitisi tarkoitti hyvää sinulle. Hän vain käytti sanaa synti, joka nyt modernille ihmiselle on vieras termi. Se, että mies menisi avioon kanssasi, olisi vastuunottamista.
Mies kantaisi siis vastuuta parisuhteessanne. Tätä äitisi halusi.
Minä olen nuori ihminen, enkä antaisi kenenkään miehen, alkoholistin loukata vanhempiani. Älä sinäkään anna tämän miehen tehdä niin.
Kun hän loukkaa äitiäsi, hän loukkaa sinuakin.
Sinun pitäisi mennä itseesi ja niellä typerä ylpeytesi.
Se on oikeasti typerää ylpeyttä ja joudut sen kanssa rypemään monissa vaikeuksissa.
Tee näin, niin huomaat kuinka elämänlaatusi kohenee ja sinusta tulee oikea aikuinen:
1) Mene ja pyydä äidiltäsi anteeksi, että olet purkanut hänelle huoliasi, joille hän ei ole voinut mitään.
2) Pyydä ädiltäsi anteeksi, että olet antanut miesystävän loukata vanhempiasi.
3) Katkaise suhde miesystävääsi.
4) Sano, että jatkat suhdetta vain, jos mies on hakeutunut hoitoon alkoholiongelmastaan ja on pysynyt puoli vuotta raittiina.
5) Selvitä itse insestiongelma äidin veljen kanssa.
6)Tajua, että tapaus on äidillesi ollut niin vaikea, että hän ei pysty sitä käsittelemään.
7) Ala auttamaan vanhempiasi askareissa, koska he ovat iäkkäitä, eikä sinulla ole heitä aina.
8) Tajua, että jonain päivänä seisot isäsi ja äitisi hautakummulla. Et saa koskaan sanottuja asioita takaisin.
9) Etsi uutta ja todella fiksua mieskumppania. Miksi? Koska mitä ilmeisemmin exä ei raitistu eikä laskelmoiva luonne muutu.
10) Lue filosofisia, eettisiä arvoja käsitteleviä kirjoja, tutustu ihmisen psykologiaan. Opiskele lisää.
11) Nauti luonnosta ja omasta seurastasi. Ole sukurakas.
12) Auta niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Anna rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei viinaan eikä juhlimiseen.
Omissa käsissäsi ovat onnen avaimet.
Vakuuttaa Mia Marika 30 vee
"5) Selvitä itse insestiongelma äidin veljen kanssa"
EI MISSÄÄN NIMESSÄ! Uhrin hommaa ei ole yksikseen altistaa itseään rikollisen vaikutukselle. Oletko hullu?
tässä, miten kaikki puolustavat tuota äitiä. Ehkä hän rakastaa lastaan, mutta ei oikein osaa sitä näyttää. Arvostelee kaikkea, hiuksia ja meikkejä jopa, sekä tuo suhtautuminen insestiasiaan. Ja tyttären seurusteluun. Onko tuo oikeaa käyttäytymistä?
ymmärrettävää, että tytär pahoittaa mielensä.
Mutta totta se, että tytär voi itse alkaa muuttamaan elämäänsä parempaan suuntaan. Ja päättääpä hän mitä tahansa miesystävänsä suhteen, niin eikö äidin kuuluisi olla tukena? vähän hienotunteisemmin siis, eikä komentelemalla ja ilkeitä puhumalla. minusta tuossa kuviossa nyt MOLEMMAT KÄYTTÄYTYVÄT LAPSELLISESTI, SEKÄ ÄITI ETTÄ TYTÄR.
Ja se miesystävä on sitten asia erikseen.
No juu, kirjoitus jäi puolitiehen.
Tarkoitin tietysti, että selvitä äidin veljen kanssa käyty insesti TERAPEUTIN myötäavustuksella.
HULLUA on lähteä vanhaa äitiä tilittämään PUHELIMESSA riidan aikana insestiasiasta, joka ilmeisesti on parikymmentä vuotta sitten tapahtunut. Tai nyt ainakin viisitoista vuotta sitten.
Mitä tollainen iäkäs ja ehkä hieman seniili vanhus osaa tehdä asialle, joka varmaan ylittää hänen käsityskykynsä.
Onko oikein psyykkisesti häntäkään murtaa?
Auttaako muka syyttely tytärtä tai äitiä? Rikollinenhan on toisaalla.
Juttu on rikosoikeudellisesti ilmeisesti vanhentunut. Jos asia vaivaa, kannattaa lähteä juristilta kyselemään.
Järki minulla on päässä. Yhtä hullua on hyökätä äidin kimppuun asiasta.
Rakastettuhan oli käyttäytynyt törkeästi naisen äitiä ja isää kohtaan.
Rakastettu on juoppo.
Rakastettu vaatii kumppaniaan korvaamaan viikonloppuna syöty ruoka.
Rakastettu lainaa viinaan rahaa kumppaniltaan, niin että kumppani jää rahattomaksi.
Kumppani valittaa asiasta äidilleen.
Kuule, jotenkin ymmärrän vanhan äidin huolen ja pottuilunkin!
Enhän tiedä, kuinka räikeästi ja tyylittömästi ap. on meikannut. Jos ne hiukset ja meikit tosiaan on mauttomat. Mene ja tiedä.
"Enhän tiedä, kuinka räikeästi ja tyylittömästi ap. on meikannut. Jos ne hiukset ja meikit tosiaan on mauttomat."
Ja sinustako hyviin käytöstapoihin kuuluu se että toisen ulkonäköä saa arvostella ja mollata jos hän on OIKEASTI meikannut rumasti?
Sekö ei loukkaa toisen tunteita? Se toinenko ei ole yrittänyt laittautua kauniiksi ja meikata ja laittaa hiukset niin, että olisi nätti? Tahallaan on laittanut rumasti että saisi kiusata muita ihmisiä?
Minä en välillä ymmärrä teitä ihmisiä ollenkaan.
Olet jo 30-vuotias. Ensimmäisenä sinun pitää itsenäistyä äidistäsi.
on omena lentänyt hyvin kauas puusta ja että et alennu samaan kuin äitisi. Seuraavaksi heivaat sen "miesystäväsi" ja opettelet arvostamaan ja rakastamaan myös itseäsi.
on ongelmia sekä miehesi että äitisi suhteen.
Minusta normaalissa aikuisten ihmisten välisessä suhteessa suupaloja ei lasketa ja jos viikonloppuna ollaan vietetty aikaa yhdessä, toinen ei jää syömisistä eikä muista mitenkään velkaa. Ihan hullu ajatuskin.
Toisaalta vastuullinen aikuinen töissäkäyvä mies ei lainaa viinarahoja työttömältä naisystävältään. Jos näin tekee, on alko-ongelma sitä luokkaa, ettei normaali tasapainoinen suhde ole juuri mahdollinen. Alkoholisti on aina hyväksikäyttäjä, jos ei aineellisesti niin henkisesti ainakin.
Oletteko aikaisemmin asuneet yhdessä ja muuttaneet erilleen, kun sinä jäit työttömäksi? Sekin on aika kummallista yhteiselämää ja elämän jakamista.
Se, mitä äiti sanoo ja mitä mieltä hän on, on aina erityisen tärkeää. Äitisi käyttäytyi sinua kohtaan törkeästi. Minulla on lähes vastaavia kokemuksia omasta äidistäni, joka ei muuten ole koskaan ollut mitenkään erityisen arvosteleva, pikemminkin kunnioittava ja rohkaiseva. Joskus on kuitenkin sattunut niin, että hän on yhtäkkiä aivan kuin "tullut hulluksi" ja sanonut jotain aivan järkyttävää tai alkanut syyttää jostain aivan älyttömästä. Näitä kohtuuttomuuden hetkiä on ollut lapsuuteni ja nuoruuteni aikana sekä joitakin kertoja myös näin aikuisena. Äitini ei ole erityisen estoinen ihminen mutta useimmiten hän ei ole jälkeenpäinkään pystynyt tai halunnut näistä keskustella, joitakin tapauksia ei ole edes pyytänyt anteeksi vaikka muuten on aina pienimpiäkin sanomisiaan ja tekemisiään pahoittelemassa. Onpa joskus saattanut vielä jälkeenpäinkin suutahtaa ja sanoa olevansa edelleen samaa mieltä.
Itse olen tulkinnut, että äitini on näinä hetkinä jotenkin "väsähtänyt", huoli ja murhe on kasvanut liian suureksi, kun muutenkin huolehtivainen ihminen on ja hän on ikäänkuin väen vängällä, pelottelemalla, kauhistuttamalla ja ärsyttämällä koittanut "pakottaa" minut ymmärtämään jonkin asian tai tekemään, kuten hän toivoo.
Tällaiset tapaukset ovat tietysti nakertaneet luottamusta äitiin ja maailmanjärjestykseen yleensä. Miten ihminen, joka on aina huolehtinut, toivonut parasta, antanut kaikkensa, vakuuttanut apuaan ja tukeaan sekä hyväksyntäänsä, voi yhtäkkiä olla niin täynnä vihaa, niin epäoikeudenmukainen, niin kohtuuton, niin välinpitämätön ja ilkeä?
Seksuaalisuuten liittyvät asiat ovat erityisen arkoja eikä niillä yleensä perheen kesken repostella eikä kertoilla ja jaeta kokemuksia hyvässäkään hengessä. Monilla vanhemmilla ihmisillä on lisäksi tabuja, jotka ovat vaivanneet ja rajoittaneet heitä itseään heidän elämänsä ajan. Seksuaalisuuteen puuttuminen tällä tavalla on yritys loukata ja ravistella toista mahdollisimman pahasti ja siinä äitisi tietysti onnistuikin. Muistan, kuinka oma äitini, huolesta ja pelosta ylikuormittuneena, huusi minulle kun olin ehkä 15-vuotias ja lähdössä johonkin nuorisoseuran diskoon, että "mene vaan sitten makaamaan haarat levällään, mene!" Tietysti järkytyin ja pidin äitiäni ihan seonneena, vaikka olin olevinani kovaa muijaa niin tuskin olin edes pussausetäisyydelle päässyt vastakkaista sukupuolta ja herkkää seksuaalisuuttani loukkasi tämä äidin kamala tuomio.
Monenlaista odottamatonta ja kauheaakin on tullut minun ja äitini suhteissa eteen sen jälkeenkin, mutta nyt kun olen jo aika lailla aikuinen ihminen, olen alkanut suhtautua näihin vähemmän jyrkästi. Tietysti mielessä karvastelevat edelleen pahimmat vääryydet ja välillä turvallisuudentunne elämää ja maailmaa kohtaan on hakusessa, mutta ehkä osa aikuistumista on sittenkin sen hyväksyminen, että äitikin on vain ihminen. Äitikin voi väsyä, äitikin voi tehdä väärin, äitikin voi jopa seota, joskus äiti voi olla jopa paha. Voinhan minäkin olla ja monesti olenkin. Vääräähän tämä ei tietenkään tee oikeaksi mutta vaatii kasvua oppia ajattelemaan, että äidin mielipide tai käsitys ei ole totuus, että äiti on väärässä ja minä nousen nyt tässä asiassa äidin yläpuolelle, minä tiedän kuka olen ja miksi teen mitä teen. Tätä kautta voit ehkä antaa äidillesi anteeksi.
Jossakin vaiheessa on myös jopa todennäköistäkin, että lapsi joutuu "kasvamaan" henkisesti vanhempansa ohi. Äitisi ei todennäköisesti koskaan pysty käsittelemään hänen veljensä sinulle tekemää vääryyttä. Aika on mennyt hänen ohitseen, hän ei jaksa enää, hän on vanha. Se on sääli, mutta sille ei voi mitään. Älä kuitenkaan tunne syyllisyyttä siitä, mitä olet kokenut, äläkä siitä, että olet ottanut asian puheeksi äitisi kanssa. Se on sinun oikeutesi, sinullehan on tehty hyvin pahoin ja väärin. Kuitenkin olisi ehkä itsesi kannalta hyvä hyväksyä, että äiti ei sinun kanssasi tätä asiaa käsittele eikä selvitä. Jos sinulle on jäänyt haavoja tapahtuneesta, kannattaa selvittää ne itse terapeutin tai vertaistuen avulla.
Jos pystyt hyväksymään, että äitisikin on vain ihminen, yhtä hyvä ja paha, viisas ja ymmärtämätön, vahva ja heikko kuin sinäkin ja kaikki me muut, niin ehkä voit antaa hänelle anteeksi tämän vääryyden. Koita sääliä äitiäsi ja hänen tuskaansa lapsensa puolesta, vaikka oletkin loukkaantunut. Ei äiti sinua varmastikaan mitenkään vihaa ja halveksi, vaan todennäköisempää on, että hän oli huolissaan ja väsynyt. Voihan olla, että hän vielä pyytää anteeksikin, silloin kannattaa antaa ja haudata sotakirves vaikka pettymys jäisikin. Niin klisee kuin se onkin, se on totta, että jälkeenpäin sinua harmittaa, jos välit menevät lopullisesti. Kosto ja katkeruus eivät lohduta silloin, kun toinen on poissa.
Kuitenkin, vaikka äitisi esitti asiansa mitä tökeröimmällä tavalla, hänen suhtautumisessaan miesystävääsi voi olla touuden siemen. Tietystikään miehesi ei seurustele kanssasi vain, että saisi seksiä viikonloppuisin, sehän olisi aivan hullua. Ei seksin antaminen, vaatiminen ja haluaminen ole nykyajan ihmisellä niin kaiken keskiössä kuin äitisi kuvittelee. Seksi ei ole tabu eikä sen haluaminen ja antaminen mikään erityinen toimenpide, jonka puhtautta ja laillisuutta pitää silmä kovana valvoa. Voi kuitenkin olla, että tuo "viikonloppusuhteenne" on muuten miehelle mitä mainioin järjestely, jossa hänen tarvitsee ottaa paljon vähemmän vastuuta ja ottaa paljon vähemmän sinua huomioon kuin jos asuisitte yhdessä kahden aikuisen ihmisen suhteessa. Kuinka kauan haluat itse jatkaa tällaista elämää ja onko tyydyttävä, molemminpuolin vastuullinen ja turvallinen suhde alkoholistimiehen kanssa mahdollinen? Koska ette asu yhdessä eikä teillä (ilmeisesti?) ole vielä lapsiakaan, sinulla on vielä tässä vaiheessa erinomainen tilaisuus arvioida, onko suhteenne sellainen, jolle haluat perustaa elämäsi ja onko mies sellainen, jonka kanssa kannattaa elämäänsä rakentaa.
Voimia sinulle, toivottavasti saat asiasi järjestettyä äidin ja miehen kanssa!
Olipa upea kirjoitus! Oli ihanaa lukea sitä.
Toivottavasti antaa ap:lle ajattelun aihetta, allekirjoitan kaiken kirjoittamasi. Niin se on kuten kerrot.
tulee mieleen t. hellstenin kirjat, tavastasi kirjoittaa. Ihana, että ihminen jolla on kyky nähdä asiat noin, jakaa ajatuksensa täällä. Toivon myös että alkuperäinen kirjoittaja saapuu lukemaan tekstisi, eikä tyydy helpotukseen jonka pelkkä kirjoittaminen hänelle antaa. Pyyntö, rekiteröi nimimerkki ja kirjoita lisää. Tekstisi auttaa myös meitä muita.
Mielestäni äitisi kommentista paistaa läpi se, että hänellä on mahdollisesti hieman kieroutunut suhde seksiin. Ehkä hänen uskonnollinen taustansa vaikuttaa siihen, että hän näyttäisi näkevän seksin palveluksena, jonka nainen tekee miehelle, ei asiana, joka voi tuottaa naiselle nautintoa.
Äitisi ei käyttäytynyt oikein, mutta mielestäni sinun kannattaisi antaa hänelle anteeksi. Voisit pitää vähän aikaa etäisyyttä ja jonkin ajan kuluttua ilmoittaa, että mielestäsi hänen käytöksensä oli asiatonta. Hän käyttäytyy ehkä asiattomasti muutenkin (sanoit, että hän usein arvostelee sinua) ja sinun olisi ehkä hyvä "asettaa hänelle rajat". Siis selkeästi ilmoittaa hänelle, milloin hänen käytöksensä ei mielestäsi ole hyväksyttävää.
Koska sinua on hyväksikäytetty pienenä, sinun on ehkä vaikea edellyttää muilta ihmisiltä, että he kohtelevat sinua hyvin. Siis "rakastaa itseäsi". Näin näyttäisi olevan sekä äitisi että miesystäväsi suhteen.
Kuten useat kirjoittajat ovat todenneet, ei miesystäväsikään vaikuta kohtelevan sinua asiallisesti ja rakastavasti. Sinun tulisi asettaa myös hänen käytökselleen rajat. Tai luopua miesystävästä ja löytää rinnallesi ihminen, joka aidosti rakastaa sinua ja kohtelee sinua hyvin.
Eli sinun on opittava rakastamaan itseäsi ja opittava asettamaan rajoja muille ihmisille. Älä anna toisten kohdella itseäsi huonosti! Älä äitisi äläkä miesystäväsi.
Television lastenkasvatusohjelmien myötä on tullut muoti-ilmiöksi tämä rajojen asetteleminen...
ja mieluiten muille, ei itselle.
Eka kerran kuulin Keijo Tahkokallion, psykologin käyttävän rajojen laitto- termiä ja tässäkin lastenkasvatukseen liittyvänä.
Kehoitat hauskasti laittamaan tässä rajoja vanhalle äidille ja rakastajalle.
Voisihan asian laittaa toisin päin, että äitiongelmasta ja rakastajaongelmasta kärsivä nainen...
hopsassaa laittaisikin rajat ITSELLEEN.
Voisi nimittäin olla helpompaa lähteä muuttamaan itseä kuin muita.
Olet varmaan huomannut omassa elämässäsi, kuinka vaikea on muita ihmisiä muuttaa.
Ja kuinka vastahakoisesti sitä suhtautuu, kun tulee kyseeseen muutos itsessä. Silloin tajuaa, että toisen ihmisen taholta tuleva kehoitus muuttaa itseään valuu hiekkaan.
Kun omassakin persoonassa tapahtuva muuttuminen on työn ja tuskan takana.
Vanha äiti tuskin uskoo tytärtään, jos tämä alkaa vaatia äidin taholta käytöksen muuttumista. Alkoholisti mies vielä vähemmän piittaa naisystävänsä piipityksestä, että "nää on mun rajat nyt".
Joten alkup.: vaikka laitteletkin nyt rajojasi kuntoon, niin älä oleta että äitisi ja juopposi muuttuisivat perusluonteeltaan. Onnela ei ole vielä laskeutunut maan päälle.
Vedäkin mieluummin ne rajat itsellesi. Se on helpompaa silloin, etkä odota, että kun muut muuttuvat kilteiksi, niin sitten sinulla on hyvä olla.
Vedä rajat itsellesi niin, että et lainaa rakastetullesi rahaa. Kun menet hänen luokseen vierailulle, ota omat eväät mukaan. Älä anna hänelle, hän syököön omiaan. Sano, että olet laittanut itsellesi rajat, että et syö enää toisten jääkaapeista. Nimittäin jos nyt jatkat suhdettasi rakastettuusi.
Minä tekisin sinuna sellaiset rajat itselleni, että en haluaisi nähdä ko. miestä enää. Rajoittaisin näkö- ja kuulo sekä tuntoaistiani, ehkä myös hajuaistia, kun juoposta on kyse.
Oikeasti. Voi kuulostaa vitsailulta, mutta ei ole.
Rajoittaisin äidille soitteluani. Rajoittaisin omaa valitushaluani. Puhuisin hänelle vain arkipäiväisistä, ja mukavista asioista. Rajaisin surujeni kertomista joko hyville, ja nuoremmille ystävilleni.
Pistäisin omille taakoilleni rajat, kenelle kerron. Vanhalle äidilleni en kertoisi, en soitteli jostain juoppo-ongelmasta.
Vanhan insestiasian puimisen rajoittaisin terapeutin vastaanotolle kertomiseen.
Rajoittaisin huolieni leviämistä lähiympäristöön. Antaisin hyvien asioiden levitä lähiympäristöön, sitä myöten saisin hyviä asioita myös takaisinpäin... ehkä kivan hymyn tai kauniin sanan... ajatuksen.