Menimme naimisiin noin vuosi sitten. Rakastan miestäni syvästi, mutta olen nyt surullinen. Tuntuu siltä että elämme miehen mielialan mukaan. Kun hän on hyvällä tuulella niin suhde voi tosi hyvin, mutta kun hän on väsynyt riitelemme. Eilen hän suuttui minulle kun kuulemma valitin (halusin että hän tulle nukkumaan kun oli jo myöhä). Kieltämättä minäkin sanoin pahasti kun hän vain mökötti. Sanoin että hän on idiootti. Siitä mieheni suuttui niin että alkoi paiskomaan tavaroita, kaatoi hyllyn ja heitti vettä päälleni. Pelkäsin tosissani ja huusin. Hän on pari kertaa käynyt käsiksi, ei lyönyt mutta ottanut minusta kiinni.
En voi ikinä luottaa että suunnitelmamme toteutuisi. Hän saattaa tulla kotiin ja sanoa että ei lähdetäkään reissuun vaikka minä olisin jo pakannut kaikki ja olen valmis. Miehellä on vaativa työ ja laittaa kaikki syyt sen piikkiin. Hän ei käytä alkoholia paljon.
Nyt tuntuu niin pahalta, olen loukkaantunut. Hän on vieläkin minulle vihainen, en tiedä miksi. Mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu että masennun pian enkä jaksa edes töihin mennä.
En voi ikinä luottaa että suunnitelmamme toteutuisi. Hän saattaa tulla kotiin ja sanoa että ei lähdetäkään reissuun vaikka minä olisin jo pakannut kaikki ja olen valmis. Miehellä on vaativa työ ja laittaa kaikki syyt sen piikkiin. Hän ei käytä alkoholia paljon.
Nyt tuntuu niin pahalta, olen loukkaantunut. Hän on vieläkin minulle vihainen, en tiedä miksi. Mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu että masennun pian enkä jaksa edes töihin mennä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt luuraa. Jotenka ainainen neuvo on "OTA ERO"
niin kun se oli helvetti vie,ratkaisu joka asiaan.Nyky päivän naiset,on yksiä maatuska mummoja.
Tuntuu siltä, että miehesi on samantapainen kuin ex-vaimoni. Minun tapauksessani asiat menivät vuosien mittaan lasten synnyttyä vaan hankalammaksi.
Jos asiat todellakin ovat niin, että sinua alkaa jo vuoden kuluttua oikeasti ahdistaa niin yritä keskustella miehen kanssa asiasta ja hakekaa vaikka ulkopuolista apua. Jos se ei onnistu niin on mietittävä oletko (sinulle) oikean miehen kanssa naimisissa.
hän ainakin on.
Muista kuitenkin, miehesi on aikuinen ja päättää itse milloin menee nukkumaan jne.
Myöskään huutaminen kertomassasi tilanteessa ei auta, enemmän kärjistää tilannetta pahempaan suuntaan.
En tiedä millaisista reissuista on kyse, mikäli valmiiksi maksettu maatka, lähde itse ja samalla saat etäisyyttä asioiden suhteen.
Koska kyse on oikukkaasta miehestä, pakkaa kummankin tavarat omiin laukkuihin, tällöin ei tarvitse purkaa ja pakata uudelleen.
Vetoomus työn vaativuuteen on monasti pelkkä tekosyy, siinä missä juopolla on monta syytä juoda.
Näyttää suuresti, ettei miehesi kestä työn asettamia paineita joten, ehkä hänen olisi hyvä etsiä työ missä viihtyy.
Mitä jos menisit ja sanoisit "Anteeksi, että sanoin sinua idiootiksi"?
Sitten unohdat koko jutun.
Eli tulevaisuudessa kun sinulla on omia menoja, sanot miehellesi lähteväsi niitä toteuttamaan, et patista häntä mukaasi.
Ja jos on etukäteen maksettu matka ja hän haluaa peruuttaa yhteisen matkan, lähdet itse.
Enemmän vaikuttaa, että oikuttelullaan hän haluaa hallita sinua.
Mitä enemmän annat hänelle paineita, sitä enemmän hän käyttää niitä sinua vastaan.
Mistähän sitä ulkopuolista apua voi hakea?juttelin mieheni kanssa ja hän suostuisi siihen. Haluamme molemmat jatkaa suhdetta ja yrittää kaikkemme. Varmaan järkevää olisi hakea apua tässä vaiheessa. Onko kokemuksia avun hakemisesta?