Ollaan tunnettu toisemme neljä vuotta, josta seurusteltu kolme vuotta. Alkuaikoina, ekan vuoden jälkeen meille tuli pieni tauko, jonka jälkeen kuitenkin päätimme jatkaa yhdessä. Nyt, kolmen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen minua rupesi ahdistamaan ihan hirveästi, osittain samat syyt kuin viime kerralla, ja pistin poikki. Nyt kaduttaa, että olin liian suorasukainen, miksi ihmeessä olin niin idiootti että laitoin kerralla poikki enkä ehdottanut taukoa??? Itsesyytökset ovat valtavat.
Tunteita on siis edelleen, mutta pelkään, että ne aiemmat syyt eivät katoa lopullisesti, vaikka alussa menisikin taas paremmin. Mitä ihmettä teen... Kun olen kerran taas pistänyt poikki, niin voinko enää vihjaista miehelle, että jos hän haluaa, olen valmis koittamaan vielä kerran? Jospa sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitääkin paikkaansa. Onko kohtalotovereita? Ahdistaa mielettömästi. :(
Sanottakoon vielä, että olin 16 ja hän 20 kun tapasimme. Eli aika nuoria. Emme ole asuneet yhdessä varsinaisesti, mutta melkein kuitenkin. Ja niin, viikko mennyt tästä erosta...
Mielettömän paha olo :(
En siis kaipaa mitään lynkkausmeininkiä, vaan oikesti mielipiteitä, voiko tällä suhteella tämän tekstin perusteella olla tulevaisuutta? Ajattelen, että seuraava askel olisi kihlautuminen...
Vai pitäisikö vain antaa ajan kulua, jos tämä haikailu onkin normaalia eroprosessissa... En tiedä!!!
Tunteita on siis edelleen, mutta pelkään, että ne aiemmat syyt eivät katoa lopullisesti, vaikka alussa menisikin taas paremmin. Mitä ihmettä teen... Kun olen kerran taas pistänyt poikki, niin voinko enää vihjaista miehelle, että jos hän haluaa, olen valmis koittamaan vielä kerran? Jospa sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitääkin paikkaansa. Onko kohtalotovereita? Ahdistaa mielettömästi. :(
Sanottakoon vielä, että olin 16 ja hän 20 kun tapasimme. Eli aika nuoria. Emme ole asuneet yhdessä varsinaisesti, mutta melkein kuitenkin. Ja niin, viikko mennyt tästä erosta...
Mielettömän paha olo :(
En siis kaipaa mitään lynkkausmeininkiä, vaan oikesti mielipiteitä, voiko tällä suhteella tämän tekstin perusteella olla tulevaisuutta? Ajattelen, että seuraava askel olisi kihlautuminen...
Vai pitäisikö vain antaa ajan kulua, jos tämä haikailu onkin normaalia eroprosessissa... En tiedä!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun homma on poikki, se todennäköisesti tarkoittaa, ettei teidän suhteesta tule pitkässä juoksussa tuon parempaa. Taidat kärsiä nyt normaalia erotuskaa, mutta kyllä siitä selviää. Jos susta nyt tuntuu mahdottomalta, voit miettiä sitä, että olit valmis laittamaan samojen ahdistuksien takia homman nyt kerralla poikki; sehän puhuu selvää kieltään suhteesta. Tauon pyytäminen on turhanpäiväistä vetkuttamista, mistä harvoin enää seuraa mitään hyvää.
Kysyppä hänen mielipidettään asiasta. Onhan se tärkeämpi kuin tuntemattomien mielipiteet täällä, jotka ei tiedetä edes millainen suhde teillä oli. Eiköhän noin pitkän suhteen jälkeen voi puhua keskenään ihan mitä vaan ja varsinkin erostanne. Älä painosta äläkä pyydä, kysyt vaan ihan asiallisesti, onko hän miettinyt asiaa ja kerro mitä olet itse ajatellut, ja sitten yhdessä pohditte mikä olisi parasta.
Jos palaatte yhteen, niin käykää läpi eron syyt ja mitä pitäisi jatkossa olla toisin. Esittäkää kumpikin toivomuksia toisillenne, tehkää suunnitelma tulevasta. Jos näyttää siltä että jotain on mahdollista muuttaa, on suhteellanne toki toivoa. Tärkeintä on tehdä yhdessä tosissaan päätös, että vaikeudet yritetään voittaa. Kyllä moni on onnistunutkin uudella yrittämällä.