Otsikko jo kertoo oudosta tilanteestani. Olen pienen ryhmän esimiehenä Pohjois-Suomessa valtiolla, josta nyt ei ketään saa pois millään konstilla. Yksityisellä sektorilla ko. henkilö olisi lentänyt työpaikasta vuosia, vuosia sitten.
Alaiseni on kiusannut minua vuosia, puhutaan ainakin 5 vuodesta (meilä töissä hieman pidempään). Kuten tiedätte, kiusaaminen on äärimmäisen taitavaa. Puukkoa tulee takanani selkään, täysiä valheita minusta. Kerran olen saanut hänet sellaisesta kiinni ja kolmannen osapuolen kuullen kehoitin häntä lopettamaan totaalisen valehtelun, että niin ei saa kohdella ketään työyhteisössä - hän ei tietenkään myöntänyt sitä valhetta, mutta todistajia oli toki muualla.
Alainen on täydellinen näyttelijä, oman esimiehenikin hän viilaa linssiin mennen tullen. Esimieheni on nyt vaihtunut, aiempi ei uskonut koko asiaa, nykyinen alkaa onneksi vähitellen uskoa jotain asiasta. Minulla on ryhmässäni monia muita alaisia (vuosia olleita), jotka ovat 100 % puolellani, eikä ko. kiusaaja oikeastaan heille puhukaan mitään vaan muille työyhteisössä. Heistäkin monet onneksi tuntevat tapauksen ja minulle on todella moni sanonut, että sinä olet vuosia ollut työpaikkakiusattu. Muiden alaisteni ja työkavereiden takia olen jaksanut, koska he tajuavat tilanteen ja suoraan sanoen moni pitää alaistani luonnehäiriöisenä. Diagnoosia ei toki "täydellisestä" ihmisestä koskaan saada, mutta omat päätelmäni olen tietysti joutnut tekemään jo kauan sitten (luonnehäiriödiagnoosit on tullut lueskeltua..)
Alaiseni on luottamusmies, joten tilanteeseen ei juuri voi puuttua. Hän on itse täydellisyys, joka
1. ei ole koskaan tehnyt ainuttakaan virhettä työssään näiden vuosien aikana
2. valehtelee niin loistavasti, että kuka tahansa menee lankaan
3. pystyy esim. aloittamaan täydelliseltä näyttävän itkun milloin vain (Hollywood on menettänyt lahjakkuuden)
Itse olen ollut kärsivällinen ja jaksanut, koska hyviäkin aikoja on. Kiusaaminen ei siis ole jatkuvaa. Se alkaa silloin, jos alaisen oma asema (esim. hänen töitää jaettaisiin osittain muille, hänhän "omistaa" työnsä ja valtion tavarat) tai tulee organisaatiomuutos. Työnsä hän tekee osittain hyvinkin, mutta toisaalta käyttää äärimmäisen ovelasti tiedon panttausta vallan välineenä jne. Hänessä on kaksi puolta, joista osa ihmisistä tuntee toisen ja osa toisen. Vain osa tuntee molemmat puolet.
Olen sanonut omalle esimiehelleni, että olen totaalisen kyllästynyt alaiseni toimintaan. Oma esimiehenikään ei oikein halua puuttua asiaan, koska kiusaamista on niin äärimmäisen vaikea osoittaa ja koska muissa yhteyksissä on aina nähty, että alaiseni katsoo silmät suurina ja ihmettelee, että mistä te puhutte, ei ole kuullutkaan... Kun muutaman vuosi sitten olisi ollut mahdollisuus laittaa ko. henkilö "kiertoon", kukaan muu ryhmäesimies ei huolinut häntä.
Yksityisellä sektorilla oleva ei varmasti voi tajuta tätä tarinaa, mutta valtiolla oleva voi ehkä ymmärtää. Olen esimiehenä saanut muilta alaisilta hyvää palautetta työstäni. Mutta en ole luonteeltani kova enkä jyrähtele kiusaajalle. Olen yrittänyt vain selvitä. Kovista otteista ei ole tai olisi sinänsä hyötyä, koska muihin työtehtäviin ei voi siirtää (ei ole varaa palkata ketään tilalle ja töitä on...), kiusaaja kiistää kaiken, on luottamusmies, esimiehessä ei ole riittävästi potkua alkaa prosessiin, välillä on rauhallisia jaksoja, miten tarttua kiinni hienovaraiseen kiusaamiseen, työyhteisö ei ole riittävän yhtenäinen panemaan yhdessä kiusaajaa kuriin...
Odotan vain, että seuraavassa organisaatiomuutoksessa kiusaaja pannaan kiertoon ja pääsen hänestä eroon. Olisi tosi ihana tehdä töitä muun ryhmän kanssa ilman häntä, koska hän vie niin paljon energiaa. Joudutaan koko ajan pelaamaan pelejä. Toki tiedän, että seuraavassa paikassa hänen päätyönsä on aluksi mustamaalata minut totaalisesti (kuten hän on tehnyt edellisille esimiehille, jotka kaikki ovat olleet täysiä nollia...), mutta hällä väliä. Kun vain saisi jo lopulta tehdä työtä ilolla.
Nyt joku varmaan kirjoittaa, että oletpa surkea, kun et pääse eroon jne. (Edellinen työnantja pääsi eroon ko työntekijästä vasta todella rankkojen prosessien jälkeen). Niinpä, tulepas kokeilemaan ja kerro sitten, miten se onnistuu. Olisi mahtava nähdä :-)
Pera
Alaiseni on kiusannut minua vuosia, puhutaan ainakin 5 vuodesta (meilä töissä hieman pidempään). Kuten tiedätte, kiusaaminen on äärimmäisen taitavaa. Puukkoa tulee takanani selkään, täysiä valheita minusta. Kerran olen saanut hänet sellaisesta kiinni ja kolmannen osapuolen kuullen kehoitin häntä lopettamaan totaalisen valehtelun, että niin ei saa kohdella ketään työyhteisössä - hän ei tietenkään myöntänyt sitä valhetta, mutta todistajia oli toki muualla.
Alainen on täydellinen näyttelijä, oman esimiehenikin hän viilaa linssiin mennen tullen. Esimieheni on nyt vaihtunut, aiempi ei uskonut koko asiaa, nykyinen alkaa onneksi vähitellen uskoa jotain asiasta. Minulla on ryhmässäni monia muita alaisia (vuosia olleita), jotka ovat 100 % puolellani, eikä ko. kiusaaja oikeastaan heille puhukaan mitään vaan muille työyhteisössä. Heistäkin monet onneksi tuntevat tapauksen ja minulle on todella moni sanonut, että sinä olet vuosia ollut työpaikkakiusattu. Muiden alaisteni ja työkavereiden takia olen jaksanut, koska he tajuavat tilanteen ja suoraan sanoen moni pitää alaistani luonnehäiriöisenä. Diagnoosia ei toki "täydellisestä" ihmisestä koskaan saada, mutta omat päätelmäni olen tietysti joutnut tekemään jo kauan sitten (luonnehäiriödiagnoosit on tullut lueskeltua..)
Alaiseni on luottamusmies, joten tilanteeseen ei juuri voi puuttua. Hän on itse täydellisyys, joka
1. ei ole koskaan tehnyt ainuttakaan virhettä työssään näiden vuosien aikana
2. valehtelee niin loistavasti, että kuka tahansa menee lankaan
3. pystyy esim. aloittamaan täydelliseltä näyttävän itkun milloin vain (Hollywood on menettänyt lahjakkuuden)
Itse olen ollut kärsivällinen ja jaksanut, koska hyviäkin aikoja on. Kiusaaminen ei siis ole jatkuvaa. Se alkaa silloin, jos alaisen oma asema (esim. hänen töitää jaettaisiin osittain muille, hänhän "omistaa" työnsä ja valtion tavarat) tai tulee organisaatiomuutos. Työnsä hän tekee osittain hyvinkin, mutta toisaalta käyttää äärimmäisen ovelasti tiedon panttausta vallan välineenä jne. Hänessä on kaksi puolta, joista osa ihmisistä tuntee toisen ja osa toisen. Vain osa tuntee molemmat puolet.
Olen sanonut omalle esimiehelleni, että olen totaalisen kyllästynyt alaiseni toimintaan. Oma esimiehenikään ei oikein halua puuttua asiaan, koska kiusaamista on niin äärimmäisen vaikea osoittaa ja koska muissa yhteyksissä on aina nähty, että alaiseni katsoo silmät suurina ja ihmettelee, että mistä te puhutte, ei ole kuullutkaan... Kun muutaman vuosi sitten olisi ollut mahdollisuus laittaa ko. henkilö "kiertoon", kukaan muu ryhmäesimies ei huolinut häntä.
Yksityisellä sektorilla oleva ei varmasti voi tajuta tätä tarinaa, mutta valtiolla oleva voi ehkä ymmärtää. Olen esimiehenä saanut muilta alaisilta hyvää palautetta työstäni. Mutta en ole luonteeltani kova enkä jyrähtele kiusaajalle. Olen yrittänyt vain selvitä. Kovista otteista ei ole tai olisi sinänsä hyötyä, koska muihin työtehtäviin ei voi siirtää (ei ole varaa palkata ketään tilalle ja töitä on...), kiusaaja kiistää kaiken, on luottamusmies, esimiehessä ei ole riittävästi potkua alkaa prosessiin, välillä on rauhallisia jaksoja, miten tarttua kiinni hienovaraiseen kiusaamiseen, työyhteisö ei ole riittävän yhtenäinen panemaan yhdessä kiusaajaa kuriin...
Odotan vain, että seuraavassa organisaatiomuutoksessa kiusaaja pannaan kiertoon ja pääsen hänestä eroon. Olisi tosi ihana tehdä töitä muun ryhmän kanssa ilman häntä, koska hän vie niin paljon energiaa. Joudutaan koko ajan pelaamaan pelejä. Toki tiedän, että seuraavassa paikassa hänen päätyönsä on aluksi mustamaalata minut totaalisesti (kuten hän on tehnyt edellisille esimiehille, jotka kaikki ovat olleet täysiä nollia...), mutta hällä väliä. Kun vain saisi jo lopulta tehdä työtä ilolla.
Nyt joku varmaan kirjoittaa, että oletpa surkea, kun et pääse eroon jne. (Edellinen työnantja pääsi eroon ko työntekijästä vasta todella rankkojen prosessien jälkeen). Niinpä, tulepas kokeilemaan ja kerro sitten, miten se onnistuu. Olisi mahtava nähdä :-)
Pera
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuollaisia ihmisiä tuntuu löytyvän melkein aina joka työpaikkaan....välillä se häirikkö on alainen ja välillä todellakin esimies....mutta yhtäkaikki luonnehäiriöisiä..
Otan osaa, että olet joutunut kestämään tuollaista käyttäytymistä alaisesi taholta. Kiusaajia löytyy niin alaisista, kollegoista kuin esimiehistäkin.
Sellaiset, jotka eivät ole joutuneet kiusaamisen kohteeksi, usein virheellisesti luulevat, että kiusattu voi lopettaa kiusaamisen noin vain, jos niin haluaa. Mutta eihän se niin mene. Meidän kiusaamisen kohteena olevien / olleiden pitää huolehtia siitä, että kiusaamisongelmasta saadaan levitettyä laajasti oikeanlaista tietoa. Lisäksi meidän pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että kiusaamisesta seuraisi kunnon sanktiot. Nykyäänhän kiusaamisen "hinnan" maksaa yleensä kiusattu.
Toivottavasti uusi esimiehesi puuttuu tilanteeseen kovalla kädellä!
Voi elämä tota tilannetta! Tsemppiä!
Kannattaisi ehkä alkaa kirjoittaa "päiväkirjaa" alaisen tempauksista. Sillä tavalla sinun olisi tarvittaessa helpompi osoittaa muille, missä mennään - ja ehkä uusi esimiehesikin ymmärtäisi tilanteen vielä konkreettisemmin.
tein juuri itse "päiväkirjan" hankalasta alaisestani ja sain onneksi sen avulla esimieheni täyden tuen.